Lapinlähetyksen 2014 aikana mainittiin moneen kertaan, että esikoislestadiolaisten oppi on Kristuksen ja kahdentoista apostolin oppi.
Mikä se tällainen oppi on, ja missä se on määritelty? Tietenkin Raamatussa, eikö niin. No, eikö noin kaikki vapaatkin suunnat sano. Kuitenkin ne opettavat ihan eri tavalla. Mistä voi tietää, että joku saarnaa oikein? Mikä on oikea oppi? Aiemminhan esikoisuudessa puhuttiin Lutherin opista, ja sitä ennen puhuttiin selkeästi Tunnustuskirjoista.
Ja miksi ihmeessä meidän pitäisi kuulua kirkkoon ? Eivätkö omat saarnaajat ja tämä kristillisyys riitä?
Tutkitaan asiaa vähän tarkemmin. Kysymys opista tässä yhteydessä tarkoittaa tunnustusta. Jokainen kirkko, seurakunta tai lahko tunnustaa pakostakin jotain oppia, joka toimii ohjenuorana käytännön opetukselle. Jos joku opettaa ettei opilla ole väliä, hän opettaa ns. opittomuuden oppia. Kristillinen oppi ja elävä usko eivät ole, eivätkä koskaan voi olla ristiriidassa toistensa kanssa, saati sitten jotenkin kilpailijoita keskenään. Elämä ilman raitista opillista näkemystä vie auttamatta metsään. Terve oppi luo raamit, rajat ja se sanoittaa evankeliumin sisällön. Jos joku sanoo, että hän mieluummin valitsee elämän kuin opin, niin se on väkevä opillinen lause ja ohjaa sanojansa ajattelua vahvasti - ja opillisesti.
Kristuksen ja 12 apostolin oppi on selitetty tunnustuskirjoissa.
42
761
Vastaukset
Kirkon oppi perustuu Raamattuun ja tunnustuskirjoihin.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko määrittelee oppinsa Kirkkojärjestyksessä:
1 §
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
2 §
Kirkon pyhissä toimituksissa ja opetuksessa käytettävien kirjojen on oltava tunnustuksen mukaisia.
Evl-kirkko sanoo siis, että luterilaisen, Raamattuun perustuvan uskonvakaumuksen mukainen kristinoppi eli lyhyesti kirkon oppi on ilmaistu tunnustuskirjoissa, ja että opetuksen ja toimitusten pitää olla tunnustuksen mukaista. (Erikseen mainitaan vielä vanhan kirkon uskontunnustukset, jotka itse asiassa jo sisältyvät tunnustuskirjoihin.)
Tunnustuskirjat – mitä ne ovat ?
Kirkon tunnustusteksteillä on monta tehtävää. Niiden avulla kristillinen kirkko määrittelee identiteettinsä ja perusvakaumuksena. Ne ohjaavat kirkon julistusta, jumalanpalveluselämää, lähetystä, hallintoa ja muuta toimintaa. Uskon kiteytyksinä ne palvelevat kasteopetusta ja kaikkea kirkon kasvatustyötä. Arvovaltaisina ja yhteisesti hyväksyttyinä dokumentteina ne auttavat erottamaan oikean opetuksen väärästä, olennaiset opit vähemmän oleellisista ja yhteiset uskonvakaumukset yksityisistä mielipiteistä.
Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen kokonaisuus määriteltiin uskonpuhdistuksen aikana v. 1580 hyväksytyssä Yksimielisyyden kirjassa (Liber concordiae, ruotsalaiset puhuvat Konkordiakirjasta).
Luterilainen kirkko peri roomalaiskatoliselta kirkolta vanhan kirkon tunnustukset sellaisina kuin niitä käytettiin lännen kirkon liturgiassa ja opetuksessa. Nämä kolme ns. ekumeenista uskontunnustusta ovat apostolinen ja Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus sekä Athanasiuksen uskontunnustus.
Tunnustuskirjojen kokonaisuus käsittää seuraavat kirjoitukset (suluissa julkaisuvuosi ja kirjoittaja):
• kolme vanhan kirkon uskontunnustusta,
• Augsburgin tunnustus, Confessio Augustana invariata, lyhennetään CA (1530, Melancthon),
• Augsburgin tunnustuksen puolustus (1531, Melanchthon),
• Vähä ja Iso Katekismus (1529, Luther),
• Schmalkaldenin opinkohdat (1537, Luther)
• Paavin valta ja johtoasema -kirjoitus, joka täydentää Augsburgin tunnustusta (1537, Melanchthon)
• Yksimielisyyden ohje (pääkirjoittaja Martin Chemnitz).
Tunnustuskirjat ovat nykyään myös netissä: http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/
Tärkeimpänä ohjeenaan tunnustuskirjojen laatijat pitivät periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Raamatun mukaan. Ruotsissa ja Suomessa on aiemmin tunnustuskirjojen vertaisena pidetty myös Upsalan kokouksen päätöstä (1593). Tanskan ja Norjan kirkot hyväksyivät vain Augsburgin tunnustuksen ja Lutherin katekismukset."Vastaan tässä aloittajan mietteeseen"
-
Mikä oli 12 apostolin oppi,? Ollaksemme tarkkoja heistä
vain 6-7 on kirjoittanut evankeliuminsa jos nekään omaa,
Matt. 26:56. "Silloin kaikki opl. jättivät hänet ja pakeni. "
-
Ketkä kirjoitti:
Matteus.
Markus :
Luukas.
Johannes.
Pietari ,
Jaakob.
-
Näistäkin Luukas ei ollut Opetuslapsi .
-teuta01 kirjoitti:
"Vastaan tässä aloittajan mietteeseen"
-
Mikä oli 12 apostolin oppi,? Ollaksemme tarkkoja heistä
vain 6-7 on kirjoittanut evankeliuminsa jos nekään omaa,
Matt. 26:56. "Silloin kaikki opl. jättivät hänet ja pakeni. "
-
Ketkä kirjoitti:
Matteus.
Markus :
Luukas.
Johannes.
Pietari ,
Jaakob.
-
Näistäkin Luukas ei ollut Opetuslapsi .
