Narsisti muuttaa uhrinsa elämän painajaiseksi jollaisesta tasapainoinen ihminen ei voisi kuvitellakaan. Tasapainoiset ihmiset eivät päädykään narsistien ansaan, koska heillä on kyky laittaa rajat itselle ja toisille ja narsistit jäävätkin heille yleensä kaukaisiksi (työyhteisö saattaa toimia poikkeuksena).
Narsisteja on kahta eri tyyppiä ja näillä tyypeillä on merkittäviä eroja keskenään. Uhrin kannalta ei tietenkään ole merkitystä kumman tyypin alistamaksi joutuu, sillä molemmat tyypit tekevät sanoinkuvailematonta tuhoa.
Kummankin tyypin hoitoennuste on hyvin huono, sillä hoito edellyttää aina omaa halua ja kykyä nähdä omat virheensä.
Ohutnahkaisilla on teoreettinen mahdollisuus selvitä sairaudestaan kokonaan, mutta käytännössä puhutaan yksittäistapauksista jotka ovat tähän kyenneet. Hoitoon hakeutuneet (joita ei ole paljoa prosentuaalisesti) kuitenkin saavat sairaudestaan yleensä niskalenkin ja pystyvät elämään kohtuu normaalia elämää. Eli hoitoennuste on melko hyvä, jos henkilö itse on lähtenyt hakemaan apua sairaudelleen.
Paksunahkaisilla ei ole käytännössä mahdollisuutta selvitä sairaudestaan kokonaan. Paksunahkaisten hoito lähteekin ihan eri lähtökohdista kuin ohutnahkaisen ja siinä yritetään parantamisen sijaan luoda henkilölle edellytykset elää siedettävää elämää. Hoidossa keskitytään siihen, että hoidettava saa toimintamallit, joiden avulla hän selviää jokapäiväisistä kohtaamisista toisten ihmisten kanssa ilman suurempia konflikteja. Hoitoennuste on todella huono vaikka henkilö itse olisi lähtenyt hakemaan apua.
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä, sellaisia jotka pystyvät tuntemaan empatiaa ja sellaisia jotka eivät pysty. Empatiaan kykenemättömien määrä on huomattavasti vähäisempi kuin siihen kykenevien ja syy empation puutteeseen on geneettinen.
Narsismi syntyy varhaislapsuudessa tapahtuvasta henkisestä väkivallasta, jonka suojaksi lapsi (siis kehittyvät aivot) muodostaa erilaisia suojamekanismeja. Jos syntyvä narsisti ei omaa geenimuotoa, joka estää empatiakyvyn, niin hänestä tulee ohutnahkainen ja jos hän omaa sen geenimuodon (eli ei pysty tuntemaan ollenkaan empatiaa), niin hänestä tulee paksunahkainen.
Kyky tuntea empatiaa on hyvin merkittävä asia hoidon kannalta ja se on se avaintekijä, miksi jotkut ohutnahkaiset pystyvät paranemaan, mutta paksunahkaiset ei eivät.
Narsisteja on kahta eri tyyppiä ja näillä tyypeillä on merkittäviä eroja keskenään. Uhrin kannalta ei tietenkään ole merkitystä kumman tyypin alistamaksi joutuu, sillä molemmat tyypit tekevät sanoinkuvailematonta tuhoa.
Kummankin tyypin hoitoennuste on hyvin huono, sillä hoito edellyttää aina omaa halua ja kykyä nähdä omat virheensä.
Ohutnahkaisilla on teoreettinen mahdollisuus selvitä sairaudestaan kokonaan, mutta käytännössä puhutaan yksittäistapauksista jotka ovat tähän kyenneet. Hoitoon hakeutuneet (joita ei ole paljoa prosentuaalisesti) kuitenkin saavat sairaudestaan yleensä niskalenkin ja pystyvät elämään kohtuu normaalia elämää. Eli hoitoennuste on melko hyvä, jos henkilö itse on lähtenyt hakemaan apua sairaudelleen.
