Onko se miehille jotenkin helpompaa myöntää olevansa alkoholisti ja muutenkin puhua juomisesta avoimemmin kuin naisen? Olen kuullut että miesvaltaisilla työpaikoilla puhutaan paljonkin juomisesta, enemmän kait rehennellen mutta jos naisvaltasella alalla puhuisin juomisesta niin kyllä alkaisi huhumylly pyörimään ja katsottas pitkin nenänvartta ja sääliten ja tuomiten. On se vaan niin että vieläkin naisten juominen vaikkakin on lisääntynyt on edelleen tuomittavaa ja hävettävää. Eihän nyt sentään nainen, äiti, vaimo juo!
Naisena juominen
Naisalkoholisti
11254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomessa taitaa juoda vaan miehet. Naiset eivät taida juoda yhtään.
Nainen alkoholisoituu paljon nopeammin kuin mies johtuen fyysisen rakenteen erilaisuuksista. Naisen alkoholisoitumisella voi myös olla kohtalokkaammat seuraukset kuin miehen: Suomessa syntyy vuodessa yli tuhat vammaista lasta äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena. Välimeren maissa naiset lopettavat KAIKEN alkