Olen viime aikoina joutunut pyytää useamman kerran pankilta tunnusluvut nettipankkiin, kun hukkaan edellisen. Olen myös viljellyt pankkikortteja viime aikoina poikkeuksellisen paljon. Pankista sanottiin, että minun on oikeasti ryhdyttävä nyt keskittymään hommiin, ettei asiat voi aina näin mennä. Sanoivat, että tästä lähtien rupeavat veloittamaan jokaisesta ylimääräisestä kortista ja tunnusluvuista palvelumaksua.
Olen onnistunut sotkemaan asuntoni perinpohjin, vaikka jatkuva pyrkimys on ollut saada jotain järjestystä. Olen määritellyt, mihin kaappiin laitan tärkeämmät paperit. Sitten kun niitä tarvin, ne löytyisi helposti. Mutta miksi ne tärkeät paperit eivät koskaan ole siellä, kun niitä tarvin?!!!
Onko se oikeasti niin vaikeaa palauttaa tavarat omille paikoilleen!!!
Asuntoni on kuin pommin jäljiltä. Viime aikoina taloushuolet ovat vaikeuttaneet asioiden hoitoa entisestään. Olen laiminlyönyt siivouksen.
Huomaamattani olen kokoajan ostanu jotain roinaa, joita ei kuitenkaan tule käytettyä, koska unohdan omistavani niitä.
Hukkasin sakseni (niitä oli useampia), jouduin ostaa uusia. Nyt nekin ovat hukassa. Kynsisakset, minne ihmeeseen ne onnistun aina kadottamaan.
Otin pari kuukautta sitten suur-urakan. Järjestelin paikkoja. Löysin hukkaan menneitä asiakirjoja jotka laitoin sinne, minne olen määrittänyt niiden paikan. Vein kelvotonta roinaa roskiin. Sain jonkin verran myytyä turhaa roinaa, mutta kaikista en suostunut luopumaan (vaikka pitäisi!)
Nyt taas on sama tilanne, kuin kaksi kuukautta, viisi kuukautta ja seitsemän kuukautta sitten. Aina kaikki revähtää entiselleen. En saa otetta elämästäni.
Pitäisi käydä apteekissa. En tiedä missä kela-korttini on. Pitäisi käydä ostaa uudet silmälasit, missä hiivatissa se lappu, jossa näkyy ne tiedot jne...
Ja olen taas onnistunut hukkaamaan kirjastokorttini. Enkö osaa pitää sitä lompakossa, siellä, missä muitakin kortteja pidän. Uskonko tosiaan, että irtonainen kortti taskunpohjalla voi säilyä. Olen ennenkin viljellyt mestarillisesti kortteja, niin miksi hiivatissa en opi virheistäni!!!!
Ostelen tolkuttomasti tavaraa, jota en käytä, mutta joita olisi kiva käyttää. Soittelen vieraiden luona mielelläni kitaralla, mutta miksi oma kitara saa levätä käyttämättömänä? Soittelen mieluusti ystävien luona pianoa, mutta miksi oma kosketinsoitin kerää vain pölyä? Tykkään kovasti kuunnella kavereilla hyvää musiikkia, mutta miksi omat stereoni vain uinuvat. Miksen tee omalla asunnollani mitään. Voimistelulaitteetkin pysyvät visusti käyttämättöminä. Tavaramäärä silti kokoajan on lisääntynyt!
Viime vuosien ajan olen ostellut itselle pahan päivän varalle alkoholijuomia, joista olen aiemmassa postauksessa kirjoitellutkin. Näitäkin olen ostanut paljon enemmän, mitä luulin. Miksi en muista, mitä olen ostanut? Olenko oikeasti niin lahopää, että kaikki, mikä on poissa silmistä, niitä ei ole käytännössä olemassa. Olen kuin pieni lapsi, joka ei vielä ymmärrä, että esineillä on pysyvyys. Ne eivät häviä heti, kun katoavat silmistä!!!
Olen ajautunut tähän nykyiseen tilanteeseen jälleen monen monituisen vastaavanlaisen kerran jälkeen. Enkö ikinä opi!!!!
Olen ruvennut hakkaamaan itselleni kalloon: Et osta enää mitään, vaikka kuin tekis mieli. Ei elektroniikkaa, vaikka joku laite rikkoontuisikin. Ei tietokonetta, vaikka tietokone räjähtäis. Ei mitään. Vain ruokaa ja tarpeen mukaan vaatteita.
Onko olemassa tahoja, jotka laittaisivat asiat järjestykseen, kun siihen ei enää ite kykene. Mun pitäisi minimalisoida materian määrä. Täytyisi saada joku stoppi tälle järjettömälle keräilylle, josta en edes nauti. Hukun tavaraan. Kuinka iskostaa omaan kaaliin, ettei kaikkea tarvitse omistaa!!
Olen selvästi jonkinsortin maanikko. Sairas paska ihminen, jonka sietäis joko muuttua totaalisesti, tai sitten kuolla pois!
