häpeättekö kumppaneitanne mikkeliläiset?

Kyllä, mieheni häpeää minua ja se sattuu niin pirusti. :(

en, mutta häpeän olla mikkeliläinen.

Tällaiset keskustelut vähän hävettävät. Muuten on hyvä olla.

Tuo häpeäminen, se on sen häpeäjän omassa mielikuvituksessa.
Saattaa olla että joskus kiukuttaa, kun ei voi ohjata oman mielen mukaan toista, kun tuosta pääsee yli, alkaa ymmärtää paremmin. Eihän ole todellista että toisen pitää aina olla toisen käskyläinen.

Niin mitä kukakin häpeää. sillä tehtyjä asioita ei saa tekemättömiksi, eikä puolisoaan voi muuttaa, jää yksi ja ainoa eli täytyy itse muuttua ja ymmärtää, että ei voikaan hallita kaikkea.
Kyllähän kodeissa voidaan keskustella asioista, esim pukeutumisesta eri tilanteissa tai miten käyttäydytään, joskin aina vaikuttaa jokaisen elämässä se mitä on lapsuudessaan nähnyt ja kokenut. Monesti aikaisemmin kasvatettiin juuri alistamalla ja moni laitettiin häpeämään aivan suotta ja näin tuosta häpeämisestä tulikin raskas taakka.

Aika kovan "koulun tästä" läpikäyneenä olen joutunut todella muuttamaan näkökantaani jonkin verran.
Tänään tiedän, että jokainen ihminen on ihminen omine virheineenkin ja jokainen voi oppia virheistään ja muuttaa suuntaansa, mutta toinen ei sitä voi tehdä, eikä kenenkään sen vuoksi tarvitse ketään hävetäkään.
Eli häpeä on aika sisäinen asia, joka tulisi työstää jokaisen itse pois.