Ajatelkaapa parisuhdetta, jossa toinen on kuin pankkitoimihenkilö (anteeksi pt:t, vertauskuva vain) - järkevä, antaa aina fiksun vastauksen, viileä, vähän etäinen, tukee, auttaa, rahaa on...
mutta ei rakkautta eikä aitoa tunnetta. Itse joudun kantamaan kottikärryllä tai pikemminkin kuorma-autolla rakkautta ja kaatamaan sitä toisen päälle, sitten saan ehkä nuppineulan lämpöä. Tällaistako tämä pitää olla. Järkevää, aikuista, järkiliittoa, rakkaus ja tunteet on teineille. Eletäänkö näin seuraavat 50 vuotta ja sitten kuollaan. Vaikea olla huomioimatta sitten kaiken maailman flirttailijoita ulkopuolella, joita riittää. Ei huvittaisi lähteä litomaankaan.
mutta ei rakkautta eikä aitoa tunnetta. Itse joudun kantamaan kottikärryllä tai pikemminkin kuorma-autolla rakkautta ja kaatamaan sitä toisen päälle, sitten saan ehkä nuppineulan lämpöä. Tällaistako tämä pitää olla. Järkevää, aikuista, järkiliittoa, rakkaus ja tunteet on teineille. Eletäänkö näin seuraavat 50 vuotta ja sitten kuollaan. Vaikea olla huomioimatta sitten kaiken maailman flirttailijoita ulkopuolella, joita riittää. Ei huvittaisi lähteä litomaankaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitäisi vaan itse jaksaa kantaa oma taakka ja se, mitä on. Rakkautta ei ole, jos ei itse tuota sitä parisuhteeseen.
Olennaista se onko toinen lähtökohtaisesti ollut pankkitoimihenkilö vai muuttunut matkan varrella? Jos perusluonne asiallinen ja tunneilmaisussaan pihi, ei hän tule koskaan muuttumaan. Jos taas muutos tullut parisuhteenne myötä on jotain vielä tehtävissä. Kuulostaa että teillä kahdella on hyvin erilaiset temperamentit.
Kuulostaa mun terapeutilta, jolla on oikeasti paljon suurempiakin haasteita -tai sitten ei. Tai sitten hän on saanut kaiken oppimansa tätä kautta, ja olen hänelle peruskauraa.
Oikeasti kaikki mitä hän sanoo tai ilmaisee, on jo enestään tuttua tämän palstan kautta.
Ristiriitaista tuokin. Ainakaan terapia ei ole helpottanut tilannettani ollenkaan, päinvastoin. Mutta katsotaan. Onneksi olen tietoinen tästäkin -eli "vaikeaa on" Ja on todella.
Ehkä hän on helpon rahan perässä -aikamoinen dilemma!
sai terapeutille menemään?
Olisit lukenut täältä ohjeita ja kohtaloita, niin elämäsi olisi nyt jo reilassa, ilman samaa toistoa mitä täältä luet.
Joku muu muka. Ei olisi. Ei muuta sanottavaa. Palaamme asiaan , kunhan aika on oikea. Mutta ei täällä. Ts. juuri siksi.
solmussako? Perhe hajoamassa, ja mieli maassako?
Terveys mennyt, työt loppuneet, vai oma elämänhalu kadonnut?
eipä kannattaisi mennä yhteen ihmisen kanssa jota ei rakasta, tylsä järki suhde siitä muodostuu väkisinki
Aloittaja, jos se tuota on nyt, ja ollut- unohda koko homma, etsi ajan kanssa tai hän kävelee vastaasi jossain vaiheessa elämää.
Vasta näin keski iässä löytyi(sattumalta, etsimättäni ketään), ihminen jonka kanssa aikaa ei ole 24 h tarpeeksi yhdessä vrk.
Ja hei sinä yksi tyyppi, joka jätit nurjalta teipatun lapun lähtiessäni aamulla töihin, sinä jonnekin omillesi...
Se tulee vääjäämättä, ihan sairas ikävä, ei vain fysiikkaa, vaan sitä ihmistä joka olet, äläkä pelkää- mitä vain käy, minä olen. Siksi-