Kaiken kriisin ja itsensä uudelleen löytämisen keskellä ihastuin ja jotenkin tosi kovasti sekosin yhdestä miehestä. Kesti tovin päästä siitä sekoamisesta yli. Nyt tuntuu, etten vaan jaksa ottaa yhtäkään miestä tosissani. Kyllähän niitä tossa pyörii, mutta en taida osata sitä peliä mitä yleensä pelataan ennen suhteen muodostumista.
Taidan olla itsekin liian ristiriitainen ja omituinen ihminen. No mikäs tässä on ollessakun ei sentään enään koe niin ääretöntä kaipuuta toisen ihmisen lähelle. Miehet on vaan niin kummallisia, etten taida tajuta niitä alkuunkaan! :)
Taidan olla itsekin liian ristiriitainen ja omituinen ihminen. No mikäs tässä on ollessakun ei sentään enään koe niin ääretöntä kaipuuta toisen ihmisen lähelle. Miehet on vaan niin kummallisia, etten taida tajuta niitä alkuunkaan! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
No kyllä sitä jotakin ihmistä luokseen konkreettisemmin kaipaa. Oikeasti.
Tiedän tunteen.
Sitä ei ole varma edes olisiko jutusta tullut mitään toisen kanssa lopulta, mutta sitä voi joskus kaiketi seota toisesta siten että sitä ei sen jälkeen oikein tiedä mitä enää haluaa tai kaikki muut tuntuvat jotenkin "tylsiltä" vaihtoehdoilta.
Miehenä on se tilanne että pelien pelaaminen on minun osaltani ohi. Jos nainen ei ole suora ja reilu tunteissaan niin annetaan olla. Leikkimitset ja pelailut ovat takanapäin elämässäni ja odotan naiselta tahtoa osoittaa tunteensa sekä kiinnostuksensa. Muuten pidän naista vain pel(k)urina johon polttaa näppinsä.
Kun on noita kokemuksia naisista kuitenkin kertynyt mutta todellisia suhteita ei ole kuitenkaan monia niin minullakin se kaipuu on hävinnyt jonnekin ja enemmän toteaa että antaa mennä vain.
"Miehet on vaan niin kummallisia, etten taida tajuta niitä alkuunkaan! :) "
Me ollaan loppujen lopuksi helposti ymmärrettävissä.
Naisiakin valitettavasti ymmärrän, mutta en heidän ajatuksenjuoksuaan ja käyttäytymistä kuitenkaan voi aina hyväksyä.