Joten olen lopettanut kiusaamisesi ja enkä enää viitti muistuttaa mokistasi olenhan tehnyt sitä jo riittävän pitkään . Poistun lopullisesti nyt tekisit kyllä viisaasti jos itsekin häippäisit palstata .
Olen huomannut että palstan ulko puolella on elämää
Hyviä vointeja sulle
5221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa lurinaa joka perjantai. JOO JOO jo kyllästyttää! Hyviä vointeja, kauniita unia ,jouluja jne.
monta kertaa, mutta aina vähintään silloin tällöin kuitenkin piipahtanut jälleen katsomaan, mitä juttuja täällä pyörii. Ja poistunut pian, jos ei mitään mielenkiintoista ja varsinkaan itselleni.
Mut psyykkisesti kai olen tähän jotenkin koukussa. Tämä käy jotenkin vuoropuhelua elävän elämän kanssa. Eli kun saan välineitä / keinoja livessä lähestyä ihmisiä ja tehdä tuttavuutta, tarvetta tälläiseen suggestioon täällä ei ole. Tämä on ehkä jotain tekohengitystä - psyykkeeni ei vaan kestä täydellistä epätietoisuutta kaiken suhteen. Lukossa olen ollut.
Mutta parempaa ainoastaan voi olla luvassa sen jälkeen, kun pohja on tullut vastaan.
Liian yksinäinen, aivan liian yksinäinen olen vain ollut. Ja läheisiäni olen halunnut varjelta liialliselta kuormitukselta. Siksi täällä olen ollut. Terapiaan pääsyä odotellessa.
Hätä keksii keinot, vaikkeivat ne aina olisikaan viisaimmasta päästä. (Tämän totesin palstalla joskus aiemminkin.)
ehkä mulle. :)
Psyykeeni ei vaan kestä täydellistä epätietoisuutta kaiken suhteen. Eli sitä, mitä ympärillä koko ajan tapahtuu. En pysy enää kärryillä. Luulen, että jotain on taas vehkeilty selkäni takana. Aistin sen. Olen hyvinkin tietoinen ympäristöstäni, mutta jos toimin jotenkin siten, kuin vaikuttaisi siltä, etten jotain tiedosta - se on ainoastaan selviytymiskeino; nousta tilanteen yläpuolelle. Sen asenteellisuuden, mitä ympäristöstään aistii. Kaikkia ei ole siunattu empatiakyvyllä, tilannetajulla eikä tunneälyllä. ("Ryhmäpsykoosi" on kamalinta, mitä olla saattaa.)
Onneksi on myös hyviä ihmisiä, joiden pelkkä läsnäolo saa stressitason laskemaan. (Tämänkin totesin jossain yhteydessä joku päivä sitten aiemmin. Ja tuossa, mitä tässä viestissä aiemmin tuumaan (ympäristön tiedostamisesta), on vastausta paikoin siihen, mitä tuli jossain muussa viestissä hetki sitten ilmi. Jos nyt oli edes viittausta itseeni, mutta hieman sitä itselleni omin - )
Nyt opiskelun pariin.
Mikä saa sinut keskittymään muiden ihmisten mokiin? Eikö omia ole vai onko päinvastoin liiankin kanssa? Spottivalo itsestä pois päin on usein raukan teko.