Paksunahkaisilla ei ole käytännössä mahdollisuutta selvitä sairaudestaan kokonaan. Paksunahkaisten hoito lähteekin ihan eri lähtökohdista kuin ohutnahkaisen ja siinä yritetään parantamisen sijaan luoda henkilölle edellytykset elää siedettävää elämää. Hoidossa keskitytään siihen, että hoidettava saa toimintamallit, joiden avulla hän selviää jokapäiväisistä kohtaamisista toisten ihmisten kanssa ilman suurempia konflikteja. Hoitoennuste on todella huono vaikka henkilö itse olisi lähtenyt hakemaan apua.
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä, sellaisia jotka pystyvät tuntemaan empatiaa ja sellaisia jotka eivät pysty. Empatiaan kykenemättömien määrä on huomattavasti vähäisempi kuin siihen kykenevien ja syy empation puutteeseen on geneettinen.
Narsismi syntyy varhaislapsuudessa tapahtuvasta henkisestä väkivallasta, jonka suojaksi lapsi (siis kehittyvät aivot) muodostaa erilaisia suojamekanismeja. Jos syntyvä narsisti ei omaa geenimuotoa, joka estää empatiakyvyn, niin hänestä tulee ohutnahkainen ja jos hän omaa sen geenimuodon (eli ei pysty tuntemaan ollenkaan empatiaa), niin hänestä tulee paksunahkainen.
Kyky tuntea empatiaa on hyvin merkittävä asia hoidon kannalta ja se on se avaintekijä, miksi jotkut ohutnahkaiset pystyvät paranemaan, mutta paksunahkaiset ei eivät.
Vastaukset 13
Vanhimmat
" syy empation puutteeseen on geneettinen."
Hmm. Tuolla toisessa linkissä, missä puhutaan psykopatiasta, niin on sellaista tietoa, että psykopatia voisi olla jotenkin... osittain perinnöllistä...???? Ja psykopatiassahan on tuota empatian puutetta myös.
Mutta... voisitko noiden tietojen tueksi laittaa lähteitä?
Samoin tuo henkinen väkivalta... kuten myös se, että ohutnahkainen ja paksunahkainen kehittyisivät samoista ilmiöistä...???
Käsittääkseni hyvin tavanomainen vaiva suomalaisilla, tuo läheisriippuvuus, voi synnyltään olla myöhempää perua kuin paksunahkaisuus... Eli läheisriippuvuus voisi kehkeytyä myöhemmässä lapsuudessa vaikka jomman kumman vanhemman alkoholismin seurauksena, jolloin lapsi ei voi elää huoletonta leikkivää lapsuuttaan riittävästi, vaan joutuu jo varhain huolehtivaan rooliin...
" kuten myös se, että ohutnahkainen ja paksunahkainen kehittyisivät samoista ilmiöistä...???"
No tietyllä lailla kyllä, kyse on yksinkertaistettuna siitä ettei lapsi ole kokenut itseään hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisen kuin hän on,
Aina kyse ei kaikissa tapauksissa tarvitse olla mistään hirvövanhemmista vaan tosiaan lapsi on kokenut noin jostain syystä, että häntä ei rakasteta, joka johtaa ajatukseen, en ole rakkauden arvoinen...
Ero paksuun ja ohuen kohdalla on siinä, että kun ohut päättelee, että vika on minussa ja yrittää kaikin keinoin muuttua tullakseen hyväksytyksi ja rakastetuksi...
Niin paksu päättelee, että hänessä ei mitään vikaa vaan vika on siinä toisessa ja hylkää koko rakkauden itselleen tarpeettomana, ei sitä ole, sellaista ei tarvita...
Tämä ny jonkinlainen hyvin yksinkertainen/pintapuolinen selitys eroista tuon Riitta Hyrecin artikkelin pohjalta...
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Mitä tullee noihin geeneihin niin...
