Sosiaalitoimen toiminta on

Olen itse sosiaalialan koulutuksen saanut mies. Luulin tai kuvittelin, että yhteiskuntamme on jotenkin tasa-arvoinen. Olin myös opiskellut sitä ja itse kannattanut tasa-arvoisuutta, pyrkien kaikin tavoin myös elämässäni edistämään sitä. Elin siis tasa-arvon harhan vallassa.

Kunnes jouduin hakemaan apua ex puolisoni pahoinpidellessä lastamme ja minua. Jouduimme noissa selvityksissä myös sosiaalitoimeen. Oli mielenkiintoista, että siellä ei näkynyt yhtään miestä vaikka sosiaalitoimen omat ohjeet edellyttävät niin [Taskinen, S. (2001). Lapsen etu erotilanteissa Opas sosiaalitoimelle. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, STAKES.]. Minun pyyntööni saada ottaa mukaan toinen miespuolinen henkilö tilanteeseen (koska minua ahdisti tosi paljon olla ex puolisoni seurassa). Sille naurettiin.

Meitä pyydettiin kirjaamaan toiveemme ja ajatuksemme paperille koska nuorella sosiaalityöntekijänaisella oli kiire. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa lukea kirjoittamaani. Ex puolisoni lapun hän oli lukenut.

Kun astuin sisään toimistoon kaksi sosiaalityöntekijää ihasteli ex puolisoni hienoa koulutusta ja olivat aivan sen lumoissa. Noin kahdeksan minuutin jälkeen toinen sosiaalityöntekijä osoitti minua sormella ja totesi, että on täällä lapsen isäkin.

Ja juttu jatkuin samalla tavalla. Ainoa tavoite oli saada allekirjoittamaan paperi jolla isä luopuu kaikista vaatimuksista, tietysti lapsen edun nimissä, koska lapsi on niin pieni ettei isä voi millään hänestä huolehtia.

Mielenkiintoista sinänsä kun olen ollut työssä päiväkodissa pitkän ajan lastenhoitajana hoitaen yhdeksää 8 kk - 3v lasta, nyt kun siirryin sosiaalitoimen alueelle miehenä ja asiakkaana kaikki kyvyt määrittyvät vain siitä että olen mies. Muulla ei ole merkitystä.

Sekään, että olin hoitanut lähes yksin lastamme edeltävän vuoden, äidin oirehtiessa vakavasti ei vaikuttanut mitään.

Samoin tämä lapseton nainen tuntui tietävän kaiken pienestä lapsestani, siis paremmin kuin minä kun olin häntä hoitanut päivätä päivään. Hän muun muassa tiesi että senikäiset lapset eivät nuku päiväunta, no ainakin oma lapsemme ja päiväkodin lapset kaikissa päiväkodeissa joissa olin työssä nukkuivat ym.

Mutta asiantuntija, ainakin sosiaalialalla, on asiantuntija, minä olin maallikko ja auttamattomasti väärässä.

Tämä ei myöskään valitettavasti ole Kafkan romaanista vaan suomalaisen lastensuojelun arjesta.

Mitä opin tästä, kun jouduin sosiaalitoimen alueelle en ollut enää ihminen, olin mies, ja miehenä minusta etsittiin virheitä ja ex puolisostani vahvuuksia.

En ikinä maailmassa uskonut törmääväni tällaiseen sukupuoliseen sortoon! Nykyisin onnellinen pienen lapsen hoivaisi