Noniin, tänää oli eka käynti psykoterapiassa, siellä jotain löpistiin,että miten on mennyt... Sanoin että samaa paskaahan tää kun aiemminkin... Sain kotitehtäviksi, jotain tunteiden tunnistamis juttuja, ja harjoituksia, kun ahdistaa niin miten se helpottaisi... En kyllä noita ymmärrä,onko noista muka mitään apua..? Ajattele että ahdistus on joku paskakasa ja käännät sitä kaukosäätimellä pienemmälle,niin ei enään ahdista... Joo just joo, traumaterapeutille hakeuduin just mun lapsuuden tapahtumien takia ja siten sielä on jotain tämmöstä... Onko tästä mit''n hyötyä? Ja jos mua jotkut tietyt ajatuksen ahdistaa,niin miten mua jonkun paskakasan ajattelu kaukosäätimellä pienentämisestä voi auttaa...?? En ymmärrä...
Terapian aloitus
Jontua
11177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siis mitähän psykoterapiaa toi on? Kuulostaa enemmän joltain ratkaisukeskeiseltä kuin psykoanalyyttiseltä kamalta. Muhun tuommoinen ei tehoaisi millään lailla, inhoan tollasta paskaa "täs vähän tunnistellaan tunteita!11" -lässytyskuraa
No ei tuo kyllä muhunkaan tehoa varmaan mitenkään, jos ei tuo tuosta muuksi muutu... Traumaterapeutille hakeuduin juuri sen takia, että sielä käytäisi läpi mun lapsuuden traumoja... Vaihdanko terapeuttia saman tien? Enkä kyllä hakenut mihinkään hemmetin tunteiden tunnustamis terapiaan... Onko kellään kokemusta traumaterapiasta, että onko se kokoajan tämmöistä?
Se mitä psykoterapiassa tehdään tai neuvontavastaanotoilla pitäisi lähteä asiakkaan toiveista. Asiakas maksaa, hän päättää. Jos palveluntarjoaja ei tarjoa sellaista palvelua (keskusteluapua) kuin asiakas kaipaa, haluaa ja etsii niin kiitetään, kumarretaan ja jatketaan etsintää. Kokeile vaikka pari käynti, jos tahdot, että miltä harjoitukset ja sitä kautta asioiden selvittäminen tuntuu. Jos koet, että siitä ei ole apua, silloin siitä ei ole apua. Sinä päätät onko jokin toimivaan vai ei. Jos olosi paranee, lienet tyytyväinen, jos ei, silloin apua ei ole. Mene silloin seuraavalle. Jos haluat vapaasti keskustella lapsuudestasi jne. niin ilmoita tästä terapeutille ja keskustelkaa onnistuuko se myös hänelle. Simppeliä ja rakentavaa.
Käy Traumaterapiakeskuksen sivuilla. Siellä on muutama artikkeli traumatisoitumisesta ja sen hoidostakin.
Olettaisin, että terapeutin lähestymistapa liittyy siihen, että monilla traumatisoituneilla traumatilanteissa selviytymisen keino on ollut itsen turruttaminen, tunteiden ja ajatusten puuduttaminen. Sitä jos joutuu käyttämään paljon, voi käydä niin, ettei enää osaa "lukea" itseään silloinkaan, kun ei enää tarvitsisi suojautua ja käyttää tätä selviytymiskeinoa.
Traumaterapiassa siis usein alussa pyritään auttamaan asiakasta saamaan tuntumaa itseensä, kehoonsa, tunteiinsa. Että ihminen tietäisi, miten hän reagoi, kun ahdistuu, pelkää tai toisaalta esimerkiksi luottaa ja on rento. Miltä se kehossakin tuntuu ja mielessä.
Tämä asiakkaan "itsensälukemistaito"on tärkeää taas siksi, että voidaan terapiassa lähteä käsittelemään traumakokemuksia. Niitä ei voi turvallisesti käsitellä ennen kuin asiakas osaa itse itsessään tunnistaa, milloin vastaanotolla käsitellyt asiat ovat liian ahdistavia, milloin täytyy "jarrutella", milloin täytyy vaikka vaihtaa puheenaihe ja vähän levätä siitä vaikeimmasta.
Terapiassa ei voi eikä saa "hyökätä" puhuman heti trauamkokemuksista. Jos asiakas täysin ilman itsesäätely- ja suojakeinoja joutuu palaamaan traumakokemuksiin (muistoissaan ja tunteissaan), on vaara, että terapiakin muuttuu traumatisoivaksi ja turvattomaksi. Silloin traumaattiset tunteet vain toistuvat terapiassakin uudelleen ja uudelleen eikä siitä ole mitään hyötyä.
En tiedä selitinkö ymmärrettävästi ja onko tästä sinulle mitään apua.
Jos olisin sinä, pyytäisin terapeuttia kertomaan mitä hän ymmärtää traumaterapialla, miten se etenee ja miksi. Sinähän olet koko homman päähenkilö.