"Jokaisella on geneettiset tekijänsä, jotka väistämättä vaikuttavat kehityksen suuntaan. Mutta varhaisella vuorovaikutussuhteella on myös oleellinen merkitys siihen, millaisiksi sisäiset objektit muodostuvat.
Fairbairn on sitä mieltä, että jotkut henkilöt ovat taipuvaisempia imemään, toiset puremaan. Tällä taipumuksella on ilmeinen vaikutuksensa siihen, mihin suuntaan mahdollinen narsistinen kehitys lähtee. "
Mutta tosiaan ihmisen psyyken ja persoonallisuuden kehittymiseen vaikuttavat monet muutkin asiat, voisko sanoa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tosiaan ihminen voi muuttua/oppia/kasvaa läpi elämänsä...
"Tasapainoiset ihmiset eivät päädykään narsistien ansaan, koska heillä on kyky laittaa rajat itselle ja toisille ja narsistit jäävätkin heille yleensä kaukaisiksi (työyhteisö saattaa toimia poikkeuksena)."
Mitä tarkoitat "tasapainoisella" ihmisellä?
Käsittääkseni kaikilla ihmisillä on omat heikkoutensa... Noita narsisti etsii halutessaan jonkun uhriksi. Vahvimmallakin ihmisellä on hetkensä. Kuten myös Don Juan -tyyppinen narsisti iskee seksuaalisuuteen... Tuohon kai sentään lankeaa ainakin joskus tasapainoinenkin... vai???
Tasapainoinenkin voi jäädä joskus yksin, eri syistä... tuota voi narsisti yrittää käyttää hyväksi.
Tosin, voin sanoa, että rajansa tunteva kyllä pitää puolensa. Mutta ennen kuin narsismin luonne kaikessa kataluudessaan paljastuu, niin tuhoa on ehtinyt jo tapahtua.
Ja ihan pakko lisätä tähän, että miltä "tasapainoinen" näyttää narsistin jälkeen..? Tuolloinhan on helppo sanoa, että se on aina ollut tuollainen... vapiseva hermoraunio...: /. Tai että sillä oli tasapainoisesta ulkokuorestaan huolimatta piilevää heikkohermoisuutta, jonka narsisti sitten röntgenkatseellaan näki.
No, uskon, että tasapainoinen löytää aikanaan tasapainonsa, kuten minkäkin olen löytänyt.
Kyllä löytää ja silloin näkee myös narsistisen ihmisen uudessa valossa. Tasapainon saamiseen menee tuplasti se aika kuin suhteen alussa tasapainon saattamisen sekasortoiseen tilaan. Kun suhteen alkuihastukset menivät ohi ja narsistiset oireet alkoivat nostaa päätään ja kun minulla ei ollut aikaisemmin kokemusta hänen luonteisesta ihmisestä, niin olin aivan sekaisin. Oma järjestelmällinen ja tasapainoinen elämäni meni aivan sekaisin enkä lopulta enää tiennyt missä mennään. Suhteen jälkeen meni vuosia saada elämäni takaisin, mutta nyt se tuntuu vielä paremmalta. Olen myös tavannut exääni muutaman kerran nenäkkäin ja kuunnellut hänen selitystään siitä, miten huonosti kaikki ihmiset häntä kohtelevat. Koska tässä kohtaa en ole tuntenut minkäänlaista pistoa rinnassani eikä tunteet ole ryöpsähtäneet, niin pidän itseäni täysin parantuneena hänen pauloistaan. Myös se, että olen häntä tavannut, olen näynyt hänet uudessa valossa eli kuinka ongelmallinen ihminen hän onkaan.
" Jos syntyvä narsisti ei omaa geenimuotoa, joka estää empatiakyvyn, niin hänestä tulee ohutnahkainen ja jos hän omaa sen geenimuodon (eli ei pysty tuntemaan ollenkaan empatiaa), niin hänestä tulee paksunahkainen. "
Niin tuossa jo perään kuuluuttikin lähteitä, mistä tiedot ovat peräsin...
