Olisi mielenkiintoista kuulla löytääkö ns pyhäpäivän kristitty mitään hyviä puolia islaminuskosta ja muslimien noudattamista tavoista.
Itselleni ensimmäisenä tulee mieleen perhekeskeisyys ja sukulaissiteet. Mielessäni oudosti läikähti, kun katselin ohjelmaa, jossa muslimiperhe oli kokoontunut sukulaistensa kanssa yhteen ruokailemaan ramadanin aikana.
Minä olen aivan vakavissani. Aina on helpompaa hakea vikoja kuin hyviä puolia.
Itselleni ensimmäisenä tulee mieleen perhekeskeisyys ja sukulaissiteet. Mielessäni oudosti läikähti, kun katselin ohjelmaa, jossa muslimiperhe oli kokoontunut sukulaistensa kanssa yhteen ruokailemaan ramadanin aikana.
Minä olen aivan vakavissani. Aina on helpompaa hakea vikoja kuin hyviä puolia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>>Mielessäni oudosti läikähti, kun katselin ohjelmaa, jossa muslimiperhe oli kokoontunut sukulaistensa kanssa yhteen ruokailemaan ramadanin aikana.
Mitä rikkaampi maa, sen herkempi tilaisuus tämä juhlaruokapöytä on. Hyvin köyhien ruokailua katsoessasi se ei olisikaan sykähdyttänyt. Ne syö vain papuja tai jossain pohjois-Koreassa ruohoa.
Minä söin juuri pastaa.
Pavut ja ruoho ovat monipuolisempaa ravintoa kuin pasta.
>>Mitä rikkaampi maa, sen herkempi tilaisuus tämä juhlaruokapöytä on. Hyvin köyhien ruokailua katsoessasi se ei olisikaan sykähdyttänyt. Ne syö vain papuja tai jossain pohjois-Koreassa ruohoa.
Mahdoitkohan ihan ymmärtää mitä AHH tarkoitti? Ei kai kyse ollut siitä mitä syödään vaan siitä että kokoonnutaan yhteen.
Tiedätkö, Ramadhanina pitäisikin kutsua köyhiä syömään luokseen paaston jälkeen.(ja tietenkin muulloinkin se on hyvä)
Enhän minä sitä juhlapöytää ihaillut - kyllä Eskokin sen tiesi, mutta hänellä on hampaankolossa pastaa minua kohtaan.
Kyse on juuri siitä perheenjäsenten läheisyydestä ja rakkauden ja kiintymyksen osoittamisesta toista kohtaan. Itselleni sellainen on vaikeaa ja uskoisin monelle muullekin suomalaisjurrikalle. Tuntisin itseni vaivautuneeksi jos halaisin vanhempiani ja siskojani aina tavatessamme - he myöskin tuntisivat samoin. Osittain tämä on kulttuuristakin kiinni.
Aikaisemmin olen maininnut lämpimän ja kunnioittavan suhtautumisen toisiin ihmisiin arkipäivän tilanteissa.
Uskonnollisen vakaumuksen rohkeana osoituksena erilaisuutta vieroksuvassa maassa pidän myös naisten hunnun käyttöä. Mielestäni se vaatii kanttia.
Mikäli oikein olen ymmärtänyt mulsimimiehen velvollisuus on tehdä vaimonsa onnelliseksi - onko näin. Kuullostaa hyvältä!
"Aikaisemmin olen maininnut lämpimän ja kunnioittavan suhtautumisen toisiin ihmisiin arkipäivän tilanteissa."
Juu juu. Amputointeja, pään irrotuksia, ruoskimisia, kivityksiä, ristiinnaulitsemista, terrorismia, lasten raiskaamista ja seikkailu jatkuu... Lämmintä ja humaania.
Täällä sinun sini-valkoisessa Suomessakin, jousipyssymies?
>Kyse on juuri siitä perheenjäsenten läheisyydestä ja rakkauden ja kiintymyksen osoittamisesta toista kohtaan.>
Olen samaa mieltä, jo Maslow kirjoitteli tästä. Molemmat, sekä ruoka että turva (yhteisöllisyys) on ihmisen perustarpeita, vaikka eri tasoilla.
>Itselleni sellainen on vaikeaa ja uskoisin monelle muullekin suomalaisjurrikalle. Tuntisin itseni vaivautuneeksi jos halaisin vanhempiani ja siskojani aina tavatessamme - he myöskin tuntisivat samoin. Osittain tämä on kulttuuristakin kiinni.>
Tämä kokoontuminen yhteen juuri ruokailun yhteydessä on yksi onnellisen perheyhteisön merkki ja vahvistaa perhesiteitä.
Kehittyneissä maissa perheet ovat yleensä pieniä, ja eri sukupolvet asuvat usein etäällä toisistaan työn perässä muuton vuoksi. Uskoisin kuitenkin myös täällä enemmistön pyrkivän järjestämään vastaavan kokoontumisen ainakin tiettyjen pyhäpäivien yhteydessä (joulu, pääsiäinen) kun pitkät vapaat sen mahdollistavat.
Vastaavasti hyvä keino saada perheessä ongelmia aikaan on aterioida ns. jääkaappimallin mukaan kukin milloin sattuu huvittamaan. Siinä nuo yhdistävät siteet tuppaavat laimenemaan aikaa myöten.