Olen ollut melko ujo aina. En ole seurustellut vielä kertaakaan, enkä koskaan edes pussannut poikaa. Sitten tapasin yhden pojan, mikä tuskin oli kiinnostunut minusta. En uskalla ottaa asiasta selvää, koska minulla on vieläpä huono itsetunto. Olen jutellut siis sen pojan kanssa jonkin verran ja ihastuin häneen heti. Nyt siitä ihastuksesta on tullut pakkomielle. Haluaisin kokoajan kulkea sen talon ohi josko sattuisin näkemään sen pojan. Poika pyörii kokoajan mielessä enkä voi keskittyä mihinkään. Katselen jatkuvasti Facebookissa hänen profiilia ja kavereidensa profiileja. Etsin netistä josko löytäisin jotain tietoja hänestä.
Olen erittäin mustasukkainen hänestä ja kateellinen kaikille jotka ovat tekemisissä sen pojan kanssa. Jos näen tai olen kuullut hänen olevan tekemisissä jonkun henkilön kanssa niin tulee paha olo. Se masentaa minua ja ajattelen että se poika ei tule koskaan ajattelemaan minusta mitään. Kaikki ovat parempia kuin minä. Tiedän etten voi saada tietääkään hänen tunteistaan mitään koska olen niin ujo etten uskalla ottaa selvää hänen tunteista.
Tämä ero on kamalaa kun en näe häntä. Joskus jopa tuntuu etten ole onnellinen jos en saa olla hänen kanssa. Voisin ottaa henkenikin sen takia. Olen liian pelkuri kyllä siihenkin. Masentaa. Ja kaikki vain ihastumisen takia! Haluan eroon tästä pakkomielteestä, mutta jollain tavalla tuntuu etten saa lakata olemasta ihastunut häneen. Haluan rakastaa häntä aina, mutta oikeasti kaipaan apua! :(
Olen erittäin mustasukkainen hänestä ja kateellinen kaikille jotka ovat tekemisissä sen pojan kanssa. Jos näen tai olen kuullut hänen olevan tekemisissä jonkun henkilön kanssa niin tulee paha olo. Se masentaa minua ja ajattelen että se poika ei tule koskaan ajattelemaan minusta mitään. Kaikki ovat parempia kuin minä. Tiedän etten voi saada tietääkään hänen tunteistaan mitään koska olen niin ujo etten uskalla ottaa selvää hänen tunteista.
Tämä ero on kamalaa kun en näe häntä. Joskus jopa tuntuu etten ole onnellinen jos en saa olla hänen kanssa. Voisin ottaa henkenikin sen takia. Olen liian pelkuri kyllä siihenkin. Masentaa. Ja kaikki vain ihastumisen takia! Haluan eroon tästä pakkomielteestä, mutta jollain tavalla tuntuu etten saa lakata olemasta ihastunut häneen. Haluan rakastaa häntä aina, mutta oikeasti kaipaan apua! :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä oli varmaan provo ex ihastukseltani joka on nyt ihastunut muhun ja kirjoittaa minuna täällä koska haluaa kokea lähemmin ja ymmärtää miltä olisi tuntunut olla minä
Silloin ihastumisesta tulee hyvän olon sijasta/lisäksi paha olo, ei se enää oikein ole normaalia ihastusta vaan juurikin tuota elämää hhaittaavaa pakkomiellettä. Ainut neuvo on aktiivisesti yrittää välttää tilanteita jossa pojan näet. Ymmärrän että todella vaikeaa mikäli näette pakosta esim. Koulussa. Fb - profiilin stalkkiminen on vapaa-ehtoista, lopeta ainakin se heti. Pystyt siihen kyllä kun niin päätät.Ne hetket kun kotona tähän asti olet vain epätoivoisesti miettinyt/haaveillut hänestä, keksi niille hetkille korvike. Tee jotain jonka yhteydessä on vaikea miettiä muuta kuin varsinaista tekemistä. Se että irrottaudut pikkuhiljaa pakkomielteestä on ainut keino, hyväksy se :) se on sun parhaaksi.
Höpönlöpön. Parasta on että antautuu tunteiden vietäväksi ja unelmoi haaveensa todeksi. Näin voi oppia itsestään ja elämästään keskivertoa nopeammin jotain merkityksellistä. Sisäinen ääni kertoo totuuden ja sitä kannattaa kuunnella. Äänet loppuu itsestään kun on asian läpikäynyt ja elänyt.