..johon toivon voimia muillekin sillä matkalla oleville.
itse olen vuoden päivät elänyt siitä raskaasta päätöksestä lähteä.
ensin vahva päätös, sitten ammattiauttajien hoitoon ja siitä se lähti alulle päästä irti.
uskomaton tarina kaikkinensa ja todella raastava ja energiaa syövä.
ja voimia ja ystäviä vaatii paljolti.
narsismin kaikki ymmärtäminen on ollut raskasta ja raskasta oli ymmärtää eläneensä täysin harhaan johdetussa rakkaudessa.
omaa minäkuvaa on joutunut miettimään ja on hyvin ymmärtänyt senkin että riippuvainen on ollut jollain muotoa itsekin koska palasi aina siihen takaisin kymmeniä kertoja ja ei ollut tarpeeksi vahva sanomaan EI sille minkä tiesi aina "alkuhuuman" jälkeen olevan edessä.
selviämiseen on ollut monta tekijää ja matka on vielä kesken todella.
ja ymmärtää miksi vuosia saattaa monilla mennä kunnes uskaltaa edes ajatella uusia suhteita.
itseni kohdalla huomaan että vuosi on ollut pitkä mutta kasvattava..ja en edes uskalla ajatella että missä sitä olisikaan jos edelleen olisi antanut periksi kaikelle sille yrittämiselle ja lähestymisyrityksille minkä narsisti taitaa hienosti.
on osattava siis vahvasti päättää haluavansa pois ja päästettävä irti kokonaan.
ilman minkäänlaista yhteydenpitoa tai lähteen antamista millään muotoa narsistille.
olen myös ehtinyt nähdä että "sama peli" on nyt uuden ihmisen kanssa uudessa suhteessa narsistilla joten ehkä se on ollut myös helpottamassa itseä ja ajatusta että ei koskaan enää.
anteeksiantoa on myös alkanut kumpuilemaan narsistia ajatellen.
sairaushan se on tunne elämänkin sairaus joten ehkä siinä on avain.
pahalta tuntuuu se että narsisti on leimannut aina kaikki menneisyyden henkilöt syyllisiksi ja sairaiksi niinkuin omanikin kertoili minulle menneisyydestään ,ja tietenkin nyt minutkin.
mutta on vain mentävä eteenpäin ja ajateltava omaa elämää.
mielellään kuulisin muita selviytymistarinoita ja ajan kuluja niistä.
itse olen vuoden päivät elänyt siitä raskaasta päätöksestä lähteä.
ensin vahva päätös, sitten ammattiauttajien hoitoon ja siitä se lähti alulle päästä irti.
uskomaton tarina kaikkinensa ja todella raastava ja energiaa syövä.
ja voimia ja ystäviä vaatii paljolti.
narsismin kaikki ymmärtäminen on ollut raskasta ja raskasta oli ymmärtää eläneensä täysin harhaan johdetussa rakkaudessa.
omaa minäkuvaa on joutunut miettimään ja on hyvin ymmärtänyt senkin että riippuvainen on ollut jollain muotoa itsekin koska palasi aina siihen takaisin kymmeniä kertoja ja ei ollut tarpeeksi vahva sanomaan EI sille minkä tiesi aina "alkuhuuman" jälkeen olevan edessä.
selviämiseen on ollut monta tekijää ja matka on vielä kesken todella.
ja ymmärtää miksi vuosia saattaa monilla mennä kunnes uskaltaa edes ajatella uusia suhteita.
itseni kohdalla huomaan että vuosi on ollut pitkä mutta kasvattava..ja en edes uskalla ajatella että missä sitä olisikaan jos edelleen olisi antanut periksi kaikelle sille yrittämiselle ja lähestymisyrityksille minkä narsisti taitaa hienosti.
on osattava siis vahvasti päättää haluavansa pois ja päästettävä irti kokonaan.
ilman minkäänlaista yhteydenpitoa tai lähteen antamista millään muotoa narsistille.
olen myös ehtinyt nähdä että "sama peli" on nyt uuden ihmisen kanssa uudessa suhteessa narsistilla joten ehkä se on ollut myös helpottamassa itseä ja ajatusta että ei koskaan enää.
anteeksiantoa on myös alkanut kumpuilemaan narsistia ajatellen.
sairaushan se on tunne elämänkin sairaus joten ehkä siinä on avain.
pahalta tuntuuu se että narsisti on leimannut aina kaikki menneisyyden henkilöt syyllisiksi ja sairaiksi niinkuin omanikin kertoili minulle menneisyydestään ,ja tietenkin nyt minutkin.
mutta on vain mentävä eteenpäin ja ajateltava omaa elämää.
mielellään kuulisin muita selviytymistarinoita ja ajan kuluja niistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen ollut "onnekas", koska tajusin hyvin aikaisessa vaiheessa, millaisen henkilön kanssa olen tekemisissä. Pahinta oli se, että erehdyin muuttamaan hänen luokseen.
