tietää. Ei tässä mitään hätää ole Jumalan lapsilla. Isä pitää huolen. Eräs Raamatun Sana on ollut mielessä aika usein, kun olen seurannut keskustelua, ja odotellut, mitä tuleman pitää. Se Sana, missä puhutaan eksytyksestä.. "jos mahdollista, valitutkin", ja jotenkin myös siitä, kun teille sanotaan, menkää sinne, älkää menkö, tai menkää tuonne, älkää menkö. Tähän aikaan ja tähän eri suunnista tulevaan pahuuteen, mikä yrittää sotkea ja väsyttää heikon matkamiehen, sopii sana, valvokaa! Älkää lähtekö kaikenlaisten opintuulien vietäväksi. Rukous: Tässä olen. Olkoon sinun tahtosi. Kunhan saisin armon ja rakkauden, se riittää. Aamen.
Jumala yksin
Kaneli90
6106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kysymys ei ole varsinaisesta harhaopista, kun puhumme esikoislestadiolaisuudesta.
On vain käynyt niin, että perinteisiin on tullut ajan saatossa joukkoon paljon ihmisoppeja ja ihmiskäskyjä, jotka hyvin raskaalla tavalla rasittavat liikkeen vaikutuspiirissä eläviä Jumalan lapsia. Käskyjä kieltoja syntiluetteloita on lukematon määrä asusteita ja kampauksia myöten määritellään kuka on kristitty ja kuka ei ole.
Kun näitä ihmisoppeja ja ihmiskäskyjä sitten pidetään Jumalan sanana, se tuo valtavat paineet. Liikkeen opillinen strategia eristää muista ihmisistä, kun Jeesuksen käsky opettaa päin vastoin, menemään maailman keskelle Jeesuksen todistamisen kanssa, soihdut palavina. Pelko syyllisyys ja häpeä hallitsevat tyypillistä esikoislestadiolaista hyvin paljon. Tämä on erittäin säälittävää. Sakramentiksi on jäänyt ainoastaan tämä kaularippi, kun JUmala sanassa on tuhansia ihania todistuksia jotka päästävät syntisen taakoistaan, kunhan ihminen uskoo mitä JUmala sanassaan sanoo. Ehtoollisessa on syntien anteeksiantamus.
Kirkon saarnatuolerilta julistetaan synninpäästö. Puuttuu vain se ettei ihminen usko JUmalan sanaan tältä osin. Kun syntien anteeksianto on jäänyt ripin taakse, jää uskominen pakostakin suurimmalta osin vihaisen Jumalan lepyttely-yrityksiksi.
Tästä vankeudesta esikoislestadiolaiset pitäisi päästää, se tapahtuu uskolla Kristukseen. Uskomalla Jeesukseen Kristukseen puhdituu sekä sydän että omatunto. Ihminen joka ei tätä Jumalan sanaa usko jää syntiensä vangiksi pelkoon syyllisyyteen ja häpeään. Hän on myös ihmisten orja koska hänen synninpäästönsä on sidottu siihen ettää tunnustaa se toiselle ihmiselle ja saa tältä synninpäästön. Tätä kutsutaan kolmen kyynärän JUmalaksi, kun ihmisestä tehdään JUmala toiselle ihmiselle.
He ovat jääneet lain alle, kun kristityn pitäisi elää uskosta Kristukseen Jumalan armon alla JUmalan kanssa sovitettuina synnit kaikki anteeksi annettuina.
Nämä yllä olevat viestien kirjoittajat ovat vapautuneita uskovaisia. Yhdyn heidän ajatuksiinsa täysin. Ihminen on itse vain vastuussa Jumalan kanssa synneistään. Puhdistuuko hän sitten ehtoollisella tai ei. Täkeää on, ettei pelkää pahuuttaan ja tekojaan jos haluaa ne jotenkin kuitenkin sovittaa. Kun on yksin Jumalan kanssa, ei tarvitse hävetä eikä pelätä. Sillä kun on paljon itseään paremmaksi sanojia ympärillä. Silloin saa pekoa ja häpeää. Apua voi toiselta pyytää, jos ei jaksa itse lähestyä Jumalaa. Se on vähän kuin torikauppiaiden ja helppoheikkien huuteluja tämä uskon kiihkeä tarjonta. Kun tavaraa voi itse ensin tarkistaa ja ostaa, saa sitä mitä haluaa.
Kirkko tarjoaa sitä, vaikka sinne sekundaa joukkoon on eksynyt.
suntataan nyt vähän lisää.
Me kaikki olemme sekundaa Jumalan edessä. Tämä on syy miksi Jumalan täytyi
tulla itse maailmaan, syntyä ihmiseksi ja kärsiä viattomana meidän syntiemme rangaistuksen joka on kuolema. Tarvittiin synnitön uhri sovittamaan meidät Jumalan kanssa.
Edelleen, Hengestä uudestisyntyneinäkin siis, meidän mielemme ajatuksemme tekomme ja laiminlyöntimme ovat Jumalan tahdon vastaisia. Me elämme tämän elämämme ajan lihassa, joka on kovin heikko kaikessa siinä mikä Jumalan tahtoon tulee.
