VAKAVASTI sairas!

Tottakai sairaus on vakava, mutta pitääkö lääkärin pelottaa sanomalla ja kirjoittaa VAKAVASTI sairas, sehän tarkoittaa yleensä kuolemaa, kun äitini sairastui syöpään, ei hän pelotellut meitä lapsia, eikä myöskään lääkäri.
Minusta lääkäreille pitäisi antaa koulutusta enemmän, miten toimia, kun sanoo potilaalle sairaudesta, joka häntä on kohdannut...muuten äitini kuoli nuorena, mutta en tiedä, että ms-tauti olisi ollut syynä pikaiseen kuolemaan.

Hyvää vointia ja Joulun odottelua kaikille mäsäläisille ja perheille!!

Tiedän paljon ms-sairastavia ja he elävät moni aika hyvää elämää.
Sinulla on liian synkkä asenne sairauteesi, ainakin meidän perheen näkövinkkelistä.
Piristystä kaikista kolotuksista huolimatta myös sinulle ja hyvää vointia!

En ole vielä saanut diagnoosia mutta pystyssä en pysy , jalat ovat niin heikot, Oireita on vaikka muille jakaa. Samaa ajattelen minäkin, siis elämästä luopumista.Kun vaan kunto huononee ja syytä ei löydy niin jaksaminenkin loppuu joskus. Ei ihminen ole eläin joka ei ymmärrä tilaansa, valitettavasti.

töppöskä kirjoitti:

En ole vielä saanut diagnoosia mutta pystyssä en pysy , jalat ovat niin heikot, Oireita on vaikka muille jakaa. Samaa ajattelen minäkin, siis elämästä luopumista.Kun vaan kunto huononee ja syytä ei löydy niin jaksaminenkin loppuu joskus. Ei ihminen ole eläin joka ei ymmärrä tilaansa, valitettavasti.

Lue lisää

Toivon Sinulle kovasti voimia ja tahdonvoimaa jaksaa. Jos kuitenkin saisit diagnoosin, niin hoitoakin olisi helpompi määrätä.
Itse sain diagnoosin kesällä ja olin vähän aikaa sitten jälleen kerran aika huonossa kunnossa. En pystynyt kävelemään kunnolla, kun päässä heitti ja jalat ei kantaneet, mutta nyt taas kävelen omilla jaloillani ja vielä suht tasaisesti. Täytyisi vaan jaksaa uskoa siihen, että tästä vielä noustaan. Helppoa se ei ole, mutta ei myöskään mahdotonta. Toivottavasti jaksat pitää huolta itsestäsi.
Sitä paitsi lääketiede kehittyy hurjaa vauhtia ja uusia hoitovaihtoehtoja tulee koko ajan lisää. En haluaisi luoda turhia toiveita, mutta uskon, että sinuakin voidaan varmasti auttaa, kunhan joku osaisi antaa sinulle diagnoosin. Siinäkin hommassa täytyy itse lyödä nyrkkiä pöytään, jos muuten hommat ei suju. Jos sinulla on paljon oireita ja paha olla, älä jää kotiin odottamaan sitä, että kuntosi huononee edelleen, ole tiukkana ja pyydä kaikki mahdolliset kokeet ja testit ja ilmoita ponnekkaasti, että haluat asiaan edistystä. Ei kenenkään tarvitse vaan odotella, jos apuakin mahdollisesti on tarjolla.
Älä luovuta!

MS-tauti ei tasan lyhennä kenenkään elinikää, niin ei ainakaan nykyään enää ajatella. Toki esim. onnettomuuksia ja tapaturmia voi sattua helpommin, mutta tauti itsessään ei ole tappava ja paljon on tehtävissä oman asenteen ja aktiivisuuden kautta.

Ei pidä lukea liikaa niitä lääkärikirjoja muutenkaan, ei se ole elämää, se on suojautumista diagnoosin muurin taakse. 17 vuotta MS:ää ja VIELÄ HENGISSÄ! :-)

Ymmärrän kantasi mutta sinulla on nyt itselläsi se vaihe että käsittelet sairauttasi. Ei pidä paikkaansa että sairaus on niin kauhea että siihen kuolee. Voihan siihen kuolla mutta moni potilas kuolee johonkin muuhun kuin MS-tautiin.
Itse olen elänyt sen kanssa 3 vuotta ja sairaus on osa minua mutta kun sen kanssa oppii elämään niin ei ses elämä kauheaa ole oikeesti tosi hauskaa ja siintä pystyy heittämään hurttia huumoria. Tsemppiä sinulle älä anna periksi!