Moi!!
Oon siis normaali 17-vuotias tyttö. MUTTA mun mielialat vaihtelee tosi oudosti. Saatan olla monta päivää ihan superonnellisena ja tunnen kaiken tavallaan voimakkaana. Esim. Katon vaan jotain perhekuvia yms. ja rupeen vaan itkee, kuinka onnekas oon ja muutenkin tunnen et kaikki vaan onnistuu ja tuntuu et näytän hyvältä. No sitte tulee se jakso, ku mikään ei tunnu onnistuvan. Katon peiliin ja näytän rumalta ja huone tulee sotkuseks eikä motivaatio riitä kouluu ja tulee sellanen "luovuttaja"-fiilis. Tätä yleensä kestää se pari päivää, kunnes jaksan nostaa itteni taas ylös. Haluisin vaan olla tasasen onnellinen, joten jos joku jakso lukee niin sanoisitko samalla mitä mieltä oot tästä? Ja jos jollain olis jotain hyviä vinkkejäkii, niin ois tosi kiva kuulla!:)
Oon siis normaali 17-vuotias tyttö. MUTTA mun mielialat vaihtelee tosi oudosti. Saatan olla monta päivää ihan superonnellisena ja tunnen kaiken tavallaan voimakkaana. Esim. Katon vaan jotain perhekuvia yms. ja rupeen vaan itkee, kuinka onnekas oon ja muutenkin tunnen et kaikki vaan onnistuu ja tuntuu et näytän hyvältä. No sitte tulee se jakso, ku mikään ei tunnu onnistuvan. Katon peiliin ja näytän rumalta ja huone tulee sotkuseks eikä motivaatio riitä kouluu ja tulee sellanen "luovuttaja"-fiilis. Tätä yleensä kestää se pari päivää, kunnes jaksan nostaa itteni taas ylös. Haluisin vaan olla tasasen onnellinen, joten jos joku jakso lukee niin sanoisitko samalla mitä mieltä oot tästä? Ja jos jollain olis jotain hyviä vinkkejäkii, niin ois tosi kiva kuulla!:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan kuten nimimerkkisi vihjaa, kuulostaa niin normaalilta tytön elämältä, että ei mitään yllättävää tai uutta. Ihmisillä mieliala vaihtelee sen mukaan mitä elämässä tapahtuu ja mitä ajatuksia elämään, menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen liittyen on. Ei tuossa ole mielestäni yhtään mitään mistä pitäisi huolestua. Jos sinulla on jotain mistä tunnet, että olisi kiva jutella niin hae keskusteluseuraa. Sitähän saa vaikka valtakunnallisesta kriisipuhelimesta tai sitten kasvotusten vaikka nuorison kriisipisteistä isommissa kaupungeissa, kirkolta jne. Varoituksen sana on paikallaan; Pysy irti niistä psykiatrian tarjoamista napeista ettet pilaa terveyttäsi, tulevaisuuttasi ja elämääsi.
Hei Normalgirl?
Ymmärsinkö oikein, että toisaalta haluaisit tasaisemman tunne-elämän, mutta toisaalta myös kyselet, minkä verran tunteiden 'kuuluu' elämässä vaihdella?
Tuo mitä kerroit, kuulostaa minun korviini (tai silmiini...) aivan tavalliselta ihmisen elämältä. Me jokainen olemme eri tavalla herkkiä ja erilaiset ärsykkeet ja impulssit vaikuttavat ihmisiin eri tavalla. Ihanan kokemuksen jälkeen tekisi mieli syleillä jokaista vastaantulevaa ja oikein jakaa onneaan, kun taas se päivä jolloin nukkuu pommiin, kahvinkeitin hajoaa, ainoihin sukkahousuihin tulee reikä ja myöhästyy hammaslääkäristä saa tuntemaan, että maailma on epäreilu ja täysmätä.
Mistä oikein kumpuaa oletuksesi, että tunteiden kuuluisi olla tasaisempia tai ettei saisi tuntea voimakkaita tunne-elämyksiä? Onko esim. lapsuudenperheessäsi jotenkin ihailtu sitä, ettei näytä tunteitaan vaan on ns 'järkevä' kaikissa tilanteissa. Muista sekin, että ne ihmiset, jotka eivät näytä tunteitaan ulospäin, kuitenkin sisällään myrskyävät ja hehkuvat.
Kaikki tunteet ovat tavalla tai toisella hyviä. Suremalla ihminen pystyy luopumaan. Viha on vääryyden rajasotilas ja puolustaa oikeaa kohtelua. Pelko suojelee vaaroilta. Jne. Vain teot voivat olla vääriä (esim, kiukun tunteen valtaamana tehty väkivalta), tunteet itsessään eivät koskaan ole väärässä. Niilla on paikkansa ihmisen psyykesssä.
Nauti tunteistasi. Opit niiden avulla lisää elämästä ja itsestäsi. Muista, että ihminen koostuu sekä tunteista että järjestä ja niiden lisäksi vielä paljosta muustakin (vaisto, ruumis, henki, vietit, ajatukset, asenteet, kulttuuri jne) ja on KOKONAISUUS. Esimerkiksi isot valinnat elämässä (puoliso, opiskelupaikka, lasten hankinta) tulee tehdä kuunnellen SEKÄ tunteita ETTÄ järkeä ja tehdä ratkaisut niiden yhteisvaikutuksella. Ei pelkällä järjelläkään! Ole iloinen, että olet eloisa ja tunteva ihminen.
Tunteellista syksyä toivottaen, Meiju diakoni
Meiju, käytä järkeäsi ja älä edistä väkivaltauskonnon levittämistä
Kiitos vastauksista! Tuntuu vaan, että muut on niin vahvoja ja jaksaa koko ajan olla pirtee ja kaikkee. Tunnen tavallaan huonommuutta siitä, et joskus vaan "väsähdän". On kiva kuulla, et tää kuulostaa ihan normaalilta!:)
Oho automaattikirjotus muutti ton nimimerkin:D