-Paavali oli kovin työteliä, sai paljon aikaan ,
tuli myöhemmin opl. kirjoitti eniten ...
-
Laestadiuksen kanta kirkkoon ja tunnustuskirjoihin
Ruotsin kirkossa oli 1800-luvun alussa otettu käyttöön ns. uudet kirjat: kirkkokäsikirja, virsikirja ja katekismus. Ne olivat monin tavoin järkeisopin pilaamia ja antoivat esim. ihmisen tahdolle osuutta pelastuksen asioissa. Laestadius kertoo siitä Huutavan Ääni Korvessa-lehdessään. Kirjat herättivät varsinkin lukijaisten piirissä pahaa verta. He anoivat lupaa käyttää vanhoja kirjoja. Laestadiuskin oli Sorselessa auttamassa tällaisen anomuksen laadinnassa. Osa lukijoista kehittyi separatistiseen suuntaan. Varsinaisesti 1848 alkaen he alkoivat itse kastaa lapsiaan ja jakaa ehtoollista keskenään yms. ja näin käytännöllisesti erosivat kirkosta. ( uskonnonvapauslakia ei ollut, joten he nimellisesti olivat kirkon jäseniä). Kaikki lukijat eivät kuitenkaan toimineet näin. Pääosa lukijoista sekä Laestadius ja lestadiolaiset valitsivat toisen tien, jäivät kirkon yhteyteen. Laestadius arvosteli uusia kirjoja, mutta niin hän kuin lestadiolaiset pysyivät kirkossa ja ottivat vastaan uuden käsikirjan mukaisia toimituksia. Laestadius selvästi itsekin käytti sitä.
Laestadius vastusti jyrkästi senaikaisessa Ruotsin kirkossa vallinnutta näkemystä, jonka mukaan tunnustuskirjat tulisi hylätä. Laestadius puolustaa tunnustuskirjoja Hulluinhuonelaisessa:
http://www.laestadiusarkivet.se/Darhushonet Finnish complete.pdf
1090. Kun uusimman ajan rationalistit usein hakevat todisteita Raamatusta, on selvää, että he tunnustavat ilmoituksen arvovallan, mutta kun he samalla tahtovat uudistaa tai suorastaan hylätä tunnustuskirjat, siitä seuraa, että rationalistien käsitys ilmoituksen sisällöstä on ristiriidassa uskonpuhdistajien vastaavan käsityksen kanssa. Tässä on siis kyse sanan oikeasta ymmärtämisestä.
1112. Mitä tulee taisteluun järjen ja uskon välillä, on tällä taistelulla nykyisin pohjansa — ei siinä vakaumuksessa, että tällainen ristiriita todella olisi olemassa, vaan niiden ajallisten etujen ajamisessa, jotka
valtionuskonto on yhdistänyt tähän uskoon. Nähdään jo alkeita järjen ja ilmoituksen väliseen ikuiseen rauhaan. Mitään muuta ei enää puutu kuin molempien osapuolten allekirjoitukset, kunhan on ehditty vetää risti tunnustuskirjojen yli.
1131. Mutta 19. vuosisadan vapaa-ajattelijat sanovat, etteivät halua kieltää ilmoituksen arvovaltaa, vaan he tahtovat vain puhdistaa sille rakentuvan uskonopin niistä pappien valheista, jotka ovat tulleet siihen
lisää viime aikoina. Ahaa! Ymmärrän. Haluatte panna viralta tunnustuskirjat, jotka näyttävät olevan ristiriidassa vallankumouksellisten suunnitelmienne kanssa. Vai niin! Niinkö se olikin. Silloin teidän täytyy
väitellä Lutherin ja Spenerin ja muiden pietismin kannattajien kanssa, jotka vielä haluavat puolustaa tunnustuskirjoja.
1166. Nykyisten teologien taistelu järjen ja uskon välillä ei ilmene missään sisäisessä hengellisessä taistelussa perkeleen kanssa, ei myöskään missään epätoivossa autuuden suhteen, ei myöskään
tarpeettomissa mietiskelyissä, joita Lutherilla oli, vaan taistelu heidän järkensä ja uskonsa välillä ilmenee vain siinä, ettei heidän järkensä pysty mahduttamaan itseensä kaikkea, mitä uskonpuhdistajat ovat kokeneet. Siitä tulee taistelu teologien järjen ja tunnustuskirjojen välillä. Mutta kun teologit yhä enemmän lähestyvät uuden ajan ns. valistusta, Luther on tullut vanhanaikaiseksi, ja tunnustuskirjat jätetään omaan arvoonsa.Raattamaa vastusti kirkosta eroamista ja arvosti tunnustuskirjoja.
Vuosisadan lopulla erityisesti Koller tarjosi Amerikan seurakuntamallia myös tänne. Hän pyrki vaikuttamaan lehtensä, Siionin Sanomien (1891-1896), ja laajan kirjeenvaihdon kautta Eurooppaan, että täälläkin erottaisiin kirkosta. Hän painotti vapautta valtiokirkon holhouksesta amerikkalaisten vapausihanteiden mukaisesti.
Kollerin vetoomus ei täällä Euroopan puolella saavuttanut juuri vastakaikua. Vastauksena voidaan pitää Lannanvaaran kokouksessa 1895 annettua kannanottoa, jonka allekirjoittajina olivat Raattamaa, Poromaa,
Purnu, Sunna, Partapuoli, Ies-Pieti ja Meri-Pietari.
Me lestadiolaisen herätyksen vanhimmat saarnaajat - tunnustamme veljille ja sisarille ja myöskin jälkeentuleville polville, että olemme Laestadiuksen ajasta asti ilolla ja tyytyväisellä mielellä pysyneet luterialaisen kirkon helmassa, käyttäneet sakramentit ja aina käsittäneet, että luterialainen oppi on raamatun mukainen ja olemme kiitolliset Jumalalle ja meidän kristilliselle esivallalle (=kirkko ja kuningas) sen edestä, että meille on säilytetty puhtaana oppi ja ulkonainen jumalanpalvelus. Meidän halumme on aina pysyä kirkon helmassa niin kauan kuin saamme siinä olla ja meille sanaa ja sakramentteja jaetaan, mutta emme sen tähden tuomitse, ettei eläviä kristityitä saata löytyä ulkona kirkon helmasta. (Isän ääni 1980-1989,
s. 1320s.)
Tämä on ollut lestadiolaisen liikkeen peruslinja, vaikka välillä oli aika ahtaatkin toimintamahdollisuudet, jopa suoranaista vainoa.
Raattamaa kirjoitti Takkiselle 12.4.1881 ja kiitti saamistaan suomenkielisistä tunnustuskirjoista (v. 1878 painos):
"Tätä kirjoittaissa sain kalliin lahjan kirjallisuuten seuralta Amerikasta, jonka edestä kiitän. Tarpeelliset ovat tunnustus kirjat taistellessa suruttomain pappein ja kirjan oppineiden kanssa."tyhmelin kirjoitti:
Raattamaa vastusti kirkosta eroamista ja arvosti tunnustuskirjoja.
Vuosisadan lopulla erityisesti Koller tarjosi Amerikan seurakuntamallia myös tänne. Hän pyrki vaikuttamaan lehtensä, Siionin Sanomien (1891-1896), ja laajan kirjeenvaihdon kautta Eurooppaan, että täälläkin erottaisiin kirkosta. Hän painotti vapautta valtiokirkon holhouksesta amerikkalaisten vapausihanteiden mukaisesti.
Kollerin vetoomus ei täällä Euroopan puolella saavuttanut juuri vastakaikua. Vastauksena voidaan pitää Lannanvaaran kokouksessa 1895 annettua kannanottoa, jonka allekirjoittajina olivat Raattamaa, Poromaa,
Purnu, Sunna, Partapuoli, Ies-Pieti ja Meri-Pietari.
Me lestadiolaisen herätyksen vanhimmat saarnaajat - tunnustamme veljille ja sisarille ja myöskin jälkeentuleville polville, että olemme Laestadiuksen ajasta asti ilolla ja tyytyväisellä mielellä pysyneet luterialaisen kirkon helmassa, käyttäneet sakramentit ja aina käsittäneet, että luterialainen oppi on raamatun mukainen ja olemme kiitolliset Jumalalle ja meidän kristilliselle esivallalle (=kirkko ja kuningas) sen edestä, että meille on säilytetty puhtaana oppi ja ulkonainen jumalanpalvelus. Meidän halumme on aina pysyä kirkon helmassa niin kauan kuin saamme siinä olla ja meille sanaa ja sakramentteja jaetaan, mutta emme sen tähden tuomitse, ettei eläviä kristityitä saata löytyä ulkona kirkon helmasta. (Isän ääni 1980-1989,
s. 1320s.)
Tämä on ollut lestadiolaisen liikkeen peruslinja, vaikka välillä oli aika ahtaatkin toimintamahdollisuudet, jopa suoranaista vainoa.
Raattamaa kirjoitti Takkiselle 12.4.1881 ja kiitti saamistaan suomenkielisistä tunnustuskirjoista (v. 1878 painos):
"Tätä kirjoittaissa sain kalliin lahjan kirjallisuuten seuralta Amerikasta, jonka edestä kiitän. Tarpeelliset ovat tunnustus kirjat taistellessa suruttomain pappein ja kirjan oppineiden kanssa."Lapin vanhimmat ovat aikoinaan sitoutuneet tunnustuskirjoihin !
Esikoislestadiolainen herätysliike on Pohjoismaissa ollut luterilaisen kirkon sisäinen herätysliike. Se tarkoittaa, että tärkeimmissä opillisissa kysymyksissä tulee sitoutua kirkon oppiin. Näin on Suomessakin aikoinaan tehty, kun yhdistyksen säännöissä mainittiin tunnustuskirjat. (Myöhemmin tosin sääntöjä muutettiin ja alettiin puhua Lutherin opista.)
Ruotsin Lapin vanhimmat ovat sitoutuneet Laestadiuksen ajoista lähtien tunnustuskirjoihin. Myös nykyiset Lapin vanhimmat ovat hyväksyneet tunnustuskirjat ja vaatineet niiden noudattamista.
Seuraavat sanamuodot ovat Lapin vanhimmat vuonna 1994 omakätisellä allekirjoituksellaan vahvistaneet, ja tekstit ovat luettavissa kokonaisuudessaan Rauhan Siteessä 1/1995:
"Me opetamme että evankelis-luterilaiset tunnustuskirjat todistavat kirkkokunnan oikeasta tunnustuksesta. Me hylkäämme kaikki sellaiset kirkolliset kirjat, jotka sisältönsä tai käyttönsä kautta tulevat ristiriitaan tämän tunnustuksen kanssa."
"Koska kirkko viime vuosikymmenien aikana omien päätöksiensä ja suuntansa valinnan kautta on etääntynyt Raamatusta ja tunnustuksesta ja monien omattunnot ovat raskautetut ja pakon alla kirkon ulkonaisen järjestyksen ja käytön tähden, sen tähden me vaadimme:
että Ruotsin kirkko on valmis palvelemaan Raamatun ja tunnustuskirjojen mukaisesti, se on koko Konkordiakirja sekä Upsalan kokouksen päätös;
että..."Laestadius otti myös esimerkki tunnustuskirjasta kun hän selitti uudestisyntymiseen:
1532. Oikeaan uudestisyntymiseen vaaditaan ehdottomasti Pyhän Hengen tunnettavat armonvaikutukset, joita nykyaikaiset teologit nimittävät hurmahenkisyydeksi.
(In falsis vero fidei criteriis numerandae sunt sen-sationes internae.)
Kuitenkin Melanchthon on Apologiassaan puhunut sellaisia lauseita, jotka edellyttävät todellisia kokemuksia. Broocmanin ruotsalaisessa käännöksessä siv. 48 sanotaan mm.:
»Tämä usko, joka sellaisissa peljästyksissä sovittaa ja lohduttaa, ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen, tekee meidät vanhurskaiksi ja uudelleen eläviksi.
Sama lohdutus ja virvoitus on näet uutta ja hengellistä elämää. Tämä on selvää ja kirkasta, ja jumalaapelkäävät voivat sen ymmärtää, ja sillä on samalla seurakunnan todistus. Vastapuolet eivät pysty missään sanomaan, kuinka Pyhä Henki annetaan. He runoilevat ja uneksivat, että sakramentti (kaste ja ehtoollinen) antaa Pyhän Hengen pelkkänä tekona ilman uskoa ja ilman mitään hyvää liikettä sen käyttäjässä.»
Tästä havaitaan, että Melanchthon teki tietyn eron tavallisen kuolleen järjen uskon eli ymmärryksen uskon, joka varmistaa vakaumuksen subjektiivisen perustan, ja tunteiden, liikkeiden eli sensationes internaen välillä, jotka muodostavat kristityn kokemukset ja sydämen uskon, mikä on elävä tunne, passio.
(1532 jatkaa: Tästä seuraa, että niillä, joilta puuttuvat korkeat ja autuaalliset tunteet, ei ole mitään subjektiivista perustaa vakaumukselleen. Kuinka hän silloin voi olla uudestisyntynyt, kun hän ei ole saanut Pyhää Henkeä!)
Seurakunnan tehtävä on valvoa kristillistä opetusta.
Esikoislestadiolaisten oppi on Kristuksen ja kahdentoista apostolin oppi, ja sitä oppia saarnaajien tulee saarnata. Koska seurakunnalla ei voi olla kuin yksi tunnustus, oppi on siis sama kuin tunnustuskirjojen oppi (jonka perustana on Raamattu).
Vaikka saarnoissa ei mainittaisikaan luterilaisia tunnustuskirjoja, ne ovat olemassa taustalla saarnaajia sitovina ja velvoittavina asiakirjoina.
Jer 21:31 Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'.
Jer 23:28 Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra.
Meidän seurakuntana tulee arvioida sananpalvelijoiden saarnoja luterilaisen tunnustuksen mukaan. Mikäli opetus on tunnustuskirjojen eli Raamatun vastaista, siitä seurakunnalla, eli kenellä tahansa sen jäsenellä, on oikeus ja velvollisuus huomauttaa, ja vaatia tiukasti muutosta mikäli huomautus ei tehoa.
Tästä on opettanut Martti Luther kirjassaan Seurakunnan oikeudesta ja vallasta arvostella kaikkea oppia sekä kutsua, ottaa ja erottaa opettajia (http://www.netikka.net/tforum/juttu2.htm):
"Sentähden on teillä tässä lauseessa varustus sellainen, jolla saatatte murskata kaiken mikä ei ole evankeliumin mukaista; sillä arvostelu kuuluu lampaille eikä saarnaajille. Siksipä on teillä oikeus ja valta arvostella kaikkea mitä saarnataan, sitä eikä mitään muuta. Sillä ellei meillä olisi tätä oikeutta, olisi Kristus turhaan meille sanonut Matteuksessa, Matt. 7:15: "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia."
Mutta emmehän voisi kavahtaa, ellei meillä olisi arvosteluvaltaa; meidän olisi pakko hyväksyä kaikki mitä he sanoisivat ja saarnaisivat."
On vielä Lutherin lailla painotettava sitä asiaa, että seurakuntalaisten tulee hoitaa valvontatehtäväänsä sielunsa autuuden ja Jumalan suosion menettämisen uhalla. Tämä ei ole ehdonvallan asia.
Jer. 17:5 Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.Vahvista veljiäsi !
Emmekö me armoa kaipaavat ihmiset halua hakeutua niille lähteille, jossa ehdoton ristin evankeliumi on kirkkaana esillä? Hengellisesti uupunut ei jaksa suorittaa yhtään mitään, ei edes uskoa. Hän tarvitsee ehdotonta rakkautta ilman muuttumisen vaatimusta. Voisimmeko me kaikki lain käskyjen ja määräysten rasittamat, kipeiden kokemusten läpi kulkeneet ja ihmisten ja oman sydämemme kohtuuttomien vaatimusten uuvuttamat kristityt rohkaistua päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta?
Jumalan sana ohjaa erittäin selkeästi sille linjalle, että rakkaudessa olemme kaikkien palvelijoita, joustamme ja annamme periksi, kestämme myös uskossaan heikkoja. Jos elämme evankeliumista, me voimme rakkaudesta taipua, antaa periksi, ymmärtää erilailla asioita näkeviä, ohjata lempeästi oikeaan. Seurakunnassa tulisi olla yksimielinen ja kuuliainen opettajille, Paavalikin saarnaa tästä monissa kirjeessään.
Mutta kun tullaan evankeliumin puhtauteen ja evankeliumin oppiin, ei mikään ole kaupan, mikään kompromissi ei ole mahdollinen !
Jokaisen meidän tulisi rohkaistua Jeremian lailla puolustamaan iankaikkista totuutta, joka Raamatussa ilmoitetaan ja tunnustuskirjoissa opetetaan. Meidän tulee olla varovaisia ottamaan askeleita ulos luterilaisesta kirkosta varsinkaan nykyisessä tilanteessa, jossa opetus ei täytä puhtaan raamatullisen opetuksen kriteerejä. Paettaessa kirkon ongelmia suurena vaarana on ajautua vielä suurempiin vaikeuksiin, lahkohenkeen, villihenkisyyteen - vielä kauemmas puhtaasta luterilaisesta opetuksesta. Eikö meidän tulisi olla lamppuina kirkon sisällä, jos vain mahdollista?
Joka tapauksessa, ennen kuin omat opilliset asiat on saatu lujasti Raamatun ja tunnustuskirjojen pohjalle, on täysin ennenaikaista ottaa sakramentteja omiin käsiin.
Jer.20:7 Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua.
Jer.20:8 Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.
Jos Jumala on tarttunut sinuun ja antanut ymmärrystä näkemään esikoisten seurakunnan nykyisen hirvittävän tilanteen, velvollisuutesi on toimia pilkasta, häpeästä tai aseman ja ihmisten suosion menettämisestä huolimatta.- Herra armahda meitä
tyhmelin kirjoitti:
Vahvista veljiäsi !