Oli raskasta alkaa etsimään kotia ja uutta elämää, kun oli niin loppu, että suunnitteli jopa itsemurhaa. Minut onneksi piti kasassa ystävät ja läheiset, ilman heitä en olisi tässä. Itse kuitenkin joutuu tekemään ne viimeiset ja tärkeät ratkaisut eli lähteä.Tärkein seikka minulle pelastautumisessa oli se, että muutin todella kauaksi hänestä. En siis mitenkään voi törmätä häneen.
Aikaa on kulunut parisen kuukautta. Ensimmäiset pari viikkoa oli todella raskasta, itkua, kaipausta, vihaa, kostoa. En pystynyt keskittymään ihmisten tapaamisiin, ajatukset olivat muualla.
Jonkun mielestä tein varmasti väärin, kun päätin hyvin nopeasti lähteä katselemaan uutta kumppania. Sanoin itselleni, että miksi minun pitäisi surra ihmistä ja eroa, joka oli niin kamala kuin vain olla voi. Ei minunkaan narskuni odottanut uuden kumppanin hakemista kuin pari päivää.
Olen saanut elämänhaluni takaisin, jaksan keskittyä asioihin, nautin ulkoilemisesta ja asioista ympärilläni. Löysin mukavan ihmisen, jonka kanssa viihdyn todella paljon. Tietysti takaraivossa on, etten saa antaa tunteilleni valtaa, koska viimeksi sain siitä kärsiä ja lujaa.
Olen ollut narskuun yhteydessä, joka nyt pitäisi saada lopullisesti päättymään. Narskut ovat taitavia pyörittämään meitä uhreja, niin on myös minulle käynyt, mutta periksi en anna. Tiedän, että se on viimeinen vaihe, silloin lopullisesti pääsen hänestä eroon.
Meillä jokaisella on oma tapamme selviytyä omasta narskustamme. Toivon, jokaiselle oman keinon löytämistä mahdollisimman nopeasti, sillä elämme vain kerran, eikä sitä kannata hukata yhden ihmisen takia.
On totta mitä kirjoitit: "raskasta oli ymmärtää eläneensä täysin harhaan johdetussa rakkaudessa."
On suuri suru huomata, että oma rakkaus osoittautuikin vain kuvastukseksi, autiomaan kangastukseksi. Siltikin, kaikille sureville, itsellenikin, osoitan nämä sanat: sinun rakkauden tunteesi olivat silti aidot. Rakastit tuota ihmistä kaikkine piirteineen, outouksineenkin. Miten ne kaikki hyvät hetket olivat silloin totta, mutta nyt ne ovat päättyneet. Hyvien hetkien metsästys on kuin hakisi janoisena kaivoa autiomaasta.
Minulla ei ole pitkää kokemusta narstista (puolisen vuotta), ja eroni hänestä on tuore. Lyhyenkin kokemuksen omaavana tunnen suurta sympatiaa kaikkia teitä kohtaan, jotka ovat tällaisessa ikeessä edelleen. Toivoisin kuitenkin, että kaikki sydämensä karrelle polttaneet saisivat parannusta haavoilleen.
Haluan uskoa siihen, että meitä ei ole luotu tänne kärsimään ja suremaan. Vaikka elämään kuuluu kärsimyksiä, niin meitä ei ole tarkoitettu tänne pysyvästi kärsimään jonkun ihmisen väärinkäytöstä. Kun tällainen väärinkäyttöön perustunut suhde päättyy, sen voi nähdä myös siunauksena.
Voimia kaikille narsismin uhreille !
olipa hieno kirjoitus tuokin. itse vuoden tunteitani käsitelleenä on oivaltanut paljon ja oppinut ja se että oikeat tunteet toista kohtaan on ihana asia vaikka toinen käyttikin hyväkseen.
mutta että se ei ole uhrin syy jos kokee rakkautta ja toinen ei siihen kykene.narsisti siis.
itse annoin kymmenen kertaa tilaisuuden omalleni ja kyllä se viimeinen kerta osoitti kaiken totuuden kipeästi.
ei muuttunut ja ei narsistia paranna aito rakkaus.
mikään ei vaan riitä.
puolitoista vuotta on erosta ja nyt alan olemaan ehjä ja olen antanut anteeksi itselleni ja narsistille.
tunteiden käsittely ihan itsekseen on auttanut paljon ja ammattiapu.
ymmmärrys asioihin on kasvanut myös tietoisuudesta narsistiseen persoonallisuushäiriöön.
kaiken jälkeen kun on läpi käynyt kaiken kipeyden ja tunteensa niin voi todella sanoa matkan olleen pitkä ja raskas mutta opettava ja kasvattava.
elämän helppous on nyt voimaa tuova ja että saa olla ihan oma itsensä, omana ihanana itsenänsä.omana persoonana.
tulevaisuus on valoisa ja matkaa tehdään hiljalleen kohti omia päämääriä.
elämä on seikkailu ja siihen kuuluu myös vastoinkäymiset mutta tämän kokemuksen myötä ei enää ihan pienistä kaadu.