Jotenkin ny vaan tällä maalaisjärjellä ajattelen, että niin abstrakti asia kuin psyykkinen kehitys ei asu geeneissä, vaan siihen vaikuttavat nämä kaikki yhdessä
"Varhainen vuorovaikutus, emootiot sekä aivojen kehitys
ja toiminta muodostavat kokonaisuuden, jossa kaikki osatekijät
säätelevät ja ohjaavat toisiaan ja kaikki yhdessä lapsen psyyk-
kistä kehitystä."
Vaikkakin toisaalla oli taas esitettiin tämmöstäkin teoriaa
"Paksunahkaisten narsistien aivojen etulohko on muodostunut eri tavalla, jonka seurauksena tietyt seratiniinireseptorit eivät pysty toimimaan. Tämä taipumus on puhtaasti geneettistä. "
Mutta edelleen se lähde puuttu tuostakin...
Itse ny pitädyn ainakin toistaiseksi tämänkaltaisessa tiedossa...
"Varhaiset vahingolliset kokemukset, kuten lapsen kaltoinkohtelu tai hoidon laiminlyönti, aiheuttavat limbisellä alueella solutuhoa ja vä-hentävät yhteyksiäaivojen varhaisimmista osis-ta kortikaalisille alueille (Glaser 2000). Vahin-gollisten kokemusten ajankohta vaikuttaa nii-den aiheuttaman vaurion laatuun. Schoren(2001a, b) mukaan vahingolliset kokemukset johtavat ensimmäisen elinvuoden aikana man-telitumakkeen ja anteriorisen limbisen alueenkehityshäiriöihin, mistä voi olla seurauksena poikkeuksia sosiaalisessa käyttäytymisessä ja tunnereaktioissa. Toisen ikävuoden aikana häi-riöitä saattaa syntyä kortikolimbisiin yhteyksiin, mikä mahdollisesti johtaa häiriöihin lapsen ky-vyssä kiintyä, osoittaa empatiaa ja säädellä tun-nereaktioita (Perry ym. 1995)."
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo93467.pdf
Lisättynä sillä mitä tiedetään psykopaattien lapsuudesta/taustoista, että heillä on ollut rankkoja kokemuksia, johonkin ketjuun jo laitoin linkinkin ko. aiheesta
" Jos syntyvä narsisti ei omaa geenimuotoa, joka estää empatiakyvyn, niin hänestä tulee ohutnahkainen ja jos hän omaa sen geenimuodon (eli ei pysty tuntemaan ollenkaan empatiaa), niin hänestä tulee paksunahkainen. "
Niin tuossa kun joku oli laittanut tämän linkin tuonne toisaalle joka ikäänkuin liittyy tähänkin keskusteluun, josta lainaus...
Käytöshäiriöisten perheiltä puuttui kyky
" toimia myönteisenä roolimallina ja hyvänä ihmissuhdemallina lapselle
suojella lasta traumatisoitumiselta
asettaa lapselle rajoja, joiden avulla lapsi oppisi säätelemään omia itsekkäitä yllykkeitään
tarjota aktiivisesti myönteisiä huomioon ottamisen kokemuksia esimerkiksi lapselle
antaa lapselle positiivista ratkaisuun pyrkivää asenneetta pulmatilanteisiin ja auttamaan hyväksymään ongelmat osaksi elämää
opettaa lapselle yhteiskunnan normit
tarjota kotona turvallista ja vakaata ilmapiiriä
antaa lapselle järjestynyt ja ennalta-arvattava perheen toimintaympäristö
http://www.suhdesoppa.fi/?s=narsismi&x=0&y=0
Niin jäin vielä pohtimaan tuota väitettä että empatiakyvyttömyys olisi puuttuva geeni...
Niin tekee mieli laittaa linkki vielä liittyen vielä aiheeseen, joka käsittelee varhaista vuorovaikutusta liittyen lapsen psyykkiseen kehitykseen, jossa sivutaan myös tuota empatiaa, joka liitetään osana vuorovaikutusta ja tunteita...
