Millainen pitäisi olla?

Olen saanut monet kerrat kuulla miesten suista olevani järkevä nainen ja kumppaniksi en ole kelvannut mutta muuten kyllä olisin.. No, itsekseen ollessa on todella ollut aikaa miettiä mikä se parisuhde oikeasti on ja miksi sellaisen oikeasti haluaisin.
Jossakin luki että silloin kun järki ja tunteet ovat balanssissa, voidaan puhua tasapainoisesta ajatusmallista suhteessa.
Juupa juu..
Tiedän etten ole tyytyväinen itsekseen eläjä mutten kuitenkaan halua alkaa testailemaan miehiä vain siitä syystä että jospa roihahtaisi tunteet. Kunnioitan muita ihmisiä ja itseäni enkä lähde pelleilemään kenenkään kustannuksella joten olen yksin.Olenko nyt liian "järkevä" vai peräti täysi nuija? Jääköhän nyt jotakin elämästä elämättä?
Olen myös hyvin tunteellinen ja tiedän kuinka minun olisi helppo hurahtaa mieheen..Ihastuminen ja rakastumisen tunne ovat mahtavia olotiloja.
Mielestäni tällainen on karmea yhdistelmä. Olen alkanut epäilemään tekeekö järki tai tunteet jo hallaa ja estävät kumppanin kohtaamisen.
Se mitä kaipaan on sen jonkin miehen sisällä sydämessä ja sitä en ole kohdannut tässä pinnallisessa maailmassa.
Löytyisikö täältä muita jotka pohtivat samalla lailla asiaa kuin minä?
1220
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kuin omasta suustani. Mikään kiire ei ole suhteeseen enkä halua sitä vain sen itsensä vuoksi. Tosin aika jonka olen viettänyt ihmisen kanssa josta syvästi välitän on ollut jotain mahtavaa ja mietin; ehkä hänen kanssaan olisin todella onnellinen...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ikkunaan lentänyt? kirjoitti:

Olen saanut monet kerrat kuulla miesten suista olevani järkevä nainen ja kumppaniksi en ole kelvannut mutta muuten kyllä olisin.. No, itsekseen ollessa on todella ollut aikaa miettiä mikä se parisuhde oikeasti on ja miksi sellaisen oikeasti haluaisin.
Jossakin luki että silloin kun järki ja tunteet ovat balanssissa, voidaan puhua tasapainoisesta ajatusmallista suhteessa.
Juupa juu..
Tiedän etten ole tyytyväinen itsekseen eläjä mutten kuitenkaan halua alkaa testailemaan miehiä vain siitä syystä että jospa roihahtaisi tunteet. Kunnioitan muita ihmisiä ja itseäni enkä lähde pelleilemään kenenkään kustannuksella joten olen yksin.Olenko nyt liian "järkevä" vai peräti täysi nuija? Jääköhän nyt jotakin elämästä elämättä?
Olen myös hyvin tunteellinen ja tiedän kuinka minun olisi helppo hurahtaa mieheen..Ihastuminen ja rakastumisen tunne ovat mahtavia olotiloja.
Mielestäni tällainen on karmea yhdistelmä. Olen alkanut epäilemään tekeekö järki tai tunteet jo hallaa ja estävät kumppanin kohtaamisen.
Se mitä kaipaan on sen jonkin miehen sisällä sydämessä ja sitä en ole kohdannut tässä pinnallisessa maailmassa.
Löytyisikö täältä muita jotka pohtivat samalla lailla asiaa kuin minä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu