Rudolf ja hoitaja-88 keskustelu

Hoitaja-88

Oveelaa rakas Rudolf, nyt on uusi topicci sitten tehty. Kuten varmaankin olet huomannut, en ole mikään huippu suomi24 keskustelu tsydeemeissä, sillä en ole täällä ennen hoitohevos ilmoitustani käynyt.
Olihan tuo viestiketjujen lista jo aikas mielenkiintoinen.

En tosiaan tiedä yhtään mistä tuo kammo tulee. Kerran(tänä kesänä) erän ratsastamani 176 cm pv juoksi 80 cm esteen läpi ja meikä lensi esteenkappaleiden sekaan selälleni. Auts, sanon vaan.

Hyvä, että koirasi jakselee paremmin. On ne elukat vaan niin ihania ja rakkaita otuksia, että ihan hirvittää:) Kärsiikö koirasi muuten näistä pateista? Toivottavasti jakselee hyvin.

Mutta semmoista tällä kertaa. Mitenkäs sinulla onko syyslomaa? Itsellä on vain ensi viikon kolme viimeistä päivää. Ja nyt viikon alussa ''rakkaat'' tätini ja serkkuni ovat tulossa käymään. Olen miettinyt, että jos lukittautuisi vaikka vessaan viikon ajaksi, vähän niin kuin paastoamaan, saattaisi samalla laihtuakin 20 kiloa mukavasti. Olisi siinä tädillä ja serkulla ihmettelemistä, kun aina vessan oven alta vain lappuja laittaisin tulemaan.

Mutta saa nähdä toteutuuko. Eipä minulla taida olla mitään kammoja, kuin ehkä amppari, hyih, inhoja otuksia.

18

419

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Rudolf

      No sinähän heti teit sen uuden otsikon, mitä minä vasta suunnittelin! Hyvä homma! Nyt ei tarvitse selata taas vähään aikaan kovin kauas.
      En tosiaan ole huomannut, että et sinäkään ole täällä kauaa vielä seikkaillut. (Sitäpaitsi mistäs sen edes voisi huomata!) Minä olen lähinnä joutessani käynyt tuolla chat'issä, mutta siellä ei ikinä synny mitään keskustelua, koko ajan vain väkeä lappaa sisään ja ulos, ja koko ajan vain tervehditään tai hyvästellään.

      Syysloma on minullakin ensi viikolla, kokonaiset viisi työpäivää eli koko viikko. Tosin sillälailla työn merkeissä taitaa mennä, kun olen uusia tapetteja ripustamassa kotiin. Tänään tein olohuoneen jo melkein valmiiksi, vaikka pyhäpäivä pitäisikin tiettävästi pyhittää hartaammille puuhille kuin remontti. Ihan kiva uusi vaikutelma, uudet on tummemmat kuin vanhat, vaikuttaa heti varsin voimakkaasti yleisilmeeseen. Tympein homma tosin jäljellä, listojen laitto.

      Minulla sikäli paremmin asiat, että ei ole tulossa sukulaisia kylään. Mikähän siinäkin on, kun harvoin viihtyy ainakaan kovin pitkään esim serkkujensa kanssa. Ja voin kuvitella sinun tilanteesi: eivätkö päivittelekin tädit aina, että voi kun sinä olet kasvanut, ja voi että sinustakin on tullut jo ihan aikuinen, ja: minä muistan kun olit näin pieni. Ja sitten ne alkaa kertoon mitä teit kun olit niin pieni, ja mitä silloin sanoit ja niin edelleen, loputtomiin... Mutta älä nyt hyvä ihminen ihan kahtakymmentä kiloa laihduta siellä veskissä istuessasi, johan siitä lähtee enkeliksi taivaalle leijumaan.

      Kamala jos olet sillälailla rysähtänyt hepan selästä, onneksi ei käynyt kummemmin, oletan? Itse olen pudonnut ja (siis pahimmalla kerralla) löin pääni sen verran vahvasti, että koin useita niitä "deja vu" -ilmiöitä, tiedätkö ne? Siis kun oma järki tulee jälkijunassa, ja on ihan kamala tunne, kun tietää mitä joku lähelläoleva seuraavaksi sanoo. Sen tosiaan tietää, ja alkaa selittämään läsnäolijoille, että olen jo elänyt tämän hetken joskus aiemmin. Ja sitten kun ne alkavat katsoa että hulluksihan tuo on tullut, niin sitten tajuaa pitää suunsa kiinni. Se menee sitten ohi, mutta oli se hurjan outoa. Ja pää oli ihan sekaisin, ja kipeä. Mutta en minä siitäkään kotona kertonut, muuta kuin että putosin. Vamaan se oli joku aivotärähdys, ja olisi pitänyt maata rauhassa ainakin kaksi päivää.

      Ampparit pelottavat minuakin, kerran olen saanut piston pohkeeseen, ja se oli kun olisi veitsi isketty jalkaan. (Vaikka mistäpä minä tiedän, miltä se tuntuu, siis veitsi pohkeessa.) Mutta kipiää kävi! Eläimistä eniten kammoan kuitenkin semmoisia valtavan isoja koppakuoriaisia. Ehkä se johtuu siitä, että olen joskus nähnyt semmoisen unen, että äiti tunki minulle semmoista lautasenkokoista koppakuoriaista niskaan, puseron sisään. Monesti olen miettinyt että mitähän varten semmoinen uni?

      Lisää tärkeitä uutisia saa lähettää tähän osoitteeseen! moi tältä erää

      • utelias :)

        Mikä juttu? (anteeksi, olen utelias :) )


      • Hoitaja-88

        Sori, etten ole nyt vähään aikaan vastaillut, sukulaiset vie aika roimasti aikaa. Nyt ovat kaikki muut paitsi meikä kaupungilla, niin pääsin nettiin.

        Et muuten arvaa ikinä mistä tulen.
        Annan vihjeen:poskeni on puudutettu ihan kokonaan ja se kirvelee hieman.
        Vastaus:Olin kirurgilla, joka poisti poskeani vaivanneen inhottavan ''patin.'' Patti on siinä tököttänyt jo kaksi vuotta ja nyt vasta raahauduin poistamaan. Pahinta oli puudutus;hoitaja sani, että tämä saattaa kirvellä hieman. Hieman? Koko poskeni oli tulessa, kun lääkäri työnsi neulan VIISI kertaa poskeeni. Minä kirosin, että perkele jumalauta kun sattuu, ja lekuri vaan naureskeli. Ja nyt on poskessa verinen side ja vasen suupieli ei liiku ollenkaan. Sain hieman kummastelevia katseita osakseni kaunpungilla käppäillessäni.

        Jaa jaa, sinä olet sitten päässyt tapetinlaittoon, ihanaa. Valitsitko ihan itse tapetit vai vaikuttiko myyjä valintaan? Ylenesä ainakin henk.koht. tapauksissani myyjä on siihen viereen tupeksinut ja saanut minut melkein ostamaan sitä ruminta ja kalleinta tapettia.
        No, tosin olen tasan kerran sitä tapettia käynyt ostamassa, että silleen.

        Juu-u, se täti ei kyllä noin mukavasti minulle sano, vaan tässä heti ensimmäiseksi tokaisi, että mitä olen tehnyt hiuksilleni. Kun kerroin lyhentäneeni niitä 10 cm, rupesi siunailemaan, että kyllä ne olivat niin kauniit pitkinä. Kiitos rakas tätsy. Saa nähdä, mitä sanoo poskestani...

        Auts, hienoa Rudolppi, putoamisesi kuulosti aika kauhialta. Aivotärähdyksen kera läpi elämän, mikäs siinä. Itse olisin varmaan ruvennut uikuttamaan opettajalle ja vanhemmille ja huutanut ja itkenyt kuin mielenvikainen.

        Ampparit on kyllä ihan kauheita, samaa mieltä kanssasi. Itseä on tosin vain kerran pistänyt, ja tosiaan tuntuu aivan hirvittävältä. Tuota uneasi en rupea kommentoimaan, hekottelenpahan vaan itsekseni. Kato jostain unikirjasta, mitä ''äiti'' ''koppakuoriaiset'' ja ''yök'' tarkoittaa.

        Mutta kirjoitellaan ja sori vielä kun kesti.
        P.s Huomaatko että olemme saanet kolmannen henkilöön keskusteluumme? Taidanpa mennä hänelle kirjoittelemaan.

        Ai, nyt sattuu! Raaputin silmäkulmaani ja sekin on ihan puutunut, outo juttu.


      • Hoitaja-88
        utelias :) kirjoitti:

        Mikä juttu? (anteeksi, olen utelias :) )

        Me tässä vaan ystäväni Rudolfin kanssa turistaan kaikesta hauskasta/vähemmän hauskasta.
        Ei sen suurempaa.


      • Rudolf
        Hoitaja-88 kirjoitti:

        Sori, etten ole nyt vähään aikaan vastaillut, sukulaiset vie aika roimasti aikaa. Nyt ovat kaikki muut paitsi meikä kaupungilla, niin pääsin nettiin.

        Et muuten arvaa ikinä mistä tulen.
        Annan vihjeen:poskeni on puudutettu ihan kokonaan ja se kirvelee hieman.
        Vastaus:Olin kirurgilla, joka poisti poskeani vaivanneen inhottavan ''patin.'' Patti on siinä tököttänyt jo kaksi vuotta ja nyt vasta raahauduin poistamaan. Pahinta oli puudutus;hoitaja sani, että tämä saattaa kirvellä hieman. Hieman? Koko poskeni oli tulessa, kun lääkäri työnsi neulan VIISI kertaa poskeeni. Minä kirosin, että perkele jumalauta kun sattuu, ja lekuri vaan naureskeli. Ja nyt on poskessa verinen side ja vasen suupieli ei liiku ollenkaan. Sain hieman kummastelevia katseita osakseni kaunpungilla käppäillessäni.

        Jaa jaa, sinä olet sitten päässyt tapetinlaittoon, ihanaa. Valitsitko ihan itse tapetit vai vaikuttiko myyjä valintaan? Ylenesä ainakin henk.koht. tapauksissani myyjä on siihen viereen tupeksinut ja saanut minut melkein ostamaan sitä ruminta ja kalleinta tapettia.
        No, tosin olen tasan kerran sitä tapettia käynyt ostamassa, että silleen.

        Juu-u, se täti ei kyllä noin mukavasti minulle sano, vaan tässä heti ensimmäiseksi tokaisi, että mitä olen tehnyt hiuksilleni. Kun kerroin lyhentäneeni niitä 10 cm, rupesi siunailemaan, että kyllä ne olivat niin kauniit pitkinä. Kiitos rakas tätsy. Saa nähdä, mitä sanoo poskestani...

        Auts, hienoa Rudolppi, putoamisesi kuulosti aika kauhialta. Aivotärähdyksen kera läpi elämän, mikäs siinä. Itse olisin varmaan ruvennut uikuttamaan opettajalle ja vanhemmille ja huutanut ja itkenyt kuin mielenvikainen.

        Ampparit on kyllä ihan kauheita, samaa mieltä kanssasi. Itseä on tosin vain kerran pistänyt, ja tosiaan tuntuu aivan hirvittävältä. Tuota uneasi en rupea kommentoimaan, hekottelenpahan vaan itsekseni. Kato jostain unikirjasta, mitä ''äiti'' ''koppakuoriaiset'' ja ''yök'' tarkoittaa.

        Mutta kirjoitellaan ja sori vielä kun kesti.
        P.s Huomaatko että olemme saanet kolmannen henkilöön keskusteluumme? Taidanpa mennä hänelle kirjoittelemaan.

        Ai, nyt sattuu! Raaputin silmäkulmaani ja sekin on ihan puutunut, outo juttu.

        Eikö olekin aikaavievää puuhaa viihdyttää tätejään?? Ja sitten kun saa juuri tuommoista positiivista palautetta, ("ne olivat niin kauniit pitkinä") niin se vielä parantaa asiaa...
        Itse olin nuorena tosi laiha eli siis hoikka kai pitäisi sanoa, niin aina ne siitä huomauttivat. Kerran sitten on enää viitsinyt välittää, vaan päivittelyyn "Kyllä sinä sitten olet laiha!" tokaisin puoliääneen "No, onneksi sinä olet vastaavasti lihava". Arvaa sainko palautetta äidiltä myöhemmmin, liukenin nimittäin tieheni siitä samantien...
        Vai että päiväkirurginen toimenpide on suoritettu. Eli siis leikattu noin vaan yks kaks ihmisestä pala. Kai sinä pyysit sen mukaasi, jotta voit sitä ylpeänä esitellä, lasipurkissa formaldehydissä? Vai mikä sen aineen nimi nyt olikaan, mihin säilötään kaikkea arvokasta eloperäistä, kuten sammakoita ja mammuttien kärsänosia. Lohdutan sinua sanomalla, että sitten sattuu taas uudestaan, kun puudutus alkaa hävitä/on jo hävinnyt. Uskallan sanoa tämän masentavan totuuden, koska siinä vaiheessa kun luet tätä, pahin on jo ohi. Kello on nimittäin nyt jo kahdeksan, ja olosi on normalisoitunut. Varo kuitenkin, ettet yöllä unissasi ala raapia sidettä irti. Tässä tilanteessa taitaisi olla viisasta joko a) valvoa koko yö, mikä ei ole viisasta, tai b) pyytää tätejä vahtimaan sängynlaidalla ja puuttumaan asiaan, mikäli aiot alkaa raaputella, mikä tarkemmin ajateltuna ei myöskään ole viisasta... Eli täytyy vain toivoa että heräät aamulla ehjänä. Tai hei, miten olisi käsiraudat! .... Oikeasti, kyllä se siitä äkkiä paranee, ei mitän hätä!
        Olet muuten antanut minulle aivan uuden ajatuksen. Tai siis herättänyt henkiin vanhan unelman. Semmoisen mistä en ole muistanut uneksia vuosiin: olen tänään, tällä lokakuun päivämäärällä päättänyt toteuttaa iänvanhan unelmani, ja hankkia Oman Hevosen. Minua ei pidättele enää mikään, nyt ainakin tuntuu siltä. Täytyyhän minulla olla siihen mahdollisuus, kun niin monilla muillakin on! Pelkkää saamattomuutta ja järjestelykyvyttömyyttä, kun en ole aikaisemmin minulle niin tärkeää asiaa hoitanut kuntoon. Mutta kerron niistä suunnitelmista enemmän heti kun tiedän enemmän.
        Tai siis edellyttäen tietysti että jaksat vielä höpötellä kanssani.
        kaiket hyvät toivotukset, niin naamalle kuin sielulle


      • Hoitaja-88
        Rudolf kirjoitti:

        Eikö olekin aikaavievää puuhaa viihdyttää tätejään?? Ja sitten kun saa juuri tuommoista positiivista palautetta, ("ne olivat niin kauniit pitkinä") niin se vielä parantaa asiaa...
        Itse olin nuorena tosi laiha eli siis hoikka kai pitäisi sanoa, niin aina ne siitä huomauttivat. Kerran sitten on enää viitsinyt välittää, vaan päivittelyyn "Kyllä sinä sitten olet laiha!" tokaisin puoliääneen "No, onneksi sinä olet vastaavasti lihava". Arvaa sainko palautetta äidiltä myöhemmmin, liukenin nimittäin tieheni siitä samantien...
        Vai että päiväkirurginen toimenpide on suoritettu. Eli siis leikattu noin vaan yks kaks ihmisestä pala. Kai sinä pyysit sen mukaasi, jotta voit sitä ylpeänä esitellä, lasipurkissa formaldehydissä? Vai mikä sen aineen nimi nyt olikaan, mihin säilötään kaikkea arvokasta eloperäistä, kuten sammakoita ja mammuttien kärsänosia. Lohdutan sinua sanomalla, että sitten sattuu taas uudestaan, kun puudutus alkaa hävitä/on jo hävinnyt. Uskallan sanoa tämän masentavan totuuden, koska siinä vaiheessa kun luet tätä, pahin on jo ohi. Kello on nimittäin nyt jo kahdeksan, ja olosi on normalisoitunut. Varo kuitenkin, ettet yöllä unissasi ala raapia sidettä irti. Tässä tilanteessa taitaisi olla viisasta joko a) valvoa koko yö, mikä ei ole viisasta, tai b) pyytää tätejä vahtimaan sängynlaidalla ja puuttumaan asiaan, mikäli aiot alkaa raaputella, mikä tarkemmin ajateltuna ei myöskään ole viisasta... Eli täytyy vain toivoa että heräät aamulla ehjänä. Tai hei, miten olisi käsiraudat! .... Oikeasti, kyllä se siitä äkkiä paranee, ei mitän hätä!
        Olet muuten antanut minulle aivan uuden ajatuksen. Tai siis herättänyt henkiin vanhan unelman. Semmoisen mistä en ole muistanut uneksia vuosiin: olen tänään, tällä lokakuun päivämäärällä päättänyt toteuttaa iänvanhan unelmani, ja hankkia Oman Hevosen. Minua ei pidättele enää mikään, nyt ainakin tuntuu siltä. Täytyyhän minulla olla siihen mahdollisuus, kun niin monilla muillakin on! Pelkkää saamattomuutta ja järjestelykyvyttömyyttä, kun en ole aikaisemmin minulle niin tärkeää asiaa hoitanut kuntoon. Mutta kerron niistä suunnitelmista enemmän heti kun tiedän enemmän.
        Tai siis edellyttäen tietysti että jaksat vielä höpötellä kanssani.
        kaiket hyvät toivotukset, niin naamalle kuin sielulle

        En repinyt sidettä päästäni! Vähänkö olen loistava, eiköstä vaan?!
        Kipeä tämä himskatin poski on, ja nauraminen ja syöminen tuottavat pienoisia ongelmia, mutta eipä tämä mitään, ei minulla ole syytä valittaa.

        Onkos Rudolfilla kokemusta mitenkä näistä ihanista sukulaisista? Jokaisillahan niitä löytyy, eri asia onkin se, että miten heihin pitää yhteyttä. Itse varmaan tuohon kyseiseen tätiin en paljon yhteydenpitoa jatka, mutta serkku on kyllä tosi mukava 20 wee armeijan suorittanut tyttönen.

        Upeaa, siitä vaan hevosta hankkimaan! Mitenkäs tämän päätöksen noin yht'äkkiä teit, vaikka tämä on varmaankin pidemmän aikaa päässäsi muhitellut, näin ainakin olin tajuavani. Nyt sinun täytyy sitten selostaa vaihevaiheelta[tuleeko tuo sana yhteen vai ei] kaikki tekemäsi siirrot, tai minä rupean täällä huutamaan. Mistäs aiot ruveta hevosta hankkimaan, minnekkäs sijoittamaan jne? Mutta onnittelut, minulla tuo hankinta ei ole vielä mitenkään ajankohtaista, vasta opiskelun jälkeen ja vakityön löydettyäni.

        Nyt on ihan pakko kysyä, että mitä musiikkia kuuntelet? Itsellä soi aina koneen luona ollessani Beatles, ja nyt kun samaa levyä soitan kahdeksatta kertaa, niin rupesi tässä mietityttämään, että mistäköhän se Rudolf tykästelee? Muutenkin vähän tämmöistä kevyempää musiikkia kuuntelen, myös ihan klassista.

        Totta kai jaksan kanssasi kirjoitella, eri asia onkin sitten, että jaksatko sinä minun pikkumaisia ''huoliani'' lukea. Mutta kirjoitellaan[toivottavasti] taas!


      • Hoitaja-88
        Rudolf kirjoitti:

        Eikö olekin aikaavievää puuhaa viihdyttää tätejään?? Ja sitten kun saa juuri tuommoista positiivista palautetta, ("ne olivat niin kauniit pitkinä") niin se vielä parantaa asiaa...
        Itse olin nuorena tosi laiha eli siis hoikka kai pitäisi sanoa, niin aina ne siitä huomauttivat. Kerran sitten on enää viitsinyt välittää, vaan päivittelyyn "Kyllä sinä sitten olet laiha!" tokaisin puoliääneen "No, onneksi sinä olet vastaavasti lihava". Arvaa sainko palautetta äidiltä myöhemmmin, liukenin nimittäin tieheni siitä samantien...
        Vai että päiväkirurginen toimenpide on suoritettu. Eli siis leikattu noin vaan yks kaks ihmisestä pala. Kai sinä pyysit sen mukaasi, jotta voit sitä ylpeänä esitellä, lasipurkissa formaldehydissä? Vai mikä sen aineen nimi nyt olikaan, mihin säilötään kaikkea arvokasta eloperäistä, kuten sammakoita ja mammuttien kärsänosia. Lohdutan sinua sanomalla, että sitten sattuu taas uudestaan, kun puudutus alkaa hävitä/on jo hävinnyt. Uskallan sanoa tämän masentavan totuuden, koska siinä vaiheessa kun luet tätä, pahin on jo ohi. Kello on nimittäin nyt jo kahdeksan, ja olosi on normalisoitunut. Varo kuitenkin, ettet yöllä unissasi ala raapia sidettä irti. Tässä tilanteessa taitaisi olla viisasta joko a) valvoa koko yö, mikä ei ole viisasta, tai b) pyytää tätejä vahtimaan sängynlaidalla ja puuttumaan asiaan, mikäli aiot alkaa raaputella, mikä tarkemmin ajateltuna ei myöskään ole viisasta... Eli täytyy vain toivoa että heräät aamulla ehjänä. Tai hei, miten olisi käsiraudat! .... Oikeasti, kyllä se siitä äkkiä paranee, ei mitän hätä!
        Olet muuten antanut minulle aivan uuden ajatuksen. Tai siis herättänyt henkiin vanhan unelman. Semmoisen mistä en ole muistanut uneksia vuosiin: olen tänään, tällä lokakuun päivämäärällä päättänyt toteuttaa iänvanhan unelmani, ja hankkia Oman Hevosen. Minua ei pidättele enää mikään, nyt ainakin tuntuu siltä. Täytyyhän minulla olla siihen mahdollisuus, kun niin monilla muillakin on! Pelkkää saamattomuutta ja järjestelykyvyttömyyttä, kun en ole aikaisemmin minulle niin tärkeää asiaa hoitanut kuntoon. Mutta kerron niistä suunnitelmista enemmän heti kun tiedän enemmän.
        Tai siis edellyttäen tietysti että jaksat vielä höpötellä kanssani.
        kaiket hyvät toivotukset, niin naamalle kuin sielulle

        Ei voi olla totta. Eräs tuttuni aikoo junailla minulle hoitsun! Tai siis, tämä on hieman sekavaa, mutta kun kuuli hoitohevosen etsinnästäni, niin alkoi miettiä oman hoitsunsa mahdollista hoitamista[oletko vielä kärryillä?]
        Noh, vielä ei ole varmaa mikään, aivan on alkutekijöissä. Hän on nyt vähän kertonut hevosesta ja tilanteesta, ja lähettänyt pari kuvaa. Niitä mun täytyy sulle nyt esitellä:

        Ihania ihmisiä on olemassa.


      • Hoitaja-88
        Hoitaja-88 kirjoitti:

        Ei voi olla totta. Eräs tuttuni aikoo junailla minulle hoitsun! Tai siis, tämä on hieman sekavaa, mutta kun kuuli hoitohevosen etsinnästäni, niin alkoi miettiä oman hoitsunsa mahdollista hoitamista[oletko vielä kärryillä?]
        Noh, vielä ei ole varmaa mikään, aivan on alkutekijöissä. Hän on nyt vähän kertonut hevosesta ja tilanteesta, ja lähettänyt pari kuvaa. Niitä mun täytyy sulle nyt esitellä:

        Ihania ihmisiä on olemassa.

        Kuten olet varmaan jo huomannutkin, nuo hiton kuvat eivät näy, mutta jos jaksat, niin nakuttele ossa[/kopioi] ja käy tsekkaamassa.

        Apuva, mua jännittää


      • Hoitaja-88
        Hoitaja-88 kirjoitti:

        Ei voi olla totta. Eräs tuttuni aikoo junailla minulle hoitsun! Tai siis, tämä on hieman sekavaa, mutta kun kuuli hoitohevosen etsinnästäni, niin alkoi miettiä oman hoitsunsa mahdollista hoitamista[oletko vielä kärryillä?]
        Noh, vielä ei ole varmaa mikään, aivan on alkutekijöissä. Hän on nyt vähän kertonut hevosesta ja tilanteesta, ja lähettänyt pari kuvaa. Niitä mun täytyy sulle nyt esitellä:

        Ihania ihmisiä on olemassa.

        Höm, höm, jos et pääse noiden linkkien kautta[et pääse, paitsi ehkä illemmalla, kun vähän käyttäjiä sillä hetkellä] niin käy:
        www.porinratsastajat.fi-->
        ratsastuskeskus-->
        hevosesittelyt-->
        [yksityiset tallin asukit]Hampel, ''Hani''
        Ja se on siellä.

        Sinua varmaan jo ärsyttää.


      • Rudolf
        Hoitaja-88 kirjoitti:

        Höm, höm, jos et pääse noiden linkkien kautta[et pääse, paitsi ehkä illemmalla, kun vähän käyttäjiä sillä hetkellä] niin käy:
        www.porinratsastajat.fi-->
        ratsastuskeskus-->
        hevosesittelyt-->
        [yksityiset tallin asukit]Hampel, ''Hani''
        Ja se on siellä.

        Sinua varmaan jo ärsyttää.

        Päinvastoin! (Mikä on muuten ärsyttämisen vastakohta??) Sehän on aivan mahtavaa, jos nyt sinulla onnistaisi! Oletko tänään jo päässyt käymään sitä Hania jo taputtelemassa? Vai etkö halua mennä, ennenkuin tiedät varmaksi? Linkit ei tosiaan toimineet, mutta osasin mennä osoitteella katsomaan. Tosi hyvän näköinen kaveri, ja sopivan ikäinenkin minusta. Mutta on se vain iso, miten pääset sinne selkään kapuamaan, tikapuillako? Onko sillä sitten ennen ollut ketään hoitajaa omistajan lisäksi? Johan nyt joku on hyvä olla vastuunjakajana ja peräänkatsojana.

        Kyselit vähän siihen malliin, että miksi nyt yhtäkkiä olen innostunut sitä hevosta, omaa siis, harkitsemaan? No sinun kanssa kun olen jutustellut, niin olen innostunut taas niin kamalasti tästä hevosteluaiheesta. Eilen olen sitä hevosnettiä selannut, ja ihme ja kumma, täältä meidän perältä (=Rovaniemeltä) oli kuin olikin yksi entinen ravuri myytävänä. No, minä olen käynyt sitä katsomassa tänään, ja jopa koeratsastanut. Pelotti vähän, ja oli sillä kamalan korkea ravi, sen muutaman metrin mitä uskalsin kokeilla. Olin aivan vähällä tipahtaa alas, ja tunsin itseni räsynukeksi sekä jauhosäkiksi. Ja ihan vähän myös naurettavaksi idiootiksi... Mutta oli se kuitenkin mukavaa, ja huomenna taas uudestaan, jos vain kengittäjä ehtii laittaa sille paitsi uudet kengät niin myös hokit, koska täällä on jo yöpakkaset, ja tänäänkin sikaliukasta.

        Niin, en minä sitä vielä ostanut, vaan kun sillä omistajalla on toinenkin hevonen ja pieniä lapsia, niin ei tahdo ehtiä kovin usein ratsastamaan tai ajamaan. Aluksi nyt olen ikäänkuin vuokrannut sen hevosen, eli se on minulla "koekäytöllä" ja se saa pitää nykyisen tallipaikkansa ja asustella vanhojen tuttujen hevosnaapureidensa sekä hoitotyttöjensä kanssa.

        Sille tuli joku kinnervaiva, jonka nimeä en nyt muista, ja jonka takia sillä ei mielellään saa hypätä, ettei vanha vaiva uusiudu. Hyvin tyypillinen kuulemma ravureille. Ja sitten kun se jalka oli kipeä, sillä kuitenkin ajettiin kilpaa, ja se sai kivusta semmoisen loppukirikammon, että raviura oli ohi. Nyt se on jo aika rauhoittunut, eikä hötkyä enää niinkuin kilpahevoset yleensä, mutta riittävän terävä kuitenkin niinkuin meikäläisen käsille...

        Sitä minä vain äimistelen, että jos tuo sinun hoitohomma nyt pääsee käyntiin juuri tänään, niin miten voi olla mahdollista, tai siis sattumaako se vain on, että minullakin on tänään ollut uuden elämänvaiheen ensimmäinen päivä. Ja kun näin sen kuvan siitä sinun mahdollisesta uudesta hoidosta: se on täsmälleen samanvärinen kuin se minun.... No onhan paljon sen värisiä tietty, mutta kuitenkin... Sis samannäköinen, paitsi sinun on paremman näköinen. Tämä minun "hoito" tarvitsee voimaharjoittelua ja enemmän liikuntaa, lihakset ovat vähän hukassa. Se on ollut kesän laitumella jossain hiien nevadassa (olisiko ollut Muonio..) ja siellä ei ole lisäruokittu ja laidun on loppunut vähän kesken. Ei se huonossa kunnossa ole, en minä sitä väitä, eikä kukaan muukaan varmaan. Mutta voisi olla vähän lihaksikkaampi kyllä.

        Mutta nyt pidän pienen tauon, kirjoittelen lisää kun olen ajatellut mitä piti sanoa. Ai niin, tämän "minun" hepan nimi on J.R. Surprise, 1996 syntynyt (Ruotsissa) amerikkalais-ranskalainen lämminverinen. Minähän heti nimesin sen Ylläriksi...


      • Hoitaja-88
        Rudolf kirjoitti:

        Päinvastoin! (Mikä on muuten ärsyttämisen vastakohta??) Sehän on aivan mahtavaa, jos nyt sinulla onnistaisi! Oletko tänään jo päässyt käymään sitä Hania jo taputtelemassa? Vai etkö halua mennä, ennenkuin tiedät varmaksi? Linkit ei tosiaan toimineet, mutta osasin mennä osoitteella katsomaan. Tosi hyvän näköinen kaveri, ja sopivan ikäinenkin minusta. Mutta on se vain iso, miten pääset sinne selkään kapuamaan, tikapuillako? Onko sillä sitten ennen ollut ketään hoitajaa omistajan lisäksi? Johan nyt joku on hyvä olla vastuunjakajana ja peräänkatsojana.

        Kyselit vähän siihen malliin, että miksi nyt yhtäkkiä olen innostunut sitä hevosta, omaa siis, harkitsemaan? No sinun kanssa kun olen jutustellut, niin olen innostunut taas niin kamalasti tästä hevosteluaiheesta. Eilen olen sitä hevosnettiä selannut, ja ihme ja kumma, täältä meidän perältä (=Rovaniemeltä) oli kuin olikin yksi entinen ravuri myytävänä. No, minä olen käynyt sitä katsomassa tänään, ja jopa koeratsastanut. Pelotti vähän, ja oli sillä kamalan korkea ravi, sen muutaman metrin mitä uskalsin kokeilla. Olin aivan vähällä tipahtaa alas, ja tunsin itseni räsynukeksi sekä jauhosäkiksi. Ja ihan vähän myös naurettavaksi idiootiksi... Mutta oli se kuitenkin mukavaa, ja huomenna taas uudestaan, jos vain kengittäjä ehtii laittaa sille paitsi uudet kengät niin myös hokit, koska täällä on jo yöpakkaset, ja tänäänkin sikaliukasta.

        Niin, en minä sitä vielä ostanut, vaan kun sillä omistajalla on toinenkin hevonen ja pieniä lapsia, niin ei tahdo ehtiä kovin usein ratsastamaan tai ajamaan. Aluksi nyt olen ikäänkuin vuokrannut sen hevosen, eli se on minulla "koekäytöllä" ja se saa pitää nykyisen tallipaikkansa ja asustella vanhojen tuttujen hevosnaapureidensa sekä hoitotyttöjensä kanssa.

        Sille tuli joku kinnervaiva, jonka nimeä en nyt muista, ja jonka takia sillä ei mielellään saa hypätä, ettei vanha vaiva uusiudu. Hyvin tyypillinen kuulemma ravureille. Ja sitten kun se jalka oli kipeä, sillä kuitenkin ajettiin kilpaa, ja se sai kivusta semmoisen loppukirikammon, että raviura oli ohi. Nyt se on jo aika rauhoittunut, eikä hötkyä enää niinkuin kilpahevoset yleensä, mutta riittävän terävä kuitenkin niinkuin meikäläisen käsille...

        Sitä minä vain äimistelen, että jos tuo sinun hoitohomma nyt pääsee käyntiin juuri tänään, niin miten voi olla mahdollista, tai siis sattumaako se vain on, että minullakin on tänään ollut uuden elämänvaiheen ensimmäinen päivä. Ja kun näin sen kuvan siitä sinun mahdollisesta uudesta hoidosta: se on täsmälleen samanvärinen kuin se minun.... No onhan paljon sen värisiä tietty, mutta kuitenkin... Sis samannäköinen, paitsi sinun on paremman näköinen. Tämä minun "hoito" tarvitsee voimaharjoittelua ja enemmän liikuntaa, lihakset ovat vähän hukassa. Se on ollut kesän laitumella jossain hiien nevadassa (olisiko ollut Muonio..) ja siellä ei ole lisäruokittu ja laidun on loppunut vähän kesken. Ei se huonossa kunnossa ole, en minä sitä väitä, eikä kukaan muukaan varmaan. Mutta voisi olla vähän lihaksikkaampi kyllä.

        Mutta nyt pidän pienen tauon, kirjoittelen lisää kun olen ajatellut mitä piti sanoa. Ai niin, tämän "minun" hepan nimi on J.R. Surprise, 1996 syntynyt (Ruotsissa) amerikkalais-ranskalainen lämminverinen. Minähän heti nimesin sen Ylläriksi...

        Vau, teikäläinenhän oli nopsa. Itselläni varmaan kestäisi jo sen päätöksen teossa, että hommaanko edes oman hevosen vai, puoli vuotta, ainakin, heh.

        Mutta nyt varoituksen sana. Iänikuisena pessimistinä ja lukuisia huonoja hevoskauppoja nähneenä rupean tässä lässyttämään, mutta ei näistä minun lässytyksistäni oikein kannata välittää.
        Koska olen persereikä ja epäluuloinen, kävin heti tsekkaamassa hevosesi tiedot sukuposti.netistä, ja tarkistamaan, että sinulle on annettu oikeat tiedot, ja hevonen tosiaan on kannassa.

        Mielestäni nyt on aika tärkeää pohtia, mitä oikein haluat hevoseltasi? Haluatko vain körötellä maastossa, vai kisata oikein kunnolla? Jos sanot että vain körötellä maastossa, älykkönä neuvon, ettei kannata. Eihän sitä kukaan jaksa 10 vuotta, itsekin leipiinnyin pelkkään köröttelyyn 1,5 vuodessa. Siksi kannattaa hankkia hevonen, joka osaa jotain ihan kentälläkin, vaikka nyt sitten pelkästään haluaisi maastossa mennä, mutta ainakin olisi mahdollisuus ratsastaa koulua.
        Oletko harkinnut vanhan tuntihevosen ostoa?
        Meiltäkin myydään todella osaavia tuntihevosia, ikää on jt. 15 vuotta, mutta omistaja ’’haluaa niistä eroon.’’ Hevoset ovat hyväkuntoisia, mutta kuulemma liian vanhoja(?) tuntikäyttöön. Nämä hevoset osaavat paljon, ovat maastovarmoja ja rauhallisia. Tuntihevonen saisi samalla myös eläkepaikan, ja ratsastaja luotettavan ratsun.

        Ihan hyvä, ettet ostanut hevosta. Ei ole järkeä ostaa ensimmäistä vastaantulijaa, jotkuthan etsivät sitä oikeaa hummaa jopa kaksi vuotta, vaikkeivät kisaakaan. Käy ihan minun mielikseni koettamassa joitain muitakin hevosia, ennen kuin teet yhtään mitään. Ja varmasti sieltä löytyy muitakin myytäviä hevosia.

        Minua vähän hämää tuo kinnervaiva. Sehän saattaa uusiutua, ja joillakin entisillä ravureilla on huonot jalat. Eikö sinua yhtään surettaisi, ettet saisi hypätä? Edes jt. hyvin pieniä esteitä? Itse sen verran hypiskelystä pidän, että kyllä haluan sitten tulevaisuudessa hevosen, jonka kanssa voin kunnolla hypätä, mutta tämähän on yksilökohtaista. Pyydä ainakin eläinlääkäri tarkistamaan hevosen kunto. Jos tunnet jonkun pätevän ja kokeneen hevosihmisen, pyydä häntä mukaasi katsomaan hevosta ja kun ratsastat hevosella, jotta joku voi arvostella ns. ulkopuolelta hevosta.

        En sano, että entinen ravuri on aina huono ostos, mutta valitettavan usein olen joutunut todistamaan huonoa kauppaa. Oma entinen[kuollut] hoitohevonen oli entinen ravuri[suomenhevonen] ja koska omistaja oli pöhlöyksissään mennyt säälistä tamman ostamaan tuli pienoisia ongelmia. Hevoselle sain minä opettaa laukannostot, kentällä työskenneltiin hieman, niin että oppi tekemään kunnon pysähdyksen, peruutti hieman, sekä väistöjen alkeet, mutta kovan työn takana olivat. Oikein herttainen otushan se Tellu oli, mutta kyllä olisi omistajan kannattanut sillä kokemuksellaan ostaa joku hieman kokeneempi. Vedätti omistajaa pari kertaa maastossa 6-0.

        Mutta ei mitään. Älä nyt minusta välitä, olen oikea pahanilman lintu. Ihan hyvä, että olet hepolaisen ylläpitoon ottanut. Mitä sinun kannattaa tehdä koeajalla:
        1. Hanki OMAN eläinlääkärisi lausunto.
        2. Maastoile paljon. Tätä vähän häiritsee, että nuo maastot ovat hevoselle tutut.
        3. Mene myös kenttätyöskentelyä[tarkista hevosen taidot]
        4. Tsekkaa hevosen ruokinta[millainen, paljonko, mitä, miksi mitäkin]
        5. Pyydä jotakuta muuta menemään hevosella kentällä ja seuraa hänen ratsastustaan.
        6. Testaa hevosen pelot[ratsasta maastossa esim. pressujen, traktorien, ym. ohitse kaikissa askellajeissa, jos mahd. vie traikkuun, varmista ettei pelkää koiriasi, vettä yms. yms.]
        7. Ja tietysti käsittele paljon, jotta näet miten käyttäytyy erilaisissa tilanteissa. Ja käsittele niin, ettei sillä ole luonaan muita kuin sinä.
        No huh, huh, tulipahan lista, mutta nuo kaikki ovat erittäin hyödyllisiä tehdä, ettet joudu vedätetyksi. Mutta ihan oikeasti, onnea jos olet noin pian löytänyt sen sinulle sopivan hevosen. Olethan silti varovainen hevosta ostaessasi, jotkut myyjät saattavat olla todella häijyjä ja rahanahneita, vaikka muulta vaikuttavat.

        En nyt vielä tiedä tuosta hoitohevosjutustani mitään, veikkaan ettei toteudu minun tuurillani. Noh, saammehan nähdä.

        Ja vielä kerran onnea!


      • Hoitaja-88[todellakin!]
        Hoitaja-88 kirjoitti:

        Vau, teikäläinenhän oli nopsa. Itselläni varmaan kestäisi jo sen päätöksen teossa, että hommaanko edes oman hevosen vai, puoli vuotta, ainakin, heh.

        Mutta nyt varoituksen sana. Iänikuisena pessimistinä ja lukuisia huonoja hevoskauppoja nähneenä rupean tässä lässyttämään, mutta ei näistä minun lässytyksistäni oikein kannata välittää.
        Koska olen persereikä ja epäluuloinen, kävin heti tsekkaamassa hevosesi tiedot sukuposti.netistä, ja tarkistamaan, että sinulle on annettu oikeat tiedot, ja hevonen tosiaan on kannassa.

        Mielestäni nyt on aika tärkeää pohtia, mitä oikein haluat hevoseltasi? Haluatko vain körötellä maastossa, vai kisata oikein kunnolla? Jos sanot että vain körötellä maastossa, älykkönä neuvon, ettei kannata. Eihän sitä kukaan jaksa 10 vuotta, itsekin leipiinnyin pelkkään köröttelyyn 1,5 vuodessa. Siksi kannattaa hankkia hevonen, joka osaa jotain ihan kentälläkin, vaikka nyt sitten pelkästään haluaisi maastossa mennä, mutta ainakin olisi mahdollisuus ratsastaa koulua.
        Oletko harkinnut vanhan tuntihevosen ostoa?
        Meiltäkin myydään todella osaavia tuntihevosia, ikää on jt. 15 vuotta, mutta omistaja ’’haluaa niistä eroon.’’ Hevoset ovat hyväkuntoisia, mutta kuulemma liian vanhoja(?) tuntikäyttöön. Nämä hevoset osaavat paljon, ovat maastovarmoja ja rauhallisia. Tuntihevonen saisi samalla myös eläkepaikan, ja ratsastaja luotettavan ratsun.

        Ihan hyvä, ettet ostanut hevosta. Ei ole järkeä ostaa ensimmäistä vastaantulijaa, jotkuthan etsivät sitä oikeaa hummaa jopa kaksi vuotta, vaikkeivät kisaakaan. Käy ihan minun mielikseni koettamassa joitain muitakin hevosia, ennen kuin teet yhtään mitään. Ja varmasti sieltä löytyy muitakin myytäviä hevosia.

        Minua vähän hämää tuo kinnervaiva. Sehän saattaa uusiutua, ja joillakin entisillä ravureilla on huonot jalat. Eikö sinua yhtään surettaisi, ettet saisi hypätä? Edes jt. hyvin pieniä esteitä? Itse sen verran hypiskelystä pidän, että kyllä haluan sitten tulevaisuudessa hevosen, jonka kanssa voin kunnolla hypätä, mutta tämähän on yksilökohtaista. Pyydä ainakin eläinlääkäri tarkistamaan hevosen kunto. Jos tunnet jonkun pätevän ja kokeneen hevosihmisen, pyydä häntä mukaasi katsomaan hevosta ja kun ratsastat hevosella, jotta joku voi arvostella ns. ulkopuolelta hevosta.

        En sano, että entinen ravuri on aina huono ostos, mutta valitettavan usein olen joutunut todistamaan huonoa kauppaa. Oma entinen[kuollut] hoitohevonen oli entinen ravuri[suomenhevonen] ja koska omistaja oli pöhlöyksissään mennyt säälistä tamman ostamaan tuli pienoisia ongelmia. Hevoselle sain minä opettaa laukannostot, kentällä työskenneltiin hieman, niin että oppi tekemään kunnon pysähdyksen, peruutti hieman, sekä väistöjen alkeet, mutta kovan työn takana olivat. Oikein herttainen otushan se Tellu oli, mutta kyllä olisi omistajan kannattanut sillä kokemuksellaan ostaa joku hieman kokeneempi. Vedätti omistajaa pari kertaa maastossa 6-0.

        Mutta ei mitään. Älä nyt minusta välitä, olen oikea pahanilman lintu. Ihan hyvä, että olet hepolaisen ylläpitoon ottanut. Mitä sinun kannattaa tehdä koeajalla:
        1. Hanki OMAN eläinlääkärisi lausunto.
        2. Maastoile paljon. Tätä vähän häiritsee, että nuo maastot ovat hevoselle tutut.
        3. Mene myös kenttätyöskentelyä[tarkista hevosen taidot]
        4. Tsekkaa hevosen ruokinta[millainen, paljonko, mitä, miksi mitäkin]
        5. Pyydä jotakuta muuta menemään hevosella kentällä ja seuraa hänen ratsastustaan.
        6. Testaa hevosen pelot[ratsasta maastossa esim. pressujen, traktorien, ym. ohitse kaikissa askellajeissa, jos mahd. vie traikkuun, varmista ettei pelkää koiriasi, vettä yms. yms.]
        7. Ja tietysti käsittele paljon, jotta näet miten käyttäytyy erilaisissa tilanteissa. Ja käsittele niin, ettei sillä ole luonaan muita kuin sinä.
        No huh, huh, tulipahan lista, mutta nuo kaikki ovat erittäin hyödyllisiä tehdä, ettet joudu vedätetyksi. Mutta ihan oikeasti, onnea jos olet noin pian löytänyt sen sinulle sopivan hevosen. Olethan silti varovainen hevosta ostaessasi, jotkut myyjät saattavat olla todella häijyjä ja rahanahneita, vaikka muulta vaikuttavat.

        En nyt vielä tiedä tuosta hoitohevosjutustani mitään, veikkaan ettei toteudu minun tuurillani. Noh, saammehan nähdä.

        Ja vielä kerran onnea!

        Voi luoja, voi luoja, voi luoja, mun sydän hakkaa ja kädet tärisee. Mä menen mahd. su kattoo Hania. Mia kirjoitti just ja saan ehkä jopa selkään kavuta. Apua, apua, mitä mä teen, nyt täytyy mennä soittaa mun kaverille. Täyty vaan tulla tunteita purkamaan.


      • Rudolf
        Hoitaja-88[todellakin!] kirjoitti:

        Voi luoja, voi luoja, voi luoja, mun sydän hakkaa ja kädet tärisee. Mä menen mahd. su kattoo Hania. Mia kirjoitti just ja saan ehkä jopa selkään kavuta. Apua, apua, mitä mä teen, nyt täytyy mennä soittaa mun kaverille. Täyty vaan tulla tunteita purkamaan.

        Onneksi olkoon, kyllähän on mukava nyt, kun kaikki vaikuttaa hyvältä! Olen varma että siitä tuleee varmasti totta nyt, ja saat Hanin melkein ikäänkuin ikiomaksi!
        Ja kiitoksia kaikista hyvistä vinkeistä mitä lähetit sen minun hommani suhteen. Oikeassa olet, että varovainen kannattaa olla. Olenkin tyytyväinen tähän ratkaisuun, että se hevonen on minulla toistaiseksi (ainakin ensi kesään asti) vuokralla eli koekäytöllä.
        Kirjoitan lisää myöhemmin, meille tulee vieraita ja pitää mennä kahvia keittämään...


      • Hoitaja-88
        Rudolf kirjoitti:

        Onneksi olkoon, kyllähän on mukava nyt, kun kaikki vaikuttaa hyvältä! Olen varma että siitä tuleee varmasti totta nyt, ja saat Hanin melkein ikäänkuin ikiomaksi!
        Ja kiitoksia kaikista hyvistä vinkeistä mitä lähetit sen minun hommani suhteen. Oikeassa olet, että varovainen kannattaa olla. Olenkin tyytyväinen tähän ratkaisuun, että se hevonen on minulla toistaiseksi (ainakin ensi kesään asti) vuokralla eli koekäytöllä.
        Kirjoitan lisää myöhemmin, meille tulee vieraita ja pitää mennä kahvia keittämään...

        No moi.
        Olisi kiva kuulla miten sinulla ja uudella hevosellasi[sehän on melkein oma, eikö niin?] oikein menee? Onko Surprise jo ylläpidossasi? Millainen se oikein on?

        Olin eilen Hamppista[Hani on typerä nimi] katsomassa. Varusteita vapaaehtoisesti putsasisn, harjailin ja 20 min. ratsastin. Se hevonen on piru vie raskas, tuntui kuin olisin ratsastanut tunnin! Mutta valloittavan kiltti ja lutunen otus, aivan ihana nallekarhu.
        En nyt sitten yhtään tiedä näistä pääsenkö hoitajaksi vai en, Hamppishan muuttaa tämän viikon lopussa uudelle tallilleen, niin omistajilla on varmaankin muuta ajateltavaa:)
        Mutta nyt täytyy mennä, Rölli pitäisi viedä ulos vessaan.[Rölli=kissa]

        Kirjoitellaan ja sori ylihöösämiseni, kyllähän nyt aikuinen immeinen osaa hevoskaupat solmia!


      • Rudolf
        Hoitaja-88 kirjoitti:

        No moi.
        Olisi kiva kuulla miten sinulla ja uudella hevosellasi[sehän on melkein oma, eikö niin?] oikein menee? Onko Surprise jo ylläpidossasi? Millainen se oikein on?

        Olin eilen Hamppista[Hani on typerä nimi] katsomassa. Varusteita vapaaehtoisesti putsasisn, harjailin ja 20 min. ratsastin. Se hevonen on piru vie raskas, tuntui kuin olisin ratsastanut tunnin! Mutta valloittavan kiltti ja lutunen otus, aivan ihana nallekarhu.
        En nyt sitten yhtään tiedä näistä pääsenkö hoitajaksi vai en, Hamppishan muuttaa tämän viikon lopussa uudelle tallilleen, niin omistajilla on varmaankin muuta ajateltavaa:)
        Mutta nyt täytyy mennä, Rölli pitäisi viedä ulos vessaan.[Rölli=kissa]

        Kirjoitellaan ja sori ylihöösämiseni, kyllähän nyt aikuinen immeinen osaa hevoskaupat solmia!

        Moikka,
        kyllä olen kuule kiitollinen neuvoista, kun olen siis tosi vihreä tässä hevosenostoasiassa. Olenhan siitä ikäni haaveillut ja ajatellut että sitten joskus... Heppa tuntuu olevan ihan jees, tänään uskalsin ensi kerran päästää laukalle kohtalaisen jyrkkään vastamäkeen hiekkamontulla. Ihanaa ihanaa!!! Lämminveristen tapaan vähän säpsähtelee uusia asioita ja muovipusseja, kuten myös tiehen vastamaalattuja suojatieraitoja. On varsin pystypäinen eli semmoinen eläväisen oloinen, ja tosi herkkä kuolaimille. Siis aivan erilainen kuin ne sahapukit joita nuorena siellä ratsutallilla sai vääntää.

        Mutta minua painaa nyt yksi toinen asia. (...huokaus....)

        Muistat varmaan, miten tämä meidän kirjeenvaihto alkoi? Minä keskustelupalstoja huvikseni selatessani kiinnitin huomiota erääseen puheenvuoroon, jossa hoitohevosta haettiin, mutta todettiin, että hakija on "kyllästynyt piip piip..."? No kun siihen halusin heittää nokkavan kommenttini, en laittanut nimimerkiksi oikeaa nimeäni. No harvoinhan nimimerkiksi oikeaa nimeä laitetaankaan, eihän se silloin mikään nimimerkki olisikaan... Mutta kun nyt tuntuu että en uskalla sanoa oikeata nimeäni enää, kun olet tutustunut minuun Rudolfina. Toivottavasti sinulle ei ole kovin tärkeätä, mikä on ihmisen nimi. Meinaan siis, jos on jotenkin ehdottoman tärkeätä että nimi on Rudolf, niin sitten ollaan pulassa ja ystävyys loppuu varmaan tähän paikkaan. Nimi kun ei ole Rudolf. Voi kunpa saisin sanotuksi mikä se oikeasti on, niin tietäisin että suututko iäksi etkä enää ikinä kirjoita minulle sanaakaan... Voi kauhia mitä minä nyt teen, en halua että suutut iäksi! Minusta olisi kiva edelleen jatkaa tuttavuutta ja silleen, mutta pitäisi ensin tietää olisiko sinusta kiva jatkaa vai eikö olisi enää. Kun siis en ole Rudolf oikeasti.


      • Hoitaja-88
        Rudolf kirjoitti:

        Moikka,
        kyllä olen kuule kiitollinen neuvoista, kun olen siis tosi vihreä tässä hevosenostoasiassa. Olenhan siitä ikäni haaveillut ja ajatellut että sitten joskus... Heppa tuntuu olevan ihan jees, tänään uskalsin ensi kerran päästää laukalle kohtalaisen jyrkkään vastamäkeen hiekkamontulla. Ihanaa ihanaa!!! Lämminveristen tapaan vähän säpsähtelee uusia asioita ja muovipusseja, kuten myös tiehen vastamaalattuja suojatieraitoja. On varsin pystypäinen eli semmoinen eläväisen oloinen, ja tosi herkkä kuolaimille. Siis aivan erilainen kuin ne sahapukit joita nuorena siellä ratsutallilla sai vääntää.

        Mutta minua painaa nyt yksi toinen asia. (...huokaus....)

        Muistat varmaan, miten tämä meidän kirjeenvaihto alkoi? Minä keskustelupalstoja huvikseni selatessani kiinnitin huomiota erääseen puheenvuoroon, jossa hoitohevosta haettiin, mutta todettiin, että hakija on "kyllästynyt piip piip..."? No kun siihen halusin heittää nokkavan kommenttini, en laittanut nimimerkiksi oikeaa nimeäni. No harvoinhan nimimerkiksi oikeaa nimeä laitetaankaan, eihän se silloin mikään nimimerkki olisikaan... Mutta kun nyt tuntuu että en uskalla sanoa oikeata nimeäni enää, kun olet tutustunut minuun Rudolfina. Toivottavasti sinulle ei ole kovin tärkeätä, mikä on ihmisen nimi. Meinaan siis, jos on jotenkin ehdottoman tärkeätä että nimi on Rudolf, niin sitten ollaan pulassa ja ystävyys loppuu varmaan tähän paikkaan. Nimi kun ei ole Rudolf. Voi kunpa saisin sanotuksi mikä se oikeasti on, niin tietäisin että suututko iäksi etkä enää ikinä kirjoita minulle sanaakaan... Voi kauhia mitä minä nyt teen, en halua että suutut iäksi! Minusta olisi kiva edelleen jatkaa tuttavuutta ja silleen, mutta pitäisi ensin tietää olisiko sinusta kiva jatkaa vai eikö olisi enää. Kun siis en ole Rudolf oikeasti.

        ...arvasin asian laidan. Arvaisin sinun olevan nainen, ikää jtn. 25 paikkeilla. Tyylisi kirjoittaa tuo jotenkin semmoisen kuvan tai sitten kirjoitat hassusti.[lainausmerkeissä]

        Eipä minunkaan oikea nimeni mikään Hoitaja-88 ole[yllättävää]Ja jos tosiaan olet nainen, niin en minä revi pelihousujani, vaikket vastakkaista sukupuolta olekaan, sillen ole missään iskutarkoituksessa kanssasi kirjoitellut[naurua]

        Mutta kuulepas nyt, onnea sen hevostelun kanssa ja pidä järki päässä maastossa. Tosiaan tuon helmikuisen onnettomuuteni jäljiltä olen vähän arka maastoilija. Nauti elämästäsi hevosesi kanssa ja koettele vähän sen [ja mahd. omia:D] taitojasi kentällä. Itse lähden tässä kohtapuoliin ratsastamaan tunnille.

        Mutta osaisitko sinä ratkaista seuraavanlaisen pulmani:
        1.Olen käynyt taluttamassa lastentunneilla useita vuosia shetlanninponeja[n.5 vuotta]
        2.Tunteja pitää n.28-30[?] nainen, Marika, jolla ei tunnu olevan muuta elämää kuin hevoset.
        3.Ennen kävin taluttamassa to, mutta nyt lukioon mentyäni ajattelin lopettaa touhun, sillä lukio vie aikaa.
        4.Ovelasti Marika siirsi tunnit ke, tuntipäivääni, ja ne ovat nyt klo.17.00-19.00, kun tuntini on 19.00-20.00...[muitakin vakitaluttajia siis meni sam. aik. lukioon]
        5.Tunneilla käy vähän taluttajia, mutta talutus maistuu mielestäni puulta. Täytyy 5 tutnia ponin vieressä mennä ennen r.tunnin saamista.
        6.Nyt koulu kestää ke. niin pitkään, että olen vasta viideltä kotona, ja muutenkin talutusten jälkeen hirveä kiire omalle tunnilla.

        Mitä hit. teen? En toisaalta haluaisi lopettaa, etten loukkaisi Marikaa, jonka ''ystävyydestä'' kovasti hyötyä onkin. Toisaalta Marika ei meinaa joistaa yhtään, ja välillä olen tekosyyllä luistanut kun olen liian väsynyt ollut. Se on vaan paha, että tunti on talutusten jälkiä, joten onkelmia on...
        Tänään on oikea syy talutusten perumiseen;siskonpoika saanut verenmyrkytyksen ja minä toista pojista hoitamaan, jotta sisko mies pääsevät sairaalaan.

        Hoh, onnittelen jos jaksoit lukea. Mutta tämä on todellinen ongelmani.

        Totta hilkutissa haluan jatkaa tuttavuuttamme!


      • Rudolf?
        Hoitaja-88 kirjoitti:

        ...arvasin asian laidan. Arvaisin sinun olevan nainen, ikää jtn. 25 paikkeilla. Tyylisi kirjoittaa tuo jotenkin semmoisen kuvan tai sitten kirjoitat hassusti.[lainausmerkeissä]

        Eipä minunkaan oikea nimeni mikään Hoitaja-88 ole[yllättävää]Ja jos tosiaan olet nainen, niin en minä revi pelihousujani, vaikket vastakkaista sukupuolta olekaan, sillen ole missään iskutarkoituksessa kanssasi kirjoitellut[naurua]

        Mutta kuulepas nyt, onnea sen hevostelun kanssa ja pidä järki päässä maastossa. Tosiaan tuon helmikuisen onnettomuuteni jäljiltä olen vähän arka maastoilija. Nauti elämästäsi hevosesi kanssa ja koettele vähän sen [ja mahd. omia:D] taitojasi kentällä. Itse lähden tässä kohtapuoliin ratsastamaan tunnille.

        Mutta osaisitko sinä ratkaista seuraavanlaisen pulmani:
        1.Olen käynyt taluttamassa lastentunneilla useita vuosia shetlanninponeja[n.5 vuotta]
        2.Tunteja pitää n.28-30[?] nainen, Marika, jolla ei tunnu olevan muuta elämää kuin hevoset.
        3.Ennen kävin taluttamassa to, mutta nyt lukioon mentyäni ajattelin lopettaa touhun, sillä lukio vie aikaa.
        4.Ovelasti Marika siirsi tunnit ke, tuntipäivääni, ja ne ovat nyt klo.17.00-19.00, kun tuntini on 19.00-20.00...[muitakin vakitaluttajia siis meni sam. aik. lukioon]
        5.Tunneilla käy vähän taluttajia, mutta talutus maistuu mielestäni puulta. Täytyy 5 tutnia ponin vieressä mennä ennen r.tunnin saamista.
        6.Nyt koulu kestää ke. niin pitkään, että olen vasta viideltä kotona, ja muutenkin talutusten jälkeen hirveä kiire omalle tunnilla.

        Mitä hit. teen? En toisaalta haluaisi lopettaa, etten loukkaisi Marikaa, jonka ''ystävyydestä'' kovasti hyötyä onkin. Toisaalta Marika ei meinaa joistaa yhtään, ja välillä olen tekosyyllä luistanut kun olen liian väsynyt ollut. Se on vaan paha, että tunti on talutusten jälkiä, joten onkelmia on...
        Tänään on oikea syy talutusten perumiseen;siskonpoika saanut verenmyrkytyksen ja minä toista pojista hoitamaan, jotta sisko mies pääsevät sairaalaan.

        Hoh, onnittelen jos jaksoit lukea. Mutta tämä on todellinen ongelmani.

        Totta hilkutissa haluan jatkaa tuttavuuttamme!

        No olisi minun pitänyt tietää! Tottakai olet jo tyylistä hoksannut, että olen nainen: jos mies kirjoittaisikin tähän tyyliin, niin ei olisi ihan kaikki kohdallaan... Nonii, ihan turhaan piti pelätä, että petoksesta syytetään! En yhtään muista mistä nappasin tuon nimen silloin: lienenkö lauleskellut jo mielessäni joululaulua "Rudolph the Rednosed Reindeer"

        Hankalalta vähän kuulostaa tuo tilanne sen talutushomman kanssa. Olisiko eräs ongelman ratkaisumahdollisuus, että löytäisit jostain uuden taluttajan, jonkun nuoremman tytön, joka olisi kiinnostunut/perillä hevosista sen verran, että hänet voisit pikakouluttaa uudeksi taluttajaksi, ja sillä lailla saisit ikäänkuin "eläkepaperit" siitä hommasta, ja Marika uuden orjan? Tai siis eihän siihen ihan vihreätä voi ottaa, täytyyhän siinä uskaltaa ja osata jo vaikka mitä... Mutta tuleeko yhtäkkiä ketään mieleen? Kasi- ysiluokkalaisia? Naapurin lapsia?

        Mielenkiintoista on muuten, että aloit puhua viestissäsi Marikasta; miksiköhän juuri tuon meidän nimikeskustelun jatkoksi aloit siitä Marikasta kertoa? Minusta kun alkaa tuntua että sinulla on meedion kykyjä, eli jonkunlaista kuudennen aistin yliherkkyyttä: olet kuullut lähettämäni viestin, epätoivoisen parkunani tähtiä ympäröivään eetteriin ("Nimeni ei ole Rudolf vaan...."), ja siksi aloit kertoa Marikasta ja talutusongelmasta, et siksi että tänään nyt sattuu olemaan keskiviikko, ja talutuspäivä (toivottavasti muuten siskonpoika on kunnossa: siis se jota olet/olit hoitamassa, se toinenhan on hyvässä turvassa sairaalassa:-D
        -sorry huumorini, joskus sairasta)

        Ei, en minä ole myös nimeltäni Marika: minä olen nimittäin Marita. Ihan oikeasti.

        Oletkos sinä sitten Sisko, niinkuin siinä sähköpostiosoitteessa, joka oli siinä alkuperäisessä viestissä, vai onko se sähköpostiosoite vain sisko noin niinkuin yleensä? Olisi muuten ehkä helpompaa, jos siirtyisimme käyttämään oikeata sähköpostia, taas on tämä jutustelu jo kolmannella sivulla...

        Ai niin hevosteluista: lupaan olla varovainen. Ihmettelen vähän itsekin, että miksi ei ollenkaan meinaa pelottaa. Vissiin pitää taas tömähtää maahan kunnolla kertaalleen, että kasvaa tuo kunnioitus ja hevoisen pelko sille kohdalle kun on viisasta. Vaikka varovasti aion kyllä edetä, enkä ollenkaan ole hurjailutyyppiä. Mutta ihanaa on, kun taas pitkästä aikaa vaatteet haisee hevoselle, kengät on lannassa, ja leipä ja porkkana lopussa kaapista. Niin ja reisissä jalustimen hihnojen hankaamat/painamat mustelmat. Olenkohan kuitenkin istunut ihan väärin, ja/tai vääränmittaisilla jalustimilla. Pitää tutkia. Palataan, lue läksysi, juniori...


      • Hoitaja-88
        Rudolf? kirjoitti:

        No olisi minun pitänyt tietää! Tottakai olet jo tyylistä hoksannut, että olen nainen: jos mies kirjoittaisikin tähän tyyliin, niin ei olisi ihan kaikki kohdallaan... Nonii, ihan turhaan piti pelätä, että petoksesta syytetään! En yhtään muista mistä nappasin tuon nimen silloin: lienenkö lauleskellut jo mielessäni joululaulua "Rudolph the Rednosed Reindeer"

        Hankalalta vähän kuulostaa tuo tilanne sen talutushomman kanssa. Olisiko eräs ongelman ratkaisumahdollisuus, että löytäisit jostain uuden taluttajan, jonkun nuoremman tytön, joka olisi kiinnostunut/perillä hevosista sen verran, että hänet voisit pikakouluttaa uudeksi taluttajaksi, ja sillä lailla saisit ikäänkuin "eläkepaperit" siitä hommasta, ja Marika uuden orjan? Tai siis eihän siihen ihan vihreätä voi ottaa, täytyyhän siinä uskaltaa ja osata jo vaikka mitä... Mutta tuleeko yhtäkkiä ketään mieleen? Kasi- ysiluokkalaisia? Naapurin lapsia?

        Mielenkiintoista on muuten, että aloit puhua viestissäsi Marikasta; miksiköhän juuri tuon meidän nimikeskustelun jatkoksi aloit siitä Marikasta kertoa? Minusta kun alkaa tuntua että sinulla on meedion kykyjä, eli jonkunlaista kuudennen aistin yliherkkyyttä: olet kuullut lähettämäni viestin, epätoivoisen parkunani tähtiä ympäröivään eetteriin ("Nimeni ei ole Rudolf vaan...."), ja siksi aloit kertoa Marikasta ja talutusongelmasta, et siksi että tänään nyt sattuu olemaan keskiviikko, ja talutuspäivä (toivottavasti muuten siskonpoika on kunnossa: siis se jota olet/olit hoitamassa, se toinenhan on hyvässä turvassa sairaalassa:-D
        -sorry huumorini, joskus sairasta)

        Ei, en minä ole myös nimeltäni Marika: minä olen nimittäin Marita. Ihan oikeasti.

        Oletkos sinä sitten Sisko, niinkuin siinä sähköpostiosoitteessa, joka oli siinä alkuperäisessä viestissä, vai onko se sähköpostiosoite vain sisko noin niinkuin yleensä? Olisi muuten ehkä helpompaa, jos siirtyisimme käyttämään oikeata sähköpostia, taas on tämä jutustelu jo kolmannella sivulla...

        Ai niin hevosteluista: lupaan olla varovainen. Ihmettelen vähän itsekin, että miksi ei ollenkaan meinaa pelottaa. Vissiin pitää taas tömähtää maahan kunnolla kertaalleen, että kasvaa tuo kunnioitus ja hevoisen pelko sille kohdalle kun on viisasta. Vaikka varovasti aion kyllä edetä, enkä ollenkaan ole hurjailutyyppiä. Mutta ihanaa on, kun taas pitkästä aikaa vaatteet haisee hevoselle, kengät on lannassa, ja leipä ja porkkana lopussa kaapista. Niin ja reisissä jalustimen hihnojen hankaamat/painamat mustelmat. Olenkohan kuitenkin istunut ihan väärin, ja/tai vääränmittaisilla jalustimilla. Pitää tutkia. Palataan, lue läksysi, juniori...

        Heips. Aloitin uuden ketjun, kirjoitan siinä tarkemmin. Käypä kurkkaamassa!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      643
      7907
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      451
      2190
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      228
      2092
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1668
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1224
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1205
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      98
      1075
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      829
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      724
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      715
    Aihe