Tilanteeni on erittäin ongelmallinen. Olen nimittäin tapaillut erästä jätkää jonkin aikaa ja hän on hyvin tosissaan suhteeni mutta minä en tunne häntä kohtaan mitään erityistä. Hän on kyllä aivan ihana minua kohtaan, ymmärtäväinen jne. ja todella välittää minusta. MUTTA minä ajattelen vain hänen kaveriaan jonka kanssa meillä oli eiemmin juttua useampaankin otteeseen mutta hän aina jostain syystä perääntyi viime hetkellä juuri kun oli sovittu että nyt molemmat yrittävät tosissaan. Hän on kyllä pyytänyt anteeksi tempauksiaan enkä minä osaa edes suuttua kunnolla hänelle. Meidän välillämme vain on jotain kipinää ja intohimoa mutta pelkään ettei siitä mitään koskaan tulisi... Ja tämä nykyinen "jätkäkaverini" on mukava jne. Riittääkö se? Olen vielä nuori enkä halua ottaa suhdetta kovin vakavasti ja pelkään loukkaavani häntä ennemmin tai myöhemmin. Hän on minua muutaman vuoden vanhempi. Joka tapauksessa en vaan saa tätä toista jätkää mielestäni! Kertokaapa mielipiteitänne mitä minun pitäisi tehdä???? Kauanko uskallan jatkaa suhdetta jossa itse en ole täysin tytyväinen?? Ennen olen aina tehnyt ratkaisut hetken mielijohteessa sen kummempia ajettelematta mutta nyt yritän todella miettiä...
Hjälpa mig!!
tunteetonko?
3609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärsin että sinulla on jotakuinkin hyvä itsetunto. jos tähän asti olet ollut nykyisesi kanssa tyytyväinen, miksi pilata se jonkun haihattelun takia. Usein käy niin , että jos oven sulkee takanaan se ei enään aukea. Harkitse tarkkaan halujasi, sitähän ne yleensä ovat. Ruoho voi olla vihreämpää aidan toisella puolella. Tai sitten ei.
Mieti mikä on sulle tärkeetä suhteessa!
Minkälaista suhdetta/miestä haluat?
Jos et ole TÄYSIN tyytyväinen nykyiseen suhteeseen, kannattaako sitä sitten jatkaa???
Itse jatkoin suhdetta mihin en ollut tyytyväinen ja samalla unelmoin toisesta miehestä. Onnettomaks siinä vain tuli ja se satuttaa toista pahasti joka luulee sinun olevan onnellinen ja tyytyväinen hänen kanssaan.
Puhuin eilen puhelimessakin tämän "jätkäkaverini" ystävän kanssa ja suunnettelimme että näkisimme tulevalla viikola ja puhuisimme asiat selviksi.. Näin on tehty monta kertaa ennemminkin kun on satuttu törmäämään ja lopputulos on aina olut se että lupaamme vielä kerran yrittää. Pari päivää on pidetty yhteyttä ja sitten hänestä ei olekaan kuulunut enää mitään.Eikä hän osaa itsekkään selittää miksi niin aina käy. Pelkään rakastua ja vielä enemmän pelkään rakastua väärään henkilöön. Olen aina ajatellut että "se oikea" saa minussa sellaisia tunteita liikkeelle joita kukaan muu ei pysty aiheuttamaan mutta onko näin? Latistuuko joka suhde jossain vaiheessa? Miksi sitten ylipätään tyydymme olemaan yhden miehen kanssa loppuelämän? En näe mitään järkeä ola vain jonkun kanssa sen takia että niin nyt on vain päätetty olla yhdessä. Kyllä minä pystyn tähän nykyiseenkin jätkään kiintymään hyvin paljonkin mutta ei se aitoa rakkautta ole... Onko siis väärin tehdä vastoin tunteitaan? Ja onko toisen ulkonäöllä ja muiden mielipiteillä väliä jos toista rakastaa?? Tuon halusin vain kysyä ihan uteliaisuuttani...