Se ulottuu silmiin. Katso niihin, niin näet mitä ajattelen. Katso, jos uskallat. Luulin sen jo vaienneen uuden ihastuksen edessä. Mutta se nousee taas.
Hengitän syvään. Ajattelen Häntä. Joka on hyvä ja oikeamielinen. Joka on kohdellut minua hyvin. Joka on syypää mun hymyyn. Hengitän.
Antaa arpisten haavojen olla. Hoidan niitä kylmällä. Jäätä. Sitä sä tuut näkemään.
Hengitän syvään. Ajattelen Häntä. Joka on hyvä ja oikeamielinen. Joka on kohdellut minua hyvin. Joka on syypää mun hymyyn. Hengitän.
Antaa arpisten haavojen olla. Hoidan niitä kylmällä. Jäätä. Sitä sä tuut näkemään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
siksi ei syytä vihaan. Lähimmäisenrakkaus on tärkeää. Siksi viestisi on kaikinpuolin ristiriitainen. Jos Korkeampiin Voimiin viittaat teksissäsi, se on yhä hullunkurisempi.
Ei mulla muuta. Ei tämä mulle.
Kirjoituksesi kolahti. Menneisyyden haavat arpeutuu. Säilyvät eletystä elämästä vahvistamassa sinua.
Ihastumisen tunnetta tääläkin.
ole ihastumisen tunnetta, ei se sitä tarkoita, jos tuohon vastasin. Puhuin lähimmäisenrakkaudesta, se eri asia. Täällä välillä sellaista vihanpitoa, että täytyy siitä erikseen muistuttaa.
tunnetta siis mahd. keskustelun aloittajaa kohtaan ei. Sitä tarkoitin.
menisit kävelylle.
Aika hakoteillä on ihminen joka kuvittelee et rakkaus koraa mennisyyden haavat. Ei korjaa. Vasta kun olet taas ehjä voit ylipäätään avautua toiselle niin että ansaitset rakkauden. Takkauden tulee olla kahden puhdas sieluisen ihmisen välistä harmoniaa kaikilla tasoilla. Jos toinen on rikki niin miten se voisi olla mahdollista?
vielä paljon opittavaa elämästä. Se on kylläkin harha, jos ihminen uskoo, että toinen voisi ikään kuin kaata saavilla päähhän onnea jollekin tuomalla rakauden toisen elämään. Kovin rikkinäinen ihminen voi yksinkertaisesti olla niin solmussa itsensä kanssa, ettei kykene rakastamaan ennen kuin eheytyy jollain tasoilla. Ensin on myös opittava rakastamaan itseään pystyäkseen rakastamaan toista. Luottamaan itseensä pystyäkseen luottamaan toiseen. Kunnioittamaan itseään osatakseen kunnioittaa toista. Kaikki lähte aina itsestä.
Itsellänikin on tuosta paljon opittavaa, sikäli rikkinäinen olen ollut. Tukea kaipaisin ylipäätään toisilta, rakkauttakin ehkä aikanaan - muttei siihen vielä ole itselläni kiire.
Mutta rakkauden ansaitseminen. Jokainen on samanarvoinen ja arvokas sellaisenaan. Joskus jotku täällä skabailee, että mitä kelläkin on annettavana / tarjottavana toiselle ansaitakseen rakkauden. Moni tarjoaa ja puhuu materiasta, ja silloin mennään kyllä metsään ja pahasti. Joku on kyllä myös huomannut, ja myöntänytkin palstalla ikään kuin jonkun löydön tai havainnon tehden, että jossain ihmisessä onkin ollut rakastunut ihmisen varallisuuteen, ei tähän itseensä. Joten oppia ikä kaikki ihmisyydestä ja rakkaudesta.
Jos toinen on rikki, rakastava rakastaa ja antaa rikkinäisen olla rikkinäinen, mutta on hänen rinnallaan ja auttaa keräämään voimia rikkinäisyyden korjaamiseen.
kyllä noinkin mutta myös ehjä tarvitsee rakkautta tai rikkinäinen ajaa hänet syvälle suohon
varmaan puhutaan siitä, jos ei ole vielä suhteessa, mutta haaveilee sellaisesta. Niin että jos on ihminen kovin rikki, ei kovin hyvä alusta mikään sellaiselle kasvaa oikein ole -
Suhteessa jos taas menee rikki / on rikki, toisen onkin tarpeelista tukea.
Ihan hyviä pohdintoja rakkauden olemuksesta. Kyllä se parantaa. Mutta sille pitää antaa mahdollisuus.
Viha on vielä minussa. Se nostaa joskus päätään. Mutta saan sen hillittyä.
