Moi.
Mitä mieltä te muut masentuneet olette siitä, että jos nyt vasta reilut 30veenä löytää ittensä ja puhkeaa kukkaan niin sanotusti ja ehkä luulee tietävänsä mitä haluaisi elämältään, mutta on ollut 3 vuotta määräaikaisella eläkkeellä. Oma hoitotaho vastustaa opiskelemaan lähtemistä vaikka eläkkeellä voi opiskella samaan aikaan. Niin 3-4 vuodessa mulla olisi uusi ammatti, vaikka en tekisi päivääkään enään töitä, mutta olisi ainakin yritystä vielä viimeisen kerran. Kertokaa reilusti oma mielipiteenne asiasta ja tämä ei ole mikään provo. Kyllä sitä voisi alistuakkin ja jäädä pysyvästi eläkkeelle, mutta en ole varma haluanko vaan ehkä haluaisin viimeisen kerran vielä näyttää mihin musta on.
Mitä mieltä te muut masentuneet olette siitä, että jos nyt vasta reilut 30veenä löytää ittensä ja puhkeaa kukkaan niin sanotusti ja ehkä luulee tietävänsä mitä haluaisi elämältään, mutta on ollut 3 vuotta määräaikaisella eläkkeellä. Oma hoitotaho vastustaa opiskelemaan lähtemistä vaikka eläkkeellä voi opiskella samaan aikaan. Niin 3-4 vuodessa mulla olisi uusi ammatti, vaikka en tekisi päivääkään enään töitä, mutta olisi ainakin yritystä vielä viimeisen kerran. Kertokaa reilusti oma mielipiteenne asiasta ja tämä ei ole mikään provo. Kyllä sitä voisi alistuakkin ja jäädä pysyvästi eläkkeelle, mutta en ole varma haluanko vaan ehkä haluaisin viimeisen kerran vielä näyttää mihin musta on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse aloin opiskella 36-vuotiaana. Suoritin yo-tutkinnon lisäksi opistotasoisen tutkinnon ja yli 40:nä ammattikorkeakoulututkinnon. Että älä ainakaan ikää pidä esteenä. Löysin myös koulutustani vaativan homman jossa viihdyn.
Eikös masennus ole ohimenevä sairaus? Siksi juuri olet määräaikaisella eläkkeellä. Itse olen kokenut valtavaa ahdistusta,menetystä, masennusta, mutta lääkäriin en ole mennyt vaikka oksensin, olin syömättä, laihduin kilokaupalla ja tupakoin kun korsteeni. Menin vain väkisin eteenpäin.
Ihana että nyt tiedät mitä haluat. Tietenkin kannattaa opiskella. Töihin voi mennä jos pääsee tai olla menemättä, mutta tavoitteisiin pääseminen nostaa itsetuntoa ja tervehdyttää muutenkin henkistä minää. Voimia sinulle mahdottomasti!
No lähde ehdottomasti opiskelemaan jos on joku ala mikä sinua todella kiinnostaa.En ymmärrä miksi hoitotaho vastustaa opiskeluasi,ajattelevatko että sinulla ei ainakaan
tällä hetkellä ole voimia siihen?
kysyä, herranjestas....
Vastauksen kysymykseesi saat todella helposti. Mitä SINÄ haluat elämältäsi? Kyseessä on sinun elämäsi, ei hoitotahosi, kuka tai ketä ikinä ovatkaan. Sinä päätät miten toimitaan ja mitä elämälläsi teet.
Jos epäilet jaksamistasi, kannattaa ehkäpä aloittaa jostain pienemmästä omatoimisesti. Kokeile lukea vaikka jotain tieteellistä tekstiä tai kirja ja testaile miten kiinnostus, jaksaminen ja keskittyminen riittää. Voit hakeutua vaikka jollekin lyhyelle kielikurssille tai vastaavalle mikä sinua kiinnostaa niin saat käytännöntunnetta ja -kokemusta siitä millaiselta opiskelu tuntuisi tällä hetkellä.
Kannattaa alkuun asettaa tavoitteet ja tahti maltillisemmin. Sitten on helpompi lisätä lukemista, kun alkaa sujumaan ja siltä tuntuu. Siten tehdään esimerkiksi yliopistoilla monien opiskelijoiden kohdalla, jotka palaavat tauon jälkeen opintojen pariin.
Mieti rauhassa mitä haluat. Älä missään nimessä anna muiden latistaa tai estää sinua elämästä ja kokemasta asioita.
Lähde ihmeessä opiskelemaan jos vain siltä tuntuu. Monikin opiskelee 30-40 vuotiaana uuden ammatin. Jos on haaveita niin eikö niitä kohden pidä mennä. Ihmettelenkin miksi hoitotahosi vastustaa tätä, sillä mielestäni heidän tehtävänään on auttaa ihmisiä parantumaan ja menemään elämässä eteenpäin.
Lisäksi sinulla ei mielestäni ole mitään hävittävää jos kerran eläkkeellä ollessa voi opiskella. Jos koulu osoittautuukin vääräksi valinnaksi voi aina perääntyä, ei siellä pakko ole olla.
Ammatin saannin jälkeen on myös mahdollista työllistyä haluamalleen alalle, mutta jos työhön ei pysty saa koulusta kuitenkin paljon yleishyödyllistä tietoa ja osaamista mitä voi hyödyntää muissa elämän osa-alueissa.