Olen huomannut, että monen itseään uskovaiseksi kutsuvan uskonelämä on kulissi. Kilvoittelu on vain tunnelmointia. Uskonasioista keskusteltaessa äänensävy muuttuu hartaaksi, sanavalinnat Raamatullisiksi ja kyynelkin helposti kirpoaa silmäkulmasta. Samat ihmiset arjessa viis veisaava, mitä Jeesus opetti lähimmäisen kohtelusta tai toisen tuomitsemisesta.
Näiden ihmisten kanssa on vaikea keskustella oikeastaan mistään. Kun he ovat hartaalla tuulella, arkisiinkin asioihin sotketaan uskomisen ihanuutta. Tekisi mieli mainita kaksinaamaisuudesta. Samat ihmiset kun vähättelevät omia rikkomuksiaan.
Olenkin huomannut, että monelle uskominen on paremminkin kuulumista johonkin, elämäntyyli, elämistä jonkin periaatteen mukaan, mutta siten kun itselle sopii. Uskominen antaa jonkinlaisen statuksen.
Ihmettelenkin usein, miksi joku haluaa elää toisten määrittelemien sääntöjen mukaan, jos ei täysillä usko kyseiseen juttuun. Vastausta en ole löytänyt. Jokainen saa tietenkin elää haluamallaan tavalla.
Näiden ihmisten kanssa on vaikea keskustella oikeastaan mistään. Kun he ovat hartaalla tuulella, arkisiinkin asioihin sotketaan uskomisen ihanuutta. Tekisi mieli mainita kaksinaamaisuudesta. Samat ihmiset kun vähättelevät omia rikkomuksiaan.
Olenkin huomannut, että monelle uskominen on paremminkin kuulumista johonkin, elämäntyyli, elämistä jonkin periaatteen mukaan, mutta siten kun itselle sopii. Uskominen antaa jonkinlaisen statuksen.
Ihmettelenkin usein, miksi joku haluaa elää toisten määrittelemien sääntöjen mukaan, jos ei täysillä usko kyseiseen juttuun. Vastausta en ole löytänyt. Jokainen saa tietenkin elää haluamallaan tavalla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.