Olen onnistunut sotkemaan asuntoni perinpohjin, vaikka jatkuva pyrkimys on ollut saada jotain järjestystä. Olen määritellyt, mihin kaappiin laitan tärkeämmät paperit. Sitten kun niitä tarvin, ne löytyisi helposti. Mutta miksi ne tärkeät paperit eivät koskaan ole siellä, kun niitä tarvin?!!!
Onko se oikeasti niin vaikeaa palauttaa tavarat omille paikoilleen!!!
Asuntoni on kuin pommin jäljiltä. Viime aikoina taloushuolet ovat vaikeuttaneet asioiden hoitoa entisestään. Olen laiminlyönyt siivouksen.
Huomaamattani olen kokoajan ostanu jotain roinaa, joita ei kuitenkaan tule käytettyä, koska unohdan omistavani niitä.
Hukkasin sakseni (niitä oli useampia), jouduin ostaa uusia. Nyt nekin ovat hukassa. Kynsisakset, minne ihmeeseen ne onnistun aina kadottamaan.
Otin pari kuukautta sitten suur-urakan. Järjestelin paikkoja. Löysin hukkaan menneitä asiakirjoja jotka laitoin sinne, minne olen määrittänyt niiden paikan. Vein kelvotonta roinaa roskiin. Sain jonkin verran myytyä turhaa roinaa, mutta kaikista en suostunut luopumaan (vaikka pitäisi!)
Nyt taas on sama tilanne, kuin kaksi kuukautta, viisi kuukautta ja seitsemän kuukautta sitten. Aina kaikki revähtää entiselleen. En saa otetta elämästäni.
Pitäisi käydä apteekissa. En tiedä missä kela-korttini on. Pitäisi käydä ostaa uudet silmälasit, missä hiivatissa se lappu, jossa näkyy ne tiedot jne...
Ja olen taas onnistunut hukkaamaan kirjastokorttini. Enkö osaa pitää sitä lompakossa, siellä, missä muitakin kortteja pidän. Uskonko tosiaan, että irtonainen kortti taskunpohjalla voi säilyä. Olen ennenkin viljellyt mestarillisesti kortteja, niin miksi hiivatissa en opi virheistäni!!!!
Ostelen tolkuttomasti tavaraa, jota en käytä, mutta joita olisi kiva käyttää. Soittelen vieraiden luona mielelläni kitaralla, mutta miksi oma kitara saa levätä käyttämättömänä? Soittelen mieluusti ystävien luona pianoa, mutta miksi oma kosketinsoitin kerää vain pölyä? Tykkään kovasti kuunnella kavereilla hyvää musiikkia, mutta miksi omat stereoni vain uinuvat. Miksen tee omalla asunnollani mitään. Voimistelulaitteetkin pysyvät visusti käyttämättöminä. Tavaramäärä silti kokoajan on lisääntynyt!
Viime vuosien ajan olen ostellut itselle pahan päivän varalle alkoholijuomia, joista olen aiemmassa postauksessa kirjoitellutkin. Näitäkin olen ostanut paljon enemmän, mitä luulin. Miksi en muista, mitä olen ostanut? Olenko oikeasti niin lahopää, että kaikki, mikä on poissa silmistä, niitä ei ole käytännössä olemassa. Olen kuin pieni lapsi, joka ei vielä ymmärrä, että esineillä on pysyvyys. Ne eivät häviä heti, kun katoavat silmistä!!!
Olen ajautunut tähän nykyiseen tilanteeseen jälleen monen monituisen vastaavanlaisen kerran jälkeen. Enkö ikinä opi!!!!
Olen ruvennut hakkaamaan itselleni kalloon: Et osta enää mitään, vaikka kuin tekis mieli. Ei elektroniikkaa, vaikka joku laite rikkoontuisikin. Ei tietokonetta, vaikka tietokone räjähtäis. Ei mitään. Vain ruokaa ja tarpeen mukaan vaatteita.
Onko olemassa tahoja, jotka laittaisivat asiat järjestykseen, kun siihen ei enää ite kykene. Mun pitäisi minimalisoida materian määrä. Täytyisi saada joku stoppi tälle järjettömälle keräilylle, josta en edes nauti. Hukun tavaraan. Kuinka iskostaa omaan kaaliin, ettei kaikkea tarvitse omistaa!!
Olen selvästi jonkinsortin maanikko. Sairas paska ihminen, jonka sietäis joko muuttua totaalisesti, tai sitten kuolla pois!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkä kannattais varata se aika lääkärille, jos meinaat kuntoon tulla.
Maaninen vaihe
Tuntomerkkejä muun muassa:
Epätavallisen innostunut, euforinen (= epätavallisen iloinen, hilpeä, haltioitunut) tai ärtyisä mielentila (tai potilas vaikuttaa sellaiselta läheistensä mielestä).
Ajattelemattomia, seurauksista piittaamattomia tekoja.
Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista; esimerkiksi liian runsasta rahankäyttöä, liiallista seksuaalista aktiivisuutta tai holtittomuutta, järjettömiin investointeihin ryhtymistä.
