Raskas on reppu.jotenkin alkaa pikku hiljaa tuntuu mitä sen on väliä.jokunen vuosi sit kolarissa meni ranka paskaks ,eli jalat ei kävele.siihen loppu liiton jo muutenkin pienet osoitukset.asunto yhteinen ja siihen Se jää.koen että emäntä on työntekijä,mikä kyllä onkin.ruoka,asunto ja vaatteet puhtaat.penskat maailmalle,minä tuoliin,näinkö Se sit Tää elämä meni.alkaa olla kynttilä kärynnyt.lääkkeet ei ratkase tätä,eikä kallon litistäjät.jos on joku jolla on samoja ongelmia.anna kuulua rohkeasti.
kaksin mut yksin
so pur
4112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En on lainkaan samanlaisessa tilanteessa, sori.
Ei ihme, jos vaipuu välillä synkkyyteen, kun terveys on mennyt, on sidottu pieniin ympyröihin. Itsesääli ja katkeruus eivät auta, mutta välillä ne seuralaiseksi pakkaa.
Olet kuitenkin onnellisessa asemassa, että sinulla on tuo sitoutunut kotiapu ja voit elää omassa kodissa ja kumppani hoitaa. Entä jos joutuisit olemaan päivät yksin, olisi henkilökohtainen avustaja tai kotiapu piipahtaisi muutaman kerran päivässä. Kyllä kumppanikin väsyy ja saattaa ajatella samaa... tee sinä aloite kohti sitä läheisyyttä. Jospa molemmat odottelee?
Olisiko mahdollista, että saisit jonkun ulkopuolisen tahon, jonka kanssa käydä yhdessä harrastukissa, tai jos itse pystyt liikkumaan, niin lähtisit enemmän kotoa ulos?
Teidän suhteessanne on suuria menetyksiä. Sinä olet menettänyt terveytesi, mutta myös vaimosi on kokenut menetyksen, sinut sellaisena kuin olet ollut. Jos ette puhu asiasta, se kasvaa ylitsepääsemättömäksi muuriksi väliinne.
Sinuna hakisin apua ulkopuolelta suhteenne tilaa ajatellen, mutta ennen kaikkea yksilöinä. Oletteko olleet esim sopeutumisvalmennuskursseilla? Lisäksi sinun kannattaa heti hakea henkilökohtaista avustajaa, kuten tuolla edellinenkin kirjoittaja kommentoi. Silloin vaimosi rooli ei olisi ainainen hoitaja. Sitä kautta sinäkin saisit uusia tuulia elämääsi. Myös vertaistuen hakemisesta olisi varmasti apua.
Ehkä sinun on aika myöntää ennen kaikkea itsellesi, että tarvitsette apua muilta. Suurin este arkesi muuttumiselle on sinun ajatuksissasi. Tsemppiä!
Opettele kirjoittamaan.