Alku ja loppu

"Voin yrittää uskoa että se on noin kun se kerran Kirjassa seisoo, mutta mitä jos ei vain tunnu siltä?"

Ei tunnukaan, ja on usein helpompi selittää ajatuksen avulla: "Loukkaaja ei tarkoittanut tuota todella...hän ei vain pystynyt parempaan." Se on jonkinlaista teeskentelyä useimmiten, olet siinä mielestäni oikeassa.

Tuota voisi lähestyä erottamalla kaksi asiaa: fyysinen ja henkinen hyökkäys.

Fyysinen on sitä kun joku huitaisee nyrkillä. Se on ihan luonnollinen reaktio suojella itseään kivulta ja väistää. Joskus harvoin jopa käyttää väkivaltaa estääkseen pahemmat seuraukset muille tai itselle.

Henkinen on sitä kun reagoimme sanoihin (myös lausumattomiin sanoihin, jotka tulkitsemme ihmisen eleistä ja ilmeistä). Tässä tapauksessa emme suojele itseämme, vaan suojelemme omaa kuvaamme itsestämme (minäkuva, ego). Eli suojelemme omaa ajatustamme toisten ihmisten sanoilta, jotka nekin ovat ajatuksia. Ajatus loukkaa ajatusta. Tässä hyökkäys tapahtuu siis puhtaasti omassa mielessä. Puolustamme jotain, joka ei ole oikeasti olemassa joltain joka ei myöskään ole oikeasti olemassa.

Miten se temppu tehdään? Ymmärtämällä sen itse tai paremmin näkemällä sen itse siinä tilanteessa. Minä en tässä tilanteessa reagoi mihinkään muuhun kuin omiin ajatuksiini itsestäni. En puolusta mitään todellista, ainoastaan itse luomaani kuvaa itsestäni. Mihin koko hyökkäys siis voisi kohdistua?

Olen vain satunnainen iok-lukija, mutta vastaan silti. Näen että "mieli" tarkoittaa kuin kollektiivista tietoisuutta mikä on kaikessa ja kaikkialla läsnä. Vähän kuin unessa kaikki mitä unessa tapahtuu, vaikka isku kasvoihin, on unen sisällä eli sinun mielessä tapahtuvaa ja siksi yhtä epätotta kuin koko uni itsessään. Että jos ylipäätään aisteillasi jotain havaitset niin se on jo todiste sen epätodellisesta unimaisesta luonteesta eikä sinällään vaadi mitään "uskoa" ollakseen näin. Tietenkin sillä on omat seurauksensa tässä materiaalisella tasolla, mutta mitä sitten. Sitten sinä laitat merkityksen neutraalille unitapahtumalle ja tuomitset sen esim. hyväksi tai pahaksi, vaikka sillä ei sinällään ole minkäänlaista sisäänrakennettua merkitystä. On vain ohimeneviä aistimuksia. Voit käyttää unta heräämisesi hyväksi ja tulkita iskunkin kasvoihin vaikka läsnäoloon herättävänä tekijänä tai mahdollisuutena antaa anteeksi. Temppu siis tehdään siten kuin pikkuprinssin siteerauskin kuuluu että tärkeimpiä asioita ei näe silmillä vaan sydämellä.