Perheenjäsenellä todettiin MS:tauti, miten teillä tauti on "esitelty", onko esim. näin, sairastaa MS-tautia, vaiko sairastui vakavaan MS-tautiin.
Kyseessä on ns. normaali hitaasti etenevä sairaus, jossa on kyllä ollut pahenemisvaiheita kaksi kertaa, mutta palautunut jokseenkin takaisin, ei tietenkään normaaliksi, mutta ei nyt mielestäni VAKAVAKSI, jonka sanamuodon lasken esim. parantumaton syöpä jne. jotka johtavat ylensä kuolemaan.
Tämä sana sairastui vakavasti, ei nyt vaan sovi minun mielestäni MS-tautiin, koska monet käyvät työssäkin eläkeikään asti, ainakin eräät.
Tietysti MS-potilaita on niin kovin eritasoisia.
Kirjoittakaa mielipiteenne, tuo yksi sana painaa nyt paljon ja haluan tietää näkemyksenne?
Kiitoksia paljosti!!
Ps. Tarkoitan lähinnä osa-aika työsuhdetta, kun puhuin työssä käymisestä.
Kyseessä on ns. normaali hitaasti etenevä sairaus, jossa on kyllä ollut pahenemisvaiheita kaksi kertaa, mutta palautunut jokseenkin takaisin, ei tietenkään normaaliksi, mutta ei nyt mielestäni VAKAVAKSI, jonka sanamuodon lasken esim. parantumaton syöpä jne. jotka johtavat ylensä kuolemaan.
Tämä sana sairastui vakavasti, ei nyt vaan sovi minun mielestäni MS-tautiin, koska monet käyvät työssäkin eläkeikään asti, ainakin eräät.
Tietysti MS-potilaita on niin kovin eritasoisia.
Kirjoittakaa mielipiteenne, tuo yksi sana painaa nyt paljon ja haluan tietää näkemyksenne?
Kiitoksia paljosti!!
Ps. Tarkoitan lähinnä osa-aika työsuhdetta, kun puhuin työssä käymisestä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse sain diagnoosin yli kolme vuotta sitten sairastettuani näköhermontulehduksen. olen hoitanut itseäni säännöllisellä liikunnalla( kävely, uinti) päivittäin. Huolehdin paremmin levosta. Käyn kúukausittain osteopaatilla. Homeopaatti totesi monen hivenaineen puutoksia sekä fyysisen ja psyykisen väsymyksen. Olen nauttinut luontaistuotelääkityksestä. Elinvoimani on parantunut, käyn työssä. Olkoon ms-tauti. Minä voin hyvin.
Kysehän on vakavasta,jopa invalidisoivasta sairaudesta.En ohittaisi ihan olan kohautuksella.Kenelle sairautta pitäisi esitellä?Vai tarkoitatko kuinka lääkäri esitti asian potilaalle?Itse en ole sairauttani kenellekään mainostanut,kun ei (vielä) päällepäin näy.Töissä olen kertonut että on ms.Lääkäri taas antoi kirjasen ja pisti käytävään tiputukseen silloin kymmenisen vuotta sitten.
Tottakai sairaus on vakava, mutta pitääkö lääkärin pelottaa sanomalla ja kirjoittaa VAKAVASTI sairas, sehän tarkoittaa yleensä kuolemaa, kun äitini sairastui syöpään, ei hän pelotellut meitä lapsia, eikä myöskään lääkäri.
Minusta lääkäreille pitäisi antaa koulutusta enemmän, miten toimia, kun sanoo potilaalle sairaudesta, joka häntä on kohdannut...muuten äitini kuoli nuorena, mutta en tiedä, että ms-tauti olisi ollut syynä pikaiseen kuolemaan.
Hyvää vointia ja Joulun odottelua kaikille mäsäläisille ja perheille!!
Sain MS diagnoosin kuukausi sitten. Selvät merkit
kaikissa testeissä.
Osasin odottaa jotain vakavaa oireiluni perusteella.