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo91150.pdf
Narsismi syntyy jo lapsuudessa ja minunkin exäni oli monilapsisesta perheestä. Kaikki monilapsisen perheen lapset eivät suinkaan ole narsisteja. Heillä syntyi vuoden välein 5 lasta, joten vanhimmat joutuivat aina antamaan tilaa uusille tulokkaille. Isovanhemmat asuivat samassa pihapiirissä, joten he hoitivat parhaan kykynsä mukaan lapsia ja exänikin piti heitä enemmän vanhempinaan kuin omia vanhempia.
Hmm... tuossa aivojen genetiikassa on se jännä juttu, että on melko mahdotonta todeta, kumpi oli ensin muna vai kana. Ts.genetiikka vaikuttaa ihmisen elämään ja sitä kautta sopeutumiseen ja asenteisiin. Asenteet taas vaikuttavat aivoihin jne. Aivot ovat muuntautumiskykyinen instrumentti, joiden kehitykseen ihminen voi jatkuvasti itse vaikuttaa. Omaksumalla uusia, parempia asenteita, tuoreita näkökulmia ja rakentavampia tapoja toimia, ihminen jatkuvasti muokkaa omia aivojaan. Kaikenlaiset kehäpäätelmät ja henkinen laiskuus eivät auta aivoja kehittymään. Ajattelu on sähköä, jolla kokolihastakin voi nyvertää itselleen näppärän tippaleivän. Luovuus ja luova ajattelu tasapainottavat toista aivolohkoa. Rationaalista ja intuitiivista, luovaa aivolohkoa kannattaisi käyttää tasapuolisesti ja harjoittaa juuri niitä taitoja, jotka itselle ovat haasteellisimpia. Siinä tasapainoa.
"Hmm... tuossa aivojen genetiikassa on se jännä juttu, että on melko mahdotonta todeta, kumpi oli ensin muna vai kana."
Niin ihmisen mieli on kiinnostava aihe ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, en kiistä genetiikkaa/perimää etteikö sekin osaltaan ole vaikuttamassa...
Mutta toisaalta taas kun puhutaan tunteista, joihin empatiakin ns. tunnetaitona voidaan liittää niin jotenkin ajattelisin, että tunteet ei asu geeneissä, kun geenin ajattelen olevan perintötekijä ja tuntuisi kovin kummalliselta että tunteet perityisivät, en usko että ns. asenteetkaan sillä tavoin perityvät vaan ne enemmänkin sitte opitaan...
Eri asia sitten on jos kyseessä on jonkinlainen aivovaurio, josta itselle tulee mieleen muinaiset lobotomiat joilla sitten ikäänkuin katkaistiin tiettyjen aivojen osien yhteys ja henkilöistä tuli lähestulkoon zombieta...
No tää on tämmöstä, ns. koulukuntia on joka lähtöön , mutta löysin tämmösetkin sivut, joissa ny suht lyhkaisesti käydään aivojen rakennetta suhteuttuna mieleen läpi, mitä missäkin osassa aivoja tapahtuu ja sivustolla muutakin mielenkiintoista luettavaa aiheeseen liittyen..
http://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/aivot-ja-mieli/
"Ts.genetiikka vaikuttaa ihmisen elämään ja sitä kautta sopeutumiseen ja asenteisiin. Asenteet taas vaikuttavat aivoihin jne. Aivot ovat muuntautumiskykyinen instrumentti, joiden kehitykseen ihminen voi jatkuvasti itse vaikuttaa. Omaksumalla uusia, parempia asenteita, tuoreita näkökulmia ja rakentavampia tapoja toimia, ihminen jatkuvasti muokkaa omia aivojaan."
Niin voisko sanoa, että tämänkin aiheen piiristä olen oppinut koko joukon uusia asioita ihmisenä olemisesta, varsinkin jos ja kun joku väittää jotain niin tulee itse luettua/haettua tietoa aiheesta...