Kristityn elämä on kovin ristiriitaista, halu on tehdä hyvää, halu on rakastaa toisia ihmisiä, halu on elää vaatimattomasta ja antaa kertyneestä omastaan tarvitseville. Mutta heti tulee toinen ääni, joka on kaikkea tätä vastaan.
Ahneus sanoo, tämä ei riitä lisää tarvittaisiin, mitä minä veroja maksaisin toisten tarpeisiin, tarvitsen ne itsekin paljon paremmin kuin muut. Kun joku on eri mieltä
tulee nopeasti mieleen ajatuksia, pitäisit nyt jo tuon suuren turpasi pienemmällä.
Kun joku tulee ovelle keräämään rahaa vähäosaisille, ovat sanat jo suussa valmiina, kuule ei ole tällä kertaa yhtään käteistä, valitan.
Turmeluksemme on niin syvä, että kun se JUmalan sanan ja Pyhän Hengen valossa alkaa oikein kirkastumaan, niin se järkyttää. Toisten vioista me järkytymme heti, vaikka olisimme jumalattomia ihmisiä, toisten vikojen löytämiseen ei tarvita Jumalan sanaa eikä Pyhää Henkeä.
JOs Jumala ei meitä Kristuksen tähden armahda, niin me menemme kaikki kadotukseen, tämä on totuus.
MIksi sitten monille uskovillekin alkaa kasvamaan sellainen käsitys itsestään, että minä olen jotenkin muita ihmisiä parempi? KUn minä olen sen seurakunnan jäsen olen tunnustanut syntini ja katunut syntejäni käyn usein Ehtoollisella rukoilen paljon annan almuja köyhemmille, vähitellen tämä valhe omasta paremmuudesta toisiin verrattuna voittaa sydämen, jos ihmisen omatunto ei valvo Jumalan sanassa.
...jus tällaista se on. Emme ole toisiamme parempia, vaikka joskus nii oletamme. Meillä jokaisella on Jumala sellaisena suojelijana jos vain sen oikein käsitämme.
Lähimmäisen hädässä olevan auttaminen valmiuksiemme mukaa pitäisi olla jokaisella.
Me vaan toiset emme usko näitte ovelta pyytävien aneluihin. Joillakin ei ole todella varaa, joilla ei ole huolta lähimmäisestään. Jos on tiedossa, että keräykset menevä täysivaltaisesti kohteeseen, minne sitä kerätää se on ok. Minulla henkilökotaisesti on pieni "ei nyt tällä kertaa"koska on tullut ilmi, jokaisen keräys orkanisaation kulut voivat ottaa suuren osan keräily summasta. Annan vaikka tonnin, jos joku on todella sanon todella sen tarpeessa ja saa kaatuvan laivansa pystyyn. Usko, eli Jumalan sanaa käyttäen hämätään ihmisä sen suhteen. Tietysti pienikin osa keräyksestä auttaa, mutta katson sen jossain keräyksessä moraalittomaksi.
Muistan, kerran kaupungilla yksi laitapuolenkulkija Alkon oven vieressä, pyysi kahta markkaa, joka puuttuu viinipullosta. Minä annoin sen hänelle, hänen rehellisyytensä vuoksi. Ei pyytänyt kierosti bussilippuun tai muuhun keinotekoisesti.
Nämä ulkomaiset rikollisliigat jotka käyttävät hyväkseen lähimmäisten armon käsiä kaduilla kyykkysillään. Heidät pitäisi kaikkien ohittaa. KIrkossa jossa olen joskus käynyt ja kolehti haavi on tullut kohdalle, jos annan euron, niin annan sen hyvin epäillen sen oikeata kohdetta. Rukoushuoneissa en ole käynyt, mutta ymmärrän sen kolehdin joka kattaa ainakin pääpuhujan "matkakulut" ja rukoushuoneen muut normaali tarpeet. Se on uskovien uskon asia, yleensä olla siellä.
"Jos Jumala ei meitä Kristuksen tähden armahda, niin me menemme kaikki kadotukseen"
Kiitos!
Synti tulee salakavalasti pettämään. Se tulee pukeutuneena, verhoutuneena johonkin hyvään tarkoitukseen. Joskus olen kuullut sanottavan, tarkoitus pyhittää keinot, mutta onko se niin? Kumpi menee edelle, päämäärä vai tapa, jolla siihen päästään?
Vaatimuksia kyllä on, niitä on meissä ja niitä toisissa ihmisissä meitä kohtaan. Syntiturmelus on turmellut kaiken meissä, ruumiimme, ajatuksemme, tietomme, muistimme, tahtomme. Mitään, mikä meissä on, ei ole pyhää.
Yksin Kristuksen rakkaus, armosta saatu, on pyhä ja puhdas, mikä asuu Jumalan lapsessa. Sitä kautta voimme hengittää Kristuksen tuoksua. Kiitos!
Kaneli90, "takoitus pyhittää keinot" taitaa kuulua jesuiittojen periaatteisiin!
Ei taida olla tuolla sanonnalla mitään tekemistä protestanttisuuden kanssa, liekö katolisuudenkaan jesuiittoja lukuunottamatta.