Emmekö me armoa kaipaavat ihmiset halua hakeutua niille lähteille, jossa ehdoton ristin evankeliumi on kirkkaana esillä? Hengellisesti uupunut ei jaksa suorittaa yhtään mitään, ei edes uskoa. Hän tarvitsee ehdotonta rakkautta ilman muuttumisen vaatimusta. Voisimmeko me kaikki lain käskyjen ja määräysten rasittamat, kipeiden kokemusten läpi kulkeneet ja ihmisten ja oman sydämemme kohtuuttomien vaatimusten uuvuttamat kristityt rohkaistua päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta?
Jumalan sana ohjaa erittäin selkeästi sille linjalle, että rakkaudessa olemme kaikkien palvelijoita, joustamme ja annamme periksi, kestämme myös uskossaan heikkoja. Jos elämme evankeliumista, me voimme rakkaudesta taipua, antaa periksi, ymmärtää erilailla asioita näkeviä, ohjata lempeästi oikeaan. Seurakunnassa tulisi olla yksimielinen ja kuuliainen opettajille, Paavalikin saarnaa tästä monissa kirjeessään.
Mutta kun tullaan evankeliumin puhtauteen ja evankeliumin oppiin, ei mikään ole kaupan, mikään kompromissi ei ole mahdollinen !
Jokaisen meidän tulisi rohkaistua Jeremian lailla puolustamaan iankaikkista totuutta, joka Raamatussa ilmoitetaan ja tunnustuskirjoissa opetetaan. Meidän tulee olla varovaisia ottamaan askeleita ulos luterilaisesta kirkosta varsinkaan nykyisessä tilanteessa, jossa opetus ei täytä puhtaan raamatullisen opetuksen kriteerejä. Paettaessa kirkon ongelmia suurena vaarana on ajautua vielä suurempiin vaikeuksiin, lahkohenkeen, villihenkisyyteen - vielä kauemmas puhtaasta luterilaisesta opetuksesta. Eikö meidän tulisi olla lamppuina kirkon sisällä, jos vain mahdollista?
Joka tapauksessa, ennen kuin omat opilliset asiat on saatu lujasti Raamatun ja tunnustuskirjojen pohjalle, on täysin ennenaikaista ottaa sakramentteja omiin käsiin.
Jer.20:7 Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua.
Jer.20:8 Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.
Jos Jumala on tarttunut sinuun ja antanut ymmärrystä näkemään esikoisten seurakunnan nykyisen hirvittävän tilanteen, velvollisuutesi on toimia pilkasta, häpeästä tai aseman ja ihmisten suosion menettämisestä huolimatta.Kiitos Herralle että vielä on huutavan ääniä erämaassa! Nyt jos koskaan tarvitaan rohkeutta totuudessa puolustamaan puhdasta evankeliumia ettei mitään pahempaa tapahtuisi
- maan m..
tyhmelin kirjoitti:
Vahvista veljiäsi !
Emmekö me armoa kaipaavat ihmiset halua hakeutua niille lähteille, jossa ehdoton ristin evankeliumi on kirkkaana esillä? Hengellisesti uupunut ei jaksa suorittaa yhtään mitään, ei edes uskoa. Hän tarvitsee ehdotonta rakkautta ilman muuttumisen vaatimusta. Voisimmeko me kaikki lain käskyjen ja määräysten rasittamat, kipeiden kokemusten läpi kulkeneet ja ihmisten ja oman sydämemme kohtuuttomien vaatimusten uuvuttamat kristityt rohkaistua päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta?
Jumalan sana ohjaa erittäin selkeästi sille linjalle, että rakkaudessa olemme kaikkien palvelijoita, joustamme ja annamme periksi, kestämme myös uskossaan heikkoja. Jos elämme evankeliumista, me voimme rakkaudesta taipua, antaa periksi, ymmärtää erilailla asioita näkeviä, ohjata lempeästi oikeaan. Seurakunnassa tulisi olla yksimielinen ja kuuliainen opettajille, Paavalikin saarnaa tästä monissa kirjeessään.
Mutta kun tullaan evankeliumin puhtauteen ja evankeliumin oppiin, ei mikään ole kaupan, mikään kompromissi ei ole mahdollinen !
Jokaisen meidän tulisi rohkaistua Jeremian lailla puolustamaan iankaikkista totuutta, joka Raamatussa ilmoitetaan ja tunnustuskirjoissa opetetaan. Meidän tulee olla varovaisia ottamaan askeleita ulos luterilaisesta kirkosta varsinkaan nykyisessä tilanteessa, jossa opetus ei täytä puhtaan raamatullisen opetuksen kriteerejä. Paettaessa kirkon ongelmia suurena vaarana on ajautua vielä suurempiin vaikeuksiin, lahkohenkeen, villihenkisyyteen - vielä kauemmas puhtaasta luterilaisesta opetuksesta. Eikö meidän tulisi olla lamppuina kirkon sisällä, jos vain mahdollista?
Joka tapauksessa, ennen kuin omat opilliset asiat on saatu lujasti Raamatun ja tunnustuskirjojen pohjalle, on täysin ennenaikaista ottaa sakramentteja omiin käsiin.
Jer.20:7 Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua.
Jer.20:8 Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.
Jos Jumala on tarttunut sinuun ja antanut ymmärrystä näkemään esikoisten seurakunnan nykyisen hirvittävän tilanteen, velvollisuutesi on toimia pilkasta, häpeästä tai aseman ja ihmisten suosion menettämisestä huolimatta.Aamen!
Kyllä täytyy taas tehdä parannusta mykkyydestä.
Tämä oli taidollinen esitys. Tavallisen seurakuntalaisen ymmärrettävissä. - Ainokaarina1
maan m.. kirjoitti:
Aamen!
Kyllä täytyy taas tehdä parannusta mykkyydestä.
Tämä oli taidollinen esitys. Tavallisen seurakuntalaisen ymmärrettävissä.Aamen...
- Näin on
tyhmelin kirjoitti:
Vahvista veljiäsi !
Emmekö me armoa kaipaavat ihmiset halua hakeutua niille lähteille, jossa ehdoton ristin evankeliumi on kirkkaana esillä? Hengellisesti uupunut ei jaksa suorittaa yhtään mitään, ei edes uskoa. Hän tarvitsee ehdotonta rakkautta ilman muuttumisen vaatimusta. Voisimmeko me kaikki lain käskyjen ja määräysten rasittamat, kipeiden kokemusten läpi kulkeneet ja ihmisten ja oman sydämemme kohtuuttomien vaatimusten uuvuttamat kristityt rohkaistua päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta?