Sen takia olisikin mukava että nuo ns. tietoa levittävät laittaisivat sen tietolähteensä niin niitä heidän mielipiteisiinsä vaikuttaneita asiantuntijoita/tutkimustuloksia voisi sitten taas lukea ja ajatella, että voisko se olla noinkin mahdollista...
Täältä huikkaan ja mielipiteen joukkoon... Ilman sen kummempaa lähdettä tosin minäkin. Tuosta oman toiminnan ja aivojen muovautuvuuden välisestä suhteesta, että on toki noin, mutta perimä ja geneettiset seikat, vaikka antavat mahdollisuuksia, niin myös rajoittavat...
Eli on kuitenkin niitä vammoja ja kehityshäiriöitä, joiden asettamiin rajoituksiin on tyydyttävä. Vaatimustasoa on joidenkin kohdalla alennettava, niin, että hekin selviäisivät, ja ennenkaikkea, hedän kanssaan seviydyttäisiin. Odotusten asettaminen aiempaa paremmalle tasolle on mahdollista, kun tiedostaa esim. jonkun diagnoosin kautta toisen rajat joissain asioissa. Silloin voi antaa mahdollisuuden toiselle yllättää positiivisesti...
"Eli on kuitenkin niitä vammoja ja kehityshäiriöitä, joiden asettamiin rajoituksiin on tyydyttävä. Vaatimustasoa on joidenkin kohdalla alennettava, niin, että hekin selviäisivät, ja ennenkaikkea, hedän kanssaan seviydyttäisiin. Odotusten asettaminen aiempaa paremmalle tasolle on mahdollista, kun tiedostaa esim. jonkun diagnoosin kautta toisen rajat joissain asioissa. Silloin voi antaa mahdollisuuden toiselle yllättää positiivisesti... "
Ihan hyvän pointin heitit, jonka ny kaiketi jokaisen luulisi ymmärtävän, tuskin kukaan vaatii esim. kehitysvammaiselta täysin "normaalia" käytöstä vaan osaa suhteuttaa hänen käytöksensä hänen vammaansa...
Tämä narsismi asia ny vaan on pikkusen vaikeampi sillä tavoin, että päällisinpuolin normaalilta vaikuttava narsisti itse ei näe itsessään/omassa toiminnassaan mitään vikaa/ongelmaa, vaan projisoi vammansa toisiin...
Jolloin se toinen ihminen ikäänkuin "menee sekaisin" ja alkaa jopa ajoittain epäillä omaa mielenterveyttään...
Sen vuoksi onkin hyvä hankkia sitä virallista tietoa mitä kaikkea se narsismi pitää sisällään ja lisätä omaa itsetuntemusta/kuullostella itseään omia tunteitaan/omaa sisäistä puhettaan ja pyrkiä huolellisesti erottamaan ne tosiasiat niin itseen kuin siihen narsistiinkin liittyen niistä moninaisista luuloista ja manipulaatio yrityksistä joita tähän aiheeseen liittyy...
Ja ennenkaikkea nettiin/tähän palstailuun liittyen on ymmärrettävä, että se todellinen elämä eletään todellisuudessa, oikeiden elävien ihmisten parissa, netissä nyt kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä tahansa...
Tuon ny tarkoitan erityisesti uhreille, että hakekaa apua/vertaistukea ns. virallisilta kanavilta, oikeilta eläviltä ihmisiltä, joilla on tarkistettavissa olevat henkilötiedot kuin kasvottomilta nettikirjoittajilta joista ette oikeasti tiedä keitä/millaisia ihmisiä he todellisuudessa ovat...
Tämä täällä on vaan keskustelupalsta johon kuka tahansa voi osallistua, niin narsistit, uhrit kuin asiasta mitään tietämättömät/kokemattomat jolloin on vaara, että täällä menee entistä enemmän sekaisin jos tämä on ainut kanava/tietolähde/keskustelupaikka