Pidän MS:ää vakavana tautina. Monet oireet
voivat invalisoida henkisesti tai/sekä fyysisesti.
5% sairastuneista kuolee 5v sisällä, jos sairastaa
kaikkein pahinta muotoa muutoin MS lyhentää
elinikää 6-12v väestön keskiarvoon nähden.
Tosin itse kiinnitän enemmän huomiota elämän laatuun kuin sen kestoon. En suostu elämään
raajarikkona ja muiden apuun turvautuen jokapäiväisissä asioissa.
Elämäni on siis muuttunut täysin diagnoosin jälkeen. Tällä hetkellä käsittelen elämästä
luopumista.
Tiedän paljon ms-sairastavia ja he elävät moni aika hyvää elämää.
Sinulla on liian synkkä asenne sairauteesi, ainakin meidän perheen näkövinkkelistä.
Piristystä kaikista kolotuksista huolimatta myös sinulle ja hyvää vointia!
En ole vielä saanut diagnoosia mutta pystyssä en pysy , jalat ovat niin heikot, Oireita on vaikka muille jakaa. Samaa ajattelen minäkin, siis elämästä luopumista.Kun vaan kunto huononee ja syytä ei löydy niin jaksaminenkin loppuu joskus. Ei ihminen ole eläin joka ei ymmärrä tilaansa, valitettavasti.
Toivon Sinulle kovasti voimia ja tahdonvoimaa jaksaa. Jos kuitenkin saisit diagnoosin, niin hoitoakin olisi helpompi määrätä.
Itse sain diagnoosin kesällä ja olin vähän aikaa sitten jälleen kerran aika huonossa kunnossa. En pystynyt kävelemään kunnolla, kun päässä heitti ja jalat ei kantaneet, mutta nyt taas kävelen omilla jaloillani ja vielä suht tasaisesti. Täytyisi vaan jaksaa uskoa siihen, että tästä vielä noustaan. Helppoa se ei ole, mutta ei myöskään mahdotonta. Toivottavasti jaksat pitää huolta itsestäsi.
Sitä paitsi lääketiede kehittyy hurjaa vauhtia ja uusia hoitovaihtoehtoja tulee koko ajan lisää. En haluaisi luoda turhia toiveita, mutta uskon, että sinuakin voidaan varmasti auttaa, kunhan joku osaisi antaa sinulle diagnoosin. Siinäkin hommassa täytyy itse lyödä nyrkkiä pöytään, jos muuten hommat ei suju. Jos sinulla on paljon oireita ja paha olla, älä jää kotiin odottamaan sitä, että kuntosi huononee edelleen, ole tiukkana ja pyydä kaikki mahdolliset kokeet ja testit ja ilmoita ponnekkaasti, että haluat asiaan edistystä. Ei kenenkään tarvitse vaan odotella, jos apuakin mahdollisesti on tarjolla.
Älä luovuta!
MS-tauti ei tasan lyhennä kenenkään elinikää, niin ei ainakaan nykyään enää ajatella. Toki esim. onnettomuuksia ja tapaturmia voi sattua helpommin, mutta tauti itsessään ei ole tappava ja paljon on tehtävissä oman asenteen ja aktiivisuuden kautta.
Ei pidä lukea liikaa niitä lääkärikirjoja muutenkaan, ei se ole elämää, se on suojautumista diagnoosin muurin taakse. 17 vuotta MS:ää ja VIELÄ HENGISSÄ! :-)
Ymmärrän kantasi mutta sinulla on nyt itselläsi se vaihe että käsittelet sairauttasi. Ei pidä paikkaansa että sairaus on niin kauhea että siihen kuolee. Voihan siihen kuolla mutta moni potilas kuolee johonkin muuhun kuin MS-tautiin.
Itse olen elänyt sen kanssa 3 vuotta ja sairaus on osa minua mutta kun sen kanssa oppii elämään niin ei ses elämä kauheaa ole oikeesti tosi hauskaa ja siintä pystyy heittämään hurttia huumoria. Tsemppiä sinulle älä anna periksi!