Jumalan sana ohjaa erittäin selkeästi sille linjalle, että rakkaudessa olemme kaikkien palvelijoita, joustamme ja annamme periksi, kestämme myös uskossaan heikkoja. Jos elämme evankeliumista, me voimme rakkaudesta taipua, antaa periksi, ymmärtää erilailla asioita näkeviä, ohjata lempeästi oikeaan. Seurakunnassa tulisi olla yksimielinen ja kuuliainen opettajille, Paavalikin saarnaa tästä monissa kirjeessään.
Mutta kun tullaan evankeliumin puhtauteen ja evankeliumin oppiin, ei mikään ole kaupan, mikään kompromissi ei ole mahdollinen !
Jokaisen meidän tulisi rohkaistua Jeremian lailla puolustamaan iankaikkista totuutta, joka Raamatussa ilmoitetaan ja tunnustuskirjoissa opetetaan. Meidän tulee olla varovaisia ottamaan askeleita ulos luterilaisesta kirkosta varsinkaan nykyisessä tilanteessa, jossa opetus ei täytä puhtaan raamatullisen opetuksen kriteerejä. Paettaessa kirkon ongelmia suurena vaarana on ajautua vielä suurempiin vaikeuksiin, lahkohenkeen, villihenkisyyteen - vielä kauemmas puhtaasta luterilaisesta opetuksesta. Eikö meidän tulisi olla lamppuina kirkon sisällä, jos vain mahdollista?
Joka tapauksessa, ennen kuin omat opilliset asiat on saatu lujasti Raamatun ja tunnustuskirjojen pohjalle, on täysin ennenaikaista ottaa sakramentteja omiin käsiin.
Jer.20:7 Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua.
Jer.20:8 Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.
Jos Jumala on tarttunut sinuun ja antanut ymmärrystä näkemään esikoisten seurakunnan nykyisen hirvittävän tilanteen, velvollisuutesi on toimia pilkasta, häpeästä tai aseman ja ihmisten suosion menettämisestä huolimatta.Amen
Lukekaapas te kaikki rakkaat kiistakumppanit teksti ajatuksella.
Tulee vielä aika, kun armoa ja totuutta saarnataan taas rukoushuoneilla.- VEKKAKULJU
Tyhmelin ei ole mikään tyhmeliini!
- huutavan ääni hän on
VEKKAKULJU kirjoitti:
Tyhmelin ei ole mikään tyhmeliini!
Tyhmelin on armoitettu.
Siunausta!
- Iniilemhyt
Uutta lähetystä pukkaa??
- laitaklasit
miksi nostelet vuosikausia vanhoja ketjuja ylös etkö saa uutta aikaan!
- Tutkilaa
Suomen ev lut kirkolla on väärin käännetyt tunnustuskirjat. Aalkuperäisiä kannatta tutkia. Muokattu heille sopiviksi
- tunnusta.pois
Faktaa pöytään.
Onko evl-kirkolla muokatut ja väärin käännetyt Tunnuskirjat? Mitä niissä on muokattu? Alkuperäiset löytyvät, joten vertailu esiin mitä on muokattu.
Oliko LLL:lla muokatut ruotsalaiset Tunnuskirjat, joita hän ei kuitenkaan moittinut?
Nytkö vasta on henki ilmoittanut oikean ymmärryksen, johon täytyy taivuttaa taivuttaa itsensä? - saarnavirkaeikäkirkonvir
Lueppa Augsb.t kohta kaste. Ja sitten rutsinkielisestä kohta kaste. Ja sitten saksankielisenä kohta kaste. Ja kirjoita sitten taas mielipiteitäsi.
- tiatua
Augsburgin tunnustus
Taustaa
Augsburgin tunnustus (latinaksi Confessio Augustana, lyhennetään CA) on luterilaisten päätunnustus. Evankeliset säädyt lukivat ja luovuttivat tunnustuksen katoliselle keisari Kaarle V:lle Augsburgin valtiopäivillä kesällä 1530.
Ensimmäisessä osassa, ns. oppi-artikloissa (artiklat 1-21), ilmaistaan reformaation puolelle asettuneiden seurakuntien käsitys katolisen kristinuskon perustotuuksista.
Evankeliset ruhtinaat luovuttavat Augsburgin tunnustuksen keisarille 25.6.1530. Lukeminen kesti kaksi tuntia.
Niissä pyritään osoittamaan, että luterilaiset seurakunnat eivät ole poikenneet missään Raamatusta eivätkä katolisesta kirkosta. Jälkimmäisessä osassa, ns. seremonia-artikloissa (artiklat 22-28), käsitellään väärinkäytöksinä pidettyjä kirkollisen elämän muotoja, joiden katsotaan olevan ristiriidassa evankeliumin kanssa ja joista on siksi luovuttu. Tekstin on kirjoittanut Philipp Melanchthon. Latinan- ja saksankielisiä alkutekstejä pidetään yhtä arvovaltaisina.
Virallinen asema on Augsburgin tunnustuksen "muuttamattomalla" (Confessio Augustana invariata) ja alkuperäisellä versiolla, joka luovutettiin keisarille 1530. "Muutetulla" (variata) Augsburgin tunnustuksella tarkoitetaan Melanchthonin vuonna 1540 muokkaamaa versiota, jonka ehtoollisartikla poikkesi alkuperäisestä. Kiistanalaista variata-versiota ei hyväksytty tunnustuskirjojen kokoelmaan.
IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.
- Hävetkää_saastaiset
Kaksitoista apostolia todistivat Kristuksesta. Esikoislestadiolainen vapaakirkko kehua retostelee omahyväisesti itseään esteoitta ja vakuuttaa erehtymättömyyttään. Johtajiaan liike palvoo ja ylistää ylitse kaikien. Jeesus on vain rekvisiittaa saarnojen jälkeisissä saarnamiesten kaulailuissa.
IHMISOPPIA esikoislestadioplaiset vapaakirkko julistaa. Mustaa ei valkoiseksi valehtelemassa voi muuttaa. Mutta niin luja usko näillä sokeilla raukoilla on, että pimeytensä uskovat valkeudeksi, vaikka pimeyden merkit liikkeessä ovat aivan käsinkosketeltavia. Eristäytyminen, itsensä korottaminen, liikkeen korottaminen, johtajien palvominen Jumalana, "luottakaa lapinvanhimpiin, tai menette helvettiin". Vahvempaa paskaa ja jumalanpilkkaa tuskin voisi enään julistaa. - sokeat_ottakaa_selvää
Esikoislestadiolaisten vapaakirkolla ei paljon ole yhteistä tunnustuskirjojen kanssa.
Se on lähes 1:1 roomalaiskatolisen kirkon keskeisen opin kanssa. Aina erehtymättömän paavin virka-asemaa myöten, seurakuntaoppikin on samanlainen.Mitkä' 12 apostolia julisti sanaa.
Minusta niitä oli 7-8 apostolia jotka kirjoitti,
katson sen julistukseksi Raamatussa.
-
- GudsBarn
Esikoiset ry, pitäkää mielipiteenne mutta jättäkää meidät Esikoislestadiolaiset rauhaan!
- Iloonasti
Rakkaudella me torumme teitä kun sokean keppiä olette kuljettamassa.
Pois raamatun tieltä kauvas sivuun,eikö kellään lamppu syty,vaikka puhujanne suoltaa paksua köyttä jota pirukaan ei niele.
Mutta Jumala on ihmeellinen, hän antaa tämänkin tapahtua.
Onneksi vielä esikoiset saarnaa puhdasta sanaa. - maillaHalme
Iloonasti kirjoitti:
Rakkaudella me torumme teitä kun sokean keppiä olette kuljettamassa.
Pois raamatun tieltä kauvas sivuun,eikö kellään lamppu syty,vaikka puhujanne suoltaa paksua köyttä jota pirukaan ei niele.
Mutta Jumala on ihmeellinen, hän antaa tämänkin tapahtua.
Onneksi vielä esikoiset saarnaa puhdasta sanaa.Pyh niinhän ne vanhoolliset suoltaa samaa tarinaa teidän kanssa
Eriseuraa karta
Ilo siitä kun syntiä voi tehdä ilman murhetta siitä
Sama kuvio kun vanhoillisilla vanhempien irtiottoa
- jovainon
Kaste on tarpeellinen. EI välttämätön. Tässä on tullut iso käännösvirhe. Menty ohi Raamatun. Vanhurskauttamisoppin sotkettu lisä. Tämä virhe on ihan Sama kuin Paavin käsitys kasteesta. Nänhän hän itsekkin totesi lähiaikoina. Paavi kätyreineen loppujenlopuksi julistaa ihan samaa vanhurskauttamisoppia kuin yllämainittu sisältövirhe merkityksineen kantaa sisällään. Sinne kuuluu kyllä sanallisesti työt uskon ja armon lisäksi, mutta eivät he todellisuudessa "työttömiä" kadotukseen tuomitse. Pääasia on että on kastettu. Samoin kuin Augsburgin käännös kasteen välttämättömyydestä merkitsee. Esikoislestadiolaiset pitävä Pyhänhengen tulikastetta ainoana ja oikeana kasteena. Se on oikea oppi. Pitäkää siitä kiinni.
Missä vain on sanottu Pyhän Hengen tulikaste .
En ole löytänyt sitä Raamatusta mistään kohtaa ,
vain Lapista se on kuulunut, jonkin karkkivarkauden
yhteydessä. Jos oikein kuulin, viime kierroksella. . .
-- sielläseon
teuta01 kirjoitti:
Missä vain on sanottu Pyhän Hengen tulikaste .
En ole löytänyt sitä Raamatusta mistään kohtaa ,
vain Lapista se on kuulunut, jonkin karkkivarkauden
yhteydessä. Jos oikein kuulin, viime kierroksella. . .
-lue paremmin Raamattusi.
- saxofoni
Der IX. Artikel: Von der Taufe
Von der Taufe wird gelehret, daß sie nötig sei und daß dadurch Gnade angeboten werde, daß man auch die Kinder täufen soll, welche durch solche Tauf Gott überantwort und gefällig werden.
Derhalben werden die Wiedertaufer verworfen, welche lehren, daß die Kindertauf nicht recht sei.
------------------------------------------------------
Artikla IX Kaste
Opetamme, että kaste on tarpeen, sen välityksellä on armo tarjolla. Myös lapset tulee kastaa, kasteen myötä heidät annetaan Jumalan haltuun ja heistä tulee Jumalalle otollisia/mieluisia.
Siksi hylkäämme uudestikastajat jotka opettavat että lapsikaste ei ole oikein." Aloittajalle"
-
12. apostolin oppi oli epävarmaa , koska heistä kirjoitti
vain 8... ja 6 ei kirjoittanut .
-
Mattis , Tuomas, Bottolemus , Jaakob Vanhempi , J. Iskariot ,
ja Simon Kiivailija , eivät kirjottaneet mitään Raamattuun ...
-teuta01 kirjoitti:
" Aloittajalle"
-
12. apostolin oppi oli epävarmaa , koska heistä kirjoitti
vain 8... ja 6 ei kirjoittanut .
-
Mattis , Tuomas, Bottolemus , Jaakob Vanhempi , J. Iskariot ,
ja Simon Kiivailija , eivät kirjottaneet mitään Raamattuun ...
-No ketkä kirjoitti :
-
Matteus.
Markus.
Luukas .
Johannes.
Jaakob,Nuorenpi.
Juudas hänen veli .
Pietari . olisi voinut olla ylenpänä.
Paavali , joka oli kaikkein työteliäin.
-- hiukanvaloasokeille
Kai te nyt sen verran tajuatte että nuo vauvakastehöpötykset eivät liity mitenkään Raamatun oppiin, vaanovat senaikaisten sekottajien julkilausumia josta sitten tulikin ykskaks jumalan sanaa!
