Persoonallisuushäiriö

"Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että pershäiriöt ovat aika lailla veteen piirretty viiva... " Täysin totta.

Lisäksi A ryhmän persoonallisuushäiriöitä suunnitellaan vakavista rikoksista pakkohoidon piiriin kuuluviksi.

Minulle persoonallisuushäiriödiagnoosi oli tavallaan helpotuskin. Se auttoi ymmärtämään, että vaikeudet ja outo käytös eivät ole vain oma vika. Taustalla vaikuttava syömishäiriönikin sai uudenlaisen hoitoulottuvuuden, kun osaa ottaa persoonallisuushäiriön huomioon.

Ei ne lääkärit aina pelkkää pahaa tahdo :)

vep kirjoitti:

Minulle persoonallisuushäiriödiagnoosi oli tavallaan helpotuskin. Se auttoi ymmärtämään, että vaikeudet ja outo käytös eivät ole vain oma vika. Taustalla vaikuttava syömishäiriönikin sai uudenlaisen hoitoulottuvuuden, kun osaa ottaa persoonallisuushäiriön huomioon.

Ei ne lääkärit aina pelkkää pahaa tahdo :)

On ne oma vika. Olen täysin tosissani
Uskon näin joka solullani.

Ja jos joku ihmettelee, että mihin mahtoi Peijaksen psykiatri minua sitten lähettää hoitoon, niin en tiedä.

Ilmeisesti kuulun ruumishuoneen hoidettavaksi.

6+15 kirjoitti:

Ja jos joku ihmettelee, että mihin mahtoi Peijaksen psykiatri minua sitten lähettää hoitoon, niin en tiedä.

Ilmeisesti kuulun ruumishuoneen hoidettavaksi.

Itse hyvin voimakkaasti kapinoin persoonallisuushäiriödiagnoosiani, koska se tuntui leimaavalta, epäilyttävältä, kohtalokkaalta tuomiolta ja jopa siis roskapönttödiagnoosilta.

Eikö sinulle nimim. 6 15 annettu mitään jatkohoitopaikkaa?

Minäkin jouduin tilanteeseen, jossa "tässä yksikössä ei hoideta tätä", mutta silloin nimettiin toinen yksikkö. Vaikea tilanne silloin, jos persoonallisuushäiriö oirehtii
esim. päihdekäyttönä - joutuu pompoteltavaksi.

Et tiedä, mihin sinut on lähetetty. Voisitko soittaa jonnekin? Pers.häir. itsemurha-ajatukset kyllä usein kuuluvat. Tiedän tunteen. Olen taakka, on paha olo, kukaan ei ymmärrä. En ole välttämättä "oikeasti" mielisairas, mutta ehkä kuolen.

Joissain kunnissa toimii asiallisia päiväsairaaloita juuri F60-diagnoosisille. Mutta hoitoon pääsy ei liene helppoa :(

vep kirjoitti:

Itse hyvin voimakkaasti kapinoin persoonallisuushäiriödiagnoosiani, koska se tuntui leimaavalta, epäilyttävältä, kohtalokkaalta tuomiolta ja jopa siis roskapönttödiagnoosilta.

Eikö sinulle nimim. 6 15 annettu mitään jatkohoitopaikkaa?

Minäkin jouduin tilanteeseen, jossa "tässä yksikössä ei hoideta tätä", mutta silloin nimettiin toinen yksikkö. Vaikea tilanne silloin, jos persoonallisuushäiriö oirehtii
esim. päihdekäyttönä - joutuu pompoteltavaksi.

Et tiedä, mihin sinut on lähetetty. Voisitko soittaa jonnekin? Pers.häir. itsemurha-ajatukset kyllä usein kuuluvat. Tiedän tunteen. Olen taakka, on paha olo, kukaan ei ymmärrä. En ole välttämättä "oikeasti" mielisairas, mutta ehkä kuolen.

Joissain kunnissa toimii asiallisia päiväsairaaloita juuri F60-diagnoosisille. Mutta hoitoon pääsy ei liene helppoa :(

Olen kokenut ihan käytännössä miten tuo lause sairauskertomuksessa toimii. Otin kesällä yliannostuksia ja aina samantien kun jalat piti alla teholla, niin lähetettiin kotiin. Ei mitään psyk.puolen apua vaan samantien kotiin. Kiva juttu varsinkin, kun ambulanssimiehet oli paloitelleet vaatteet palasiksi, niin mennä taksilla sairaalan kaavuissa. Ei naurattanut.

Rehellisyyden nimissä minulla on myös dissosiaatiohäiriö, johon saan tällä hetkellä osaavaa apua terapeutilta.

Mutta jos meno yltyy todella itsetuhoiseksi, niin siihen en mitään apua saa.

Eli osastohoidot ovat selkeä ei ei. Monihan näillä palstoilla on osastohoitoa vastaan, mutta kyllä pahimmassa itsetuho vaiheessa olen kokenut osastotkin ihan ok paikkana. Ainakin estävät kuolemasta tai telomasta kroppaa entistä pahempaan kuntoon.

6+15 kirjoitti:

Olen kokenut ihan käytännössä miten tuo lause sairauskertomuksessa toimii. Otin kesällä yliannostuksia ja aina samantien kun jalat piti alla teholla, niin lähetettiin kotiin. Ei mitään psyk.puolen apua vaan samantien kotiin. Kiva juttu varsinkin, kun ambulanssimiehet oli paloitelleet vaatteet palasiksi, niin mennä taksilla sairaalan kaavuissa. Ei naurattanut.

Rehellisyyden nimissä minulla on myös dissosiaatiohäiriö, johon saan tällä hetkellä osaavaa apua terapeutilta.

Mutta jos meno yltyy todella itsetuhoiseksi, niin siihen en mitään apua saa.

Eli osastohoidot ovat selkeä ei ei. Monihan näillä palstoilla on osastohoitoa vastaan, mutta kyllä pahimmassa itsetuho vaiheessa olen kokenut osastotkin ihan ok paikkana. Ainakin estävät kuolemasta tai telomasta kroppaa entistä pahempaan kuntoon.

Yritin olla positiivinen.

Itsekin ollut teholla yliannostuksen vuoksi ja sieltä parin päivän sisätautiosaston kautta olemattomaan avohoitoon.

Jotkut lääkärit suhtautuvat persoonallisuushäiriöön vakavasti, mutta suurin osa ei.

En juuri siis allekirjoita näillä palstoilla esiintyvää näkemystä, että osastolla ihmisestä tekemällä tehdään ns. hullu. Ongelma on siinä, että jos huutaa apua, niin sitä ei tässä hyvinvointivaltiossa saa.

Hyvä että sinulla on kuitenkin edes se terapiasuhde :) Minun päiväsairaala lähetteeni on tullut takaisin säästösyiden takia.