Täytyypä käydä sielä sivuilla katsomassa... Tulinvaan hirveä ahdistus ja huoli, että tämmöistäkö tämä nyt on... En saanut edes nukuttua viime yönä kunnolla tän asian takia... Edellinen terapeutti, missä kävin tutustumis käynnillä 2 kertaa, kyseli kyllä samantien mun lapsuudesta, siitä kun olen elänyt ilman vanhempia ym... Mitä muistan siitä ja kaikkea tuollaista kyseli... Eikä se mitenkään lisännyt ahdistusta, päinvastoin tuntui että oli paljin rennompi olo tuon jälkeen kun sai puhua niistä asioista... Harmi vaan kun ajat eivät sopineet hänen kanssa yhteen.. Tämä terapeutti mikä oli vapaana ei kysellyt edes tutustumiskäynnillä mitään mun lapsuudesta, ite kerroin mitä kerroin/osasin, muttei mitään kysellyt siitä mun kertomisistakaan, toisin kuin se aiemmpi terapeutti... Tämä turha tunteiden tunnistus juttu kyllä sais jäädä väliin mun kohdalla väliin.. Kun kokoajan on hirvee ahdistus ja jännitys päällä, niin ei nää tästä lähde pois miettimällä ja hokemalla että kaikki on hyvin kaikki on hyvin, ei mitään hätää ei mitään hätää, ajattele hyviä asioita... Tuntuu niin turhalta ja vastenmielisen ahdistavalta tuommoinen skeida
Vai pitäiskö mun alkaa syömään jotain masennuslääkettä, kun en tällähetkellä niitä syö? Mites sitten tuo tunteiden tunnustelu, kun ei tunne lääke tokkurassa yhtään mitään? Parempi kai sekin kun tuo ainainen ahdistus, mutta töihin meno voi olla vaikeeta semmoisena zombina mikskä ne mut tekee...?
Miedon (ja itselle sopivan) masennuslääkityksen kanssa pitäisi (!) tuntua siltä, että on ihan oma itsensä ja tuntee tunteitaankin. Sen tarkoitus on pehmentää pahinta tuskaa ja parhaimmillaan se auttaa paneutumaan ja jaksamaan psykoterapiaa ja on sille hyvä tuki.
Tuo "höpötys" terapiassasi kuulostaa vähän sellaiselta terapiaotteelta, jota itse (anteeksi vaan) en kovin arvosta. Kognitioihin vaikuttaminen ("kyllä sinä selviät ja ajattele positiivisesti" ) ei syvempiä tunteita ja varsinkaan traumojen primitiivisempiä puolia (esim jatkuvassa ns. hälytystilassaoloa) auta yhtään.
Olisit valmiimpi puhumaan suoraan kokemuksistasi. Sano siitä terapeutillesi. Samallahan tietenkin pitäisitte huolta jaksamisestasi myös vastaanoton ulkopuolella eli siellä arjessa.
Tuntu oudolta tuon nykyisen terapeuttisi haastattelutyyli alussa...taustat, kokemukset ja myös toiveet ja odotukset terapian suhteen olisi aiheellista yhdessä käydä läpi.
Juurikin näin.. kokemukset ja toiveet, niistä ei ole juteltu juuri ollenkaan... En minäkään tommoista höpötystä arvosta ja tiedän kyllä ettei se auta mua yhtään... Kyllähän terapeutin pitäisi tietää itsekkin mistä jutella, kun olen lapsuudestani kertonut. jos on hyvä terapeutti.?? Kyllä värmaankin vaihdan tuon terapeutin toiseen... Ei ole oikeen mun juttu... Joo ja ssri lääkkeistä meen ihan lamaantuneeks ettei mikään kiinnosta. Aurorix väsytti ihan kamalasti ja pisti pään jumii, jouduin lopettamaan... mirtazapin ei sopinut, olin ihan väsynyt koko 1,5viikkoa kun sitä kokeilin... mitäs muita noita nyt on tullu kokeiltua, mitkä ei sovi cipralex seronil cymbalta ja en edes muita muista...
Hyvä, kun pidät puoliasi ja jaksat tehdä töitä itsesi eteen. Sanon ihan vilpittömästi, että se on iso juttu, että ymmärtää omaa arvoaan. Aina se ei ihmisille ole itsestään selvää.
Paljon onnea uuden psykoterapeutin etsintään (jos siihen ratkaisuun tosiaan päädyt).
Lääkkeitä olet jo kokeillutkin. Joskus on tosi vaikeaa löytää itselle sopivaa (eikä sitä välttämättä löydykään). Hyvä terapia antaa kyllä sitten (kun pääsee käyntiin) tukea eikä lääke siinä kohdassa niin tärkeää enää olekaan. Olisin kyllä suonut sionulle tulea tähän vaiheeseen, kun oikein muuta tukea ei vielä ole, mutta tokkurassa et saa olla eikä mikään zombi-olo.
Miten tuo terapeutin vaihto sitten tapahtuu? Siis riittääkö pelkkä ilmoitus kelaan, vai pitääkö sinne laittaa uusi hakemus, tai joku lisä selvitys?
Ei tarvita uutta hakemusta. Ilmoita Kelaan (mielellään ole ihan suoraan yhteydessä puhelimitse tai mene käymään, että varmasti asia tulee oikein ymmärrettyä), että edellinen terapiasuhde päättyy (päättyi) ja etsit niin pian kuin mahdollista uuden psykoterapeutin. Sitten heti ilmoitat Kelalle, kenen vastaanotolla psykoterapiassa käyt.
Kelan tuki psykoterapialle on asiakaskohtaista eikä psykoterapeuttikohtaista..eli terapeutin saa oikeasti vaihtaa.
Kyllä ne ymmärtää, että jos ei kemiat ja terapiatyyli sinulle ollenkaan sovi, niin ei niistä käynneistä mitään hyötyä ole. Ja sitä hyötyä sinulle terapiasta Kelakin haluaa.