Päämäärätön, tarkoitukseton touhuilu ja puuhailu.
Vähäinen unentarve suuresta tarmokkuudesta huolimatta.
Puhe on niin nopeaa, että toiset eivät kykene sitä seuraamaan.
Ajatuksenriento.
Keskittymisvaikeus, jonka vuoksi esimerkiksi puheenaiheet tai tekemisen kohde saattavat vaihdella nopeasti.
Liioiteltu voiman, suuruuden ja tärkeyden tunne.
Poikkeava tai korostunut ärtyneisyys tai reagointi pieniinkin asioihin stereotyyppisen ärtyneesti tai jopa aggressiivisesti.
Maniaa voidaan pitää psykoottisena tilana. Siihen saattaa liittyä myös hallusinaatioita (kuulo- tai näköharhoja) tai harhakuvitelmia (luja usko asioihin, jotka eivät ole totta). Kuten muihinkin psykoottistasoisiin häiriöihin, maniaan liittyy sairaudentunteen puuttuminen tai vähäisyys. Potilas itse ei useimmiten tunnista tilannettaan ja saattaa ärtyä voimakkaasti, kun hänen tekemisiinsä yritetään puuttua.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_mielialahäiriö
Tuolta löytyy enemmän koko asiasta.
Itelläni kyllä on tuota epämääräistä puuhailua. Puhunkin ehkä liikaa ja multa tuntuu puuttuvan täysin vastuuntunto, kun näin leväperäisesti asioitani hoidan.
Käytän selvästi myös rahaa enemmän, mihin olisi varaa. Tosin en tee isoja investointeja, vaan rahaa menee huomaamatta johonkin pieneen, ja unohdan ne pienet... Lopulta hukun niihin. Ja kaikki on hukassa.
Minulla on myös selkeää keskittymishäiriötä, enkä tahdo pysyä asiassa.
Hallusinaatioita ja poikkeuksellisen euforisia tiloja en koe. En tunne olevani missään vaiheessa psykoottinen. Enemmänkin on häikkää tuossa keskittymispuolessa.
Nyt on hukassa yksi tärkeä paperi, jota tarvitsisin hetimmiten.... Olen huomannut tavaroita etsiessäni, että yksi jos toinenkin tavara on ihan jossain muualla, missä pitäisi. Järjettömän suurelta ruljanssilta tuntuu nyt ruveta tekemään järjestelyitä. Puhtiakaan siihen ei löydy, kun pitäisi löytää se yks....
Ei oo enää mitään mieltä! Minusta vain ei ole tähän elämään.
Pullo vielä odottaa juojaansa. Juon sen vasta sitten, kun löydän halutun.. tosin olen todella voimaton. Jos en löydä sitä iltaan mennessä, mitä todennäköisimmin juon pullon. Ehkä toisenkin!
Löysin etsimäni, mutta kylläpä se oli työn takana.
Menetin hiivatisti aikaa muiden tehtävien hoitamisesta.
Koulutyöni viivästyivät, kaupassa käyminen venähti jne.
Seuraava tehtävä on saada tämä paperi pysymään sellaisessa paikassa, että todella muistan, missä se on.
Mitkä toimenpiteet voisivat auttaa järjestyksen ylläpitämisessä?
Taannoin psykologilta sain avuksi, että teen päivittäin suunnitelmat, mitä kulloinkin teen ja laitan ruksit, kun ne ovat suoritettu. En saanut sitä toimimaan käytännössä.
Toinen, minkä sain neuvoksi, oli maksetuille ja maksamattomille laskuille omat lokerot... Järjestys vain ei säily.
Yksi oli kodinkansion hankkiminen. Mutta kun siinäkin täytyy pitää jokin järjestys. Ja kun kodin kansio on milloin missäkin... Välillä niin tehokkaasti hukattuna, että omistan näitä nykyjä kolme kodinkansiota, joista jokaisessa on jotain. Ja papereiden seassa sellastakin, jotka todellakaan eivät kuuluisi sinne!!!
Lähden kauppaan. tarkoitus olisi ostaa jotain, jotka helpottaisi järjestyksen ylläpitämistä. Hiivatti, ku aivot eivät leikkaa. Kodinkansiota tuskin kantsii enää ostaa, niitä kun on jo kolme. Jotain säilytyslaatikoita täytyis hommata.
Toinen tehtävä: laitan käyttämättömät roinat johonkin kirpparille... Niin paljon mulla ei ole tavaraa, että kannattaisi varata kirppikseltä myyntipöytä, niimpä pyrin seuraavaksi hinnoittelemaan tuotteita ja laittamaan niitä nettikirppiksille.
Jos ja kun onnistun vähentää tavaran määrää, sitten alkaa seuraava vaihe eli.....
Kumpa nyt pääsisin oikeasti sanoista tekoihin... Ettei taas vain jäisi suunnitelman asteelle. Niin joo, ja otan huikat tosta pullosta. Niin paljon olen voimia tänäkin päivänä kuluttanut ihan jonninjoutavaan!