Arvet- eikö niitä ole meistä jokaisella? Itsensä likoon laittaminen asettaa myös haavoittumiseen vaaraan.
Olen nykyään varovainen. En näytä kiinnostustani helposti. Enkä tunteitani ylipäätään. Ei se ennenkään mihinkään hyvään johtanut. Mutta pikku hiljaa, kun opin tuntemaan ja luottamaan, pistän lämmöt päälle. Ja sitä hetkeä odotan. Kun saan taas ottaa vastaan ja antaa hellyyttä. Se parantaa loputkin arvet.
Kysymys on juuri tuosta. Et ole itsesi. Vaan muutut dramaattisesti kun ns saat käsiteltyä nämä menneisyyden haavat ja arvet pois. Jos ihminen rakastuu sinuun silloin kun olet rikki hän ei rakastu sinuun vaan vääritymään. Kun muutut miten voit kuvitella että sama ihminen voisi olla edelleen rakastunut sinuun tai edes välittää sinusta. Ansaitseminen oli ehkä väärä sana,ainakin väärän tulkittu. Jokainen ansaitsee rakkautta. Siitä ei ole kysymys. Vaan siitä välitätkö itsestäsi niin että toinen voi välittä äsinusta.
Oletko aito ja avoimin sydämmin liikkeellä? Tuskin jos olet rikki. Luotatko itseesi tai edes toiseen jos olet rikki? Kuinka pystysit siihen kun siihen eioikeasti pysty edes kovin moni täysin ehä ihminen? Miksi teet sellaisen valinnan että mahdollisesti pilaat toisen ihmisen mahdollisuuden aitoon tunteeseen jonkun toisen kanssa vaikka tiedät olevasi rikki? Onko se moraalisesti oikein toimia näin? os rakastaa toista oikeasti haluaa hänelle onnea ja parasta mitä elämä voi tarjota. Voitko omasta mielestäsi olla parasta rikkinäisenä toiselle ihmiselle? Aika raaka kysmys mutta pakko esittää se tässä yhteydessä jotta joku ehkä heräisi. En nyt tarkoita aloittaja vaan joku mahdollinen lukija.
Hyviä kysymyksiä. Mutta jos tunnen jotain sitä toista kohtaan. Jotain lämmintä ja aitoa, voinko tehdä pahaa? Ei suhde ole välttämättä sitä, että puretaan omaa pahaa oloa toiseen. Siinä voi olla turvallisesti epätäydellinen ja heikko. Onko olemassa täysin ehjää ihmistä?
Sen uskallan sanoa, että ei ole minua parempaa, kun rakastan. On huonoja puolia, mutta myös hyviä. Uskon hyvään itsessäni. Enkö silloin voi uskoa hyvään myös toisessa?
On totta, että mennyt on tehnyt minusta varovaisen. Ei tarkoita sitä, että lähtisin kostamaan muille kärsimyksiä ja pahaa oloani. Hän joka saa vihani nousemaan, ei ole yksin syypää kaikkeen. En vihaa häntä, vaan sitä mitä tapahtui. Miten hän kohteli minua. Kukaan muu ei ole tehnyt niin. Sen tajuan ja osaan myös ottaa huomioon.
Jos itse pohdit noita kysymyksiä: voitko tarjota parasta rakkaallesi, sen tiedät vain sinä itse. Mutta vielä paremmin sen tietää se toinen. Anna hänelle mahdollisuus valita.
Ymmärrän ED sinua. Itse olin rikki ja se tuhosi paljon. Mutta se oli välttämätöntä, vanhasta täytyy kuitenkin irrottautua. En vaadi ymmärrystä keneltäkään.
eli "mahtaako toimia" -nimimerkille. Kommentti sivusta, jos muhun viittasit tuolla, että ei vastauksesi aapeelle vaan jollekin toiselle. Itse kommentoin jo ylempänä.
"Voiko ihminen olla aito ja avoimin sydämin liikkeellä, jos on rikki", meni kysymys. Hyvänenaika, millainen ihmiskäsitys voi ihmisellä olla? Itse olen juurikin ollut aidoimmillani näyttämässä oman haavoittuvuuteni ja herkkyyteni, avuttomuuteni yms. jotta saisin heräteltyä ihmisiä. Mitä tässä kaikessa on tapahtunut, mistä kyse, miksi näin. Ja mitä tapahtuukaan? Todella monelta puuttuu empatiakyky, tilannetaju ja tunneäly. Onneksi löytyy myös hyvä ihmisiä, joiden pelkkä läsnäolo saa stressitason laskemaan (Totean kolmannen kerran palstalla lähiaikoina.)