" Opetamme, että kaste on tarpeen, sen välityksellä on armo tarjolla. Myös lapset tulee kastaa, kasteen myötä heidät annetaan Jumalan haltuun ja heistä tulee Jumalalle otollisia/mieluisia.
siis umpihumpuukia jolla ei ole mitään tulea Raamatussa!
mutta sehän ei kirkkolaisia haittaa heille se on Jumalanlausumaa ja siinä pysytään kuin isätkin ja heidän miekalla pakotetut isänsä opetettiin kirkonpenkkiin kuuntelemaan noita pakkolauseita hengen uhalla! hiukanvaloasokeille kirjoitti:
Kai te nyt sen verran tajuatte että nuo vauvakastehöpötykset eivät liity mitenkään Raamatun oppiin, vaanovat senaikaisten sekottajien julkilausumia josta sitten tulikin ykskaks jumalan sanaa!
" Opetamme, että kaste on tarpeen, sen välityksellä on armo tarjolla. Myös lapset tulee kastaa, kasteen myötä heidät annetaan Jumalan haltuun ja heistä tulee Jumalalle otollisia/mieluisia.
siis umpihumpuukia jolla ei ole mitään tulea Raamatussa!
mutta sehän ei kirkkolaisia haittaa heille se on Jumalanlausumaa ja siinä pysytään kuin isätkin ja heidän miekalla pakotetut isänsä opetettiin kirkonpenkkiin kuuntelemaan noita pakkolauseita hengen uhalla!Tarkoitatko sitä kun Erik pyhä ,ja piispa Henrik toi uskoa
suomeen 1155 ristiretken nimellä . Ja Henrik jäi tänne,
vielä syksyn jälkeen, kun Erik jo palasi kotiin ,
-
ja eriasioissa joutui köyliöön jossa hänet tapettiin 19.1-1156.
Lalli oli surman tekijä ( oliko syitä on toinen juttu). . .
-- valehtelijaKielsiKasteen
hiukanvaloasokeille kirjoitti:
Kai te nyt sen verran tajuatte että nuo vauvakastehöpötykset eivät liity mitenkään Raamatun oppiin, vaanovat senaikaisten sekottajien julkilausumia josta sitten tulikin ykskaks jumalan sanaa!
" Opetamme, että kaste on tarpeen, sen välityksellä on armo tarjolla. Myös lapset tulee kastaa, kasteen myötä heidät annetaan Jumalan haltuun ja heistä tulee Jumalalle otollisia/mieluisia.
siis umpihumpuukia jolla ei ole mitään tulea Raamatussa!
mutta sehän ei kirkkolaisia haittaa heille se on Jumalanlausumaa ja siinä pysytään kuin isätkin ja heidän miekalla pakotetut isänsä opetettiin kirkonpenkkiin kuuntelemaan noita pakkolauseita hengen uhalla!Jeesus ei erotellut ihmisiä iän perusteella sellaisiksi, että kaste olisi kielletty. Päinvastoin:
Mark. 10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Mark. 10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." valehtelijaKielsiKasteen kirjoitti:
Jeesus ei erotellut ihmisiä iän perusteella sellaisiksi, että kaste olisi kielletty. Päinvastoin:
Mark. 10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Mark. 10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."Niin kukapa ei sanoisi sitä, siunausta vaikka kasteeksi .
-
Jae 10:16 , ja Hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän
päällensä ja siunasi heitä...
_
Mark. 9:36. . .
-- valoapimeäänne
valehtelijaKielsiKasteen kirjoitti:
Jeesus ei erotellut ihmisiä iän perusteella sellaisiksi, että kaste olisi kielletty. Päinvastoin:
Mark. 10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Mark. 10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."niin Jeesus sanoi, mutta miten kaste siihen liittyy?
puhuiko Jeesus jotain kasteesta?
ja jos ei puhunut miksi te siitä puhutte, oletteko Jeesusta viisaampia häh? valoapimeäänne kirjoitti:
niin Jeesus sanoi, mutta miten kaste siihen liittyy?
puhuiko Jeesus jotain kasteesta?
ja jos ei puhunut miksi te siitä puhutte, oletteko Jeesusta viisaampia häh?RAAMATUN TUTKIJAT : Ovat tulleet siihen tulokseen , että
jakeessa Mk. 9:37 sanottu lapsi oli poika lapsi ,noin 4 v. ikäinen
Hänen suhtautuminen lapsiin , Vert. Matt. 18:12 ...
-valoapimeäänne kirjoitti:
niin Jeesus sanoi, mutta miten kaste siihen liittyy?
puhuiko Jeesus jotain kasteesta?
ja jos ei puhunut miksi te siitä puhutte, oletteko Jeesusta viisaampia häh?Kyllä puhui ; ainakin Matt. 28:18,19,20 jakeissa...
-
- synti_on_geneettinen
Milloin lapsia on kielletty kastamasta ja missä?
Matt. 28:18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Matt. 28:19 Menkää siis ja
*** tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ***
Maailmassa ei ole sellaista oppia jonka mukaan lapset eivät olisi osa kansaa. Jokainen lapsi merkitään väestökirjaan.
Uudestikastajahurmahenget ovat kehittäneet järkiopin lapsista, joita ei voi kastaa Isän Pojan ja Pyhän Henhen nimeen, pukea näin Kristuksen vanhurskaudella. Myös valheellisen järkiopin lapsista, joilla ei ole perimässään syntiturmelusta. Te uskotte valheen koska ette totuutta usko.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat
Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi2542516Mietin sinua nainen
Ikävöin sinua enemmän kuin voin myntää. Ajattelin et laitan sinulle viestriä (kirjoitin jo puhelimeen viestin) Sitten651645- 741454
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.591305Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1611232Härsilällä jännät paikat, saako hän 30 päiväsakkoa Rasmuksen tapauksesta
Syyttäjä vaatii peräti kolmekymmentä päiväsakkoa Härsilälle, vaikka todistajan mukaan Rasmus aloitti nuhjaamisen, jossa951162- 841039
- 87998
Nainen, viime aikoina olen itkenyt sinua yhä useammin
Niin kuin juuri äsken. Aamulla näin myös unta sinusta. Koskin unessa hiuksia päälaellasi, ja pyytelin sitä heti anteeksi57942- 103896