Morjesta, en sano paljoa itsestään muuta kun että olen 18 vuotias miehen alku.
Elikkä olen oikeasti todella kusipää itseäni kohtaan tuntuu siltä.
Elikkä Isäni sai parisen vuotta sitten aivoinfarktin ja vei pyörätuoliin ja se on mulle todella paha trauma tuntuu että itkettää mutta sitten ei kummiskaan pysty itkemään, enkä pysty mennä edes juttelemaan terapeutille isästäni kun tuntuu niin pahalta. Terapeutti on yrittänyt houkutella minua tulemaan juttelemaan mutta en ole saanut kerättyä rohkeutta siihen, kaipaisin siihen neuvoja miten pystyisin mennä juttelemaan.
Yleensä aina illalla ajattelen että huomenna marssin psykiatrille mutta aina loppuu rohkeus mennä sinne ja koen ainoan vaihto ehdon lässyttää itelleni että en tarvitse apua vaikka kummiskin kokoajan tuntuu siltä että tarvitsisin. Onko oikein aina valehdella itselleni tuommoista paskaa... Meni tässäkin aikaa ja paljon mietintää uskallanko julkaista... Mutta loppupeleissä tämä oli helpomi reitti kertoa ongelma kun mennä terapeutin juttusille.
Toivon että ymmärsitte mitä tarkoitin ja kaipaisin apua tuommoiseen tilanteeseen.
Elikkä olen oikeasti todella kusipää itseäni kohtaan tuntuu siltä.
Elikkä Isäni sai parisen vuotta sitten aivoinfarktin ja vei pyörätuoliin ja se on mulle todella paha trauma tuntuu että itkettää mutta sitten ei kummiskaan pysty itkemään, enkä pysty mennä edes juttelemaan terapeutille isästäni kun tuntuu niin pahalta. Terapeutti on yrittänyt houkutella minua tulemaan juttelemaan mutta en ole saanut kerättyä rohkeutta siihen, kaipaisin siihen neuvoja miten pystyisin mennä juttelemaan.
Yleensä aina illalla ajattelen että huomenna marssin psykiatrille mutta aina loppuu rohkeus mennä sinne ja koen ainoan vaihto ehdon lässyttää itelleni että en tarvitse apua vaikka kummiskin kokoajan tuntuu siltä että tarvitsisin. Onko oikein aina valehdella itselleni tuommoista paskaa... Meni tässäkin aikaa ja paljon mietintää uskallanko julkaista... Mutta loppupeleissä tämä oli helpomi reitti kertoa ongelma kun mennä terapeutin juttusille.
Toivon että ymmärsitte mitä tarkoitin ja kaipaisin apua tuommoiseen tilanteeseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä Suomalaisilla miehillä on käsittämättömän korkea kynnys mennä lääkäriin. Ja kun kyse on mielenterveysasioista, kynnys on vielä korkeampi.
Mutta jos sinulla on mahdollisuus niin käytä se hyväksesi. Saattaa olla että nyt vielä pärjäät asian kanssa itsekin mutta entä jos käy niin että yht' äkkiä tämän asian päälle tulee vielä lisää ongelmia. Tarkoitan että vaikka olet nyt vaakalaudalla, niin tulevaisuuden tähden suosittelen jonkun kanssa puhumista.
Iltaisin on väsynyt ja kaikki päivän asiat mielessä ja sitten tämä asia lisäksi, niin tuntuu että tarvitset apua. Aamulla on taas enemmän energiaa ja sitä ajattelee että kyllä tästä nyt perkeles sentään taas elvitään.
Mutta voi tulla aamu jolloin ei olekaan niin paljon voimaa. Ja luultavasti tulee. Siksi kannattaa mennä juttelemaan nyt kun apua on helposti (käsittääkseni) saatavilla.
Ja jos apu johtaisi siihen ettei mielesi paini koko ajan tämän asian kanssa, sinusta on varmasti enemmän seuraa ja apua isällesikin... Molemmat asioita joita hän varmasti silloin tällöin kaipaa.
En tiedä saatko sekavista höpinöistäni tolkkua mutta toivottavasti edes jotain ajateltavaa.
kaitpa se puhuminen aina hyvää tekee, vaikka menee sinne istumaan ilman mitään suunnitelmaa ja eiköhän siellä sitten jotain tapahdu
itte voin toimia näin varottavan esimerkkinä, vuosi kaudet yrittäny itekseen soveltaa kaikki ongelmat, nii mielen kun muun maailman kanssa ja siitähän on seurauksena hirvee ihmis romu, ainakin sosiaalisesti ajateltuna.
Niin ja eihän siellä välttämättä tarvi puhua mitään kai siellä voi olla ihan hiljaakin, voi jopa riittää kun joku on läsnä.
Hei nimimerkki, Nimetön
Hyvä, kun kirjoitit tänne. Olet kokenut kovia. Meidän ei kenenkään tarvitse selvitä elämän rankoissa tilanteissa yksin, jokainen tarvitsee vuorollaan apua muilta ihmisiltä. Toki avun hakeminen vaatii rohkeutta. Sinulta varmaan riittää sen verran sitä, että haluat huolehtia itsestäsi. Ei sinun tarvitse suoraan mennä psykiatrille. Mene ensin vaikka terveyskeskukseen, ihan tavalliselle lääkärille tai koulun terveydenhoitajalle, jos opiskelet jossain tai työterveyshuoltoon, jos olet sellaisen piirissä. Kerro siellä tilanne, ja sinua ohjataan eteenpäin. Kannattaa ajoissa välittää itsestä sen verran, että hakee avun silloin, kun on sen tarve. Nyt on sen aika sinulla.
Tsemppiä sinulle,
Pirkko-pappi