Minulla on suunniteltu sektio edessä pari päivää reilun kolmen viikon päästä ja mietinkin sitä mistä paljon puhutaan eli sitä toipumista.. en ole minkäänlaisessa leikkauksessa koskaan ollut. Millaista leikkauksen jälkeen on? Onko haava jatkuvasti kipeä? Miten nukkuminen onnistuu? Jännittää paljon edessä oleva toimenpide, uskon olevani niitä nopeasti paranevia ja samana iltana pystyssä olevia mutta pelottaa silti se kuinka kauan joudun varomaan haavaa ja miten kipeä vatsa tulee olemaan. Kiitoksia teille jotka vastaa:)
Sektiosta toipuminen?
rv36
4915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienosti meni jo 10 vuotta sitten,nykyään varmaan vielä paremmin! Eipähän tarvitse pelätä lapsen puolesta,että loppuu happi tai sydänkäyrä romahtaa,kuten normaalisynnytyksessä.Ei se haava kovin kipeä ollut,sai puudutusta ja kipulääkettä ihan riittävästi.Reippaasti vaan,ei se ole kauheeta ollenkaan!Mulla leikattiin vaakatasoon ihan karvojen juureen,sitä ei ees näy enää...
Mutta kyllä totuuden nimissä sektion jälkeen voi olla kipeä. Siihen saa kuitenkin lääkettä. Erilaisten komplikaatioiden kuten veritulpan ja infektion riski on luonnollisesti suurempi. Tärkeää on se, että otat riittävästi kipulääkkeitä ja liikut mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen. Kyllä se haavakipu suhteellisen pian häviää. Vauvan näkeminen kuitenkin saa kroppasi erittämään endorfiiniä ja se luonnollisesti parantaa oloasi.. Onnea tulevaan koitokseen!
on kovin yksilöllistä. Mulle tehty leikkaus pystyviiltona ja saman päivän iltana kävin jo suihkussa hoitajan avustuksella ravasin vessassa koko yön. Kivunlievitystä sai riittävästi, vain ensimmäinen yö oli vähän tuskainen, sen jälkeen ok. Onhan se haava arka ja kävely kuin vanhalla mummolla tai papalla heikoilla jäillä mutta mitä enemmän viitsii kävellä, suihkutella haavaa ja antaa sille ilmakylpyjä, sitä nopeammin ja paremmin paranee. Kolmannella viikolla leikkauksesta elämä voittaa jo ja jaksaa paremmin.
Minä synnytin silloin 01 vuonna hätäsektiolla. Jännitinhän minä ihan reippaasti sektiota ja sektiossa, mut kuitenkaan en tuntenut itseäni kipeäksi vaan samana iltana jo kävelin kun aamulla synnytin ja hoitelin omaa pientä kultaani. Kai se oli jotain huumaa siitä omasta lapsesta etten tajunnut olevani kipeä ja se kipu vain unohtui. En kyllä voi kieltää etteikö sängystä ylösnouseminen ja sänkyyn meneminen olisi hieman kinnannut siinä pikiniviillossa, mutta kun sitä vaan ahkerasti treenasi niin kyllä se kipu helpotti. Ja toisaalta seuraavana aamuna tultiin sanomaan et pitäis levätä kun on niin kova kohtutulehdus crp oli muistaakseni 278 eli tipassa olin 5 vrk, mut silti heti alusta lähtien täysillä äippä.