Täytän tänä vuonna 40.Olen aina ollut outolintu.Minulla on rankka perhetausta ja koulukiusaamistausta.Lisäksi olen elättänyt itseni töitä tekemällä 16 vuotiaasta asti.
Sosiaalisuudessa ei ole ollut ongelmia,tunnen ja olen aina tuntenut valtavasti ihmisiä mutta pitempiaikaisia kaverisuhteita on ollut vain 3,joista ehkä yksi on ollut ystävyyssuhde.Kesti ehkä 3v.Tämä lopetti ystävyyssuhteen pyydeltyään ensin runsaasti rahaa ja koska tuolloin erosin ensimmäisestä puolisostani 23 vuotiaana.Yritin saada ystävältä tukea,mutta tämä lakkasi vastaamasta soittoihini ja ei avannut minulle kotioveaan.
Kavereiden kanssa on käynyt niin että aina on ollut tunne että heidät pitää jotenkin ostaa.Olivat vailla lahjoja ja rahaa.Koskaan lainoja ei maksettu takaisin.Aina sai olla auttamassa,mutta jos olisin tarvinnut apua niin avun saaminen oli erittäin vaikeata tai mahdotonta.Lisäksi ystävyys tai kaveruus on vaihtunut kiusaamiseksi.Huomaan että kaveruus on loppu kun paikalla on muita ja kaveri vaihtaa "merkitseviä silmäyksiä" liittolaisensa kanssa,jos sanon jotain hänen mielestään tyhmää.Vuosien varrella on käynyt niin että kaverisuhde päättyy yllättäen ja entinen kaveri purkaa agressioitaan minua kohtaan muille tutuilleni.Joskus saan ihan suoranaista vihaakin.Levitellään valheellisia juttuja ja yritetään saada muita ihmisiä välttämään seuraani.
Tämä on pikkukaupungissa asuessa todellinen ongelma.Tuomitaan hulluksi ihmisten toimesta jotka eivät edes tunne sinua henkilökohtaisesti.Kai tuo on sellaista pikkukaupungin noitavainoa.
Olen pikkuhiljaa alkanut epäilemään että saan nököttää koko loppuelämän yksin kaverisuhteiden suhteen.Jos ei miestäni oteta huomioon.Tapasin mieheni kun olin 24 vuotias ja olemme olleet yhdessä reilut 15v.meillä ei ole lapsia.
Mieheni on 3 vuotta minua nuorempi ja olemme molemmat nuorekkaita.Seuraamme muotia sen verran mitä rahapussi kestää ja se ei ole paljon.Ei olla mitään suurituloisia,mutta säästeliäitä.Harrastuksena lukeminen ja viini-ruokakokeilut.Meillä on ollut yritystoimintaa 14 vuotta ja ollaan velattomia ja meillä on kertynyt jonkinverran kiinteistöomaisuutta.
Ollaan matkustettu ympäri maailmaa reppumatkoilla todella paljon.Reppumatkathan maksaa periaatteessa lentomatkan verran ja 20e päivässä.Eli ei olla näitä delux matkailijoita.Meillä on vahvat mielipiteet ihmisoikeusasioista ja ollaan näitä vihreitä elämäntapoja noudattavia ihmisiä.
Itse koen että mielipiteet joita minulla on ovat niin vahvoja etten pysty olemaan kuten muut.Tavallista normaaliutta teeskenteleminen aiheuttaa itselleni suunnatonta ahdistusta,vai voisiko sitä paremmin kutsua nimellä "krooninen *itutus".Olen salaisesti mm telaketjuateisti.Täällä kaikki kuuluu kirkkoon.Puren hammasta ja teeskentelen normaalia.Kaikki menee pilalle siinä vaiheessa kun alan lopulta puhumaan.Vaikka en edes puhuisi politiikasta tai muista aroista aiheista.Ihmiset jotenkin vaivautuvat sanomisistani ja eivät vastaa.
Kuitenkin olen hyvin ystävällinen,vieraanvarainen ja avoin kaikille ja kaikelle.
Vai onko ongelmani vaan se,että asun pikkukylässä ja kukaan paikallisista ei ole koskaan käynyt missään paitsi Tallinnanlaivalla?
Yksi ainoa ystävä edes olis aivan loistava juttu.
Sosiaalisuudessa ei ole ollut ongelmia,tunnen ja olen aina tuntenut valtavasti ihmisiä mutta pitempiaikaisia kaverisuhteita on ollut vain 3,joista ehkä yksi on ollut ystävyyssuhde.Kesti ehkä 3v.Tämä lopetti ystävyyssuhteen pyydeltyään ensin runsaasti rahaa ja koska tuolloin erosin ensimmäisestä puolisostani 23 vuotiaana.Yritin saada ystävältä tukea,mutta tämä lakkasi vastaamasta soittoihini ja ei avannut minulle kotioveaan.
Kavereiden kanssa on käynyt niin että aina on ollut tunne että heidät pitää jotenkin ostaa.Olivat vailla lahjoja ja rahaa.Koskaan lainoja ei maksettu takaisin.Aina sai olla auttamassa,mutta jos olisin tarvinnut apua niin avun saaminen oli erittäin vaikeata tai mahdotonta.Lisäksi ystävyys tai kaveruus on vaihtunut kiusaamiseksi.Huomaan että kaveruus on loppu kun paikalla on muita ja kaveri vaihtaa "merkitseviä silmäyksiä" liittolaisensa kanssa,jos sanon jotain hänen mielestään tyhmää.Vuosien varrella on käynyt niin että kaverisuhde päättyy yllättäen ja entinen kaveri purkaa agressioitaan minua kohtaan muille tutuilleni.Joskus saan ihan suoranaista vihaakin.Levitellään valheellisia juttuja ja yritetään saada muita ihmisiä välttämään seuraani.
Tämä on pikkukaupungissa asuessa todellinen ongelma.Tuomitaan hulluksi ihmisten toimesta jotka eivät edes tunne sinua henkilökohtaisesti.Kai tuo on sellaista pikkukaupungin noitavainoa.
Olen pikkuhiljaa alkanut epäilemään että saan nököttää koko loppuelämän yksin kaverisuhteiden suhteen.Jos ei miestäni oteta huomioon.Tapasin mieheni kun olin 24 vuotias ja olemme olleet yhdessä reilut 15v.meillä ei ole lapsia.
Mieheni on 3 vuotta minua nuorempi ja olemme molemmat nuorekkaita.Seuraamme muotia sen verran mitä rahapussi kestää ja se ei ole paljon.Ei olla mitään suurituloisia,mutta säästeliäitä.Harrastuksena lukeminen ja viini-ruokakokeilut.Meillä on ollut yritystoimintaa 14 vuotta ja ollaan velattomia ja meillä on kertynyt jonkinverran kiinteistöomaisuutta.
Ollaan matkustettu ympäri maailmaa reppumatkoilla todella paljon.Reppumatkathan maksaa periaatteessa lentomatkan verran ja 20e päivässä.Eli ei olla näitä delux matkailijoita.Meillä on vahvat mielipiteet ihmisoikeusasioista ja ollaan näitä vihreitä elämäntapoja noudattavia ihmisiä.
Itse koen että mielipiteet joita minulla on ovat niin vahvoja etten pysty olemaan kuten muut.Tavallista normaaliutta teeskenteleminen aiheuttaa itselleni suunnatonta ahdistusta,vai voisiko sitä paremmin kutsua nimellä "krooninen *itutus".Olen salaisesti mm telaketjuateisti.Täällä kaikki kuuluu kirkkoon.Puren hammasta ja teeskentelen normaalia.Kaikki menee pilalle siinä vaiheessa kun alan lopulta puhumaan.Vaikka en edes puhuisi politiikasta tai muista aroista aiheista.Ihmiset jotenkin vaivautuvat sanomisistani ja eivät vastaa.
Kuitenkin olen hyvin ystävällinen,vieraanvarainen ja avoin kaikille ja kaikelle.
Vai onko ongelmani vaan se,että asun pikkukylässä ja kukaan paikallisista ei ole koskaan käynyt missään paitsi Tallinnanlaivalla?
Yksi ainoa ystävä edes olis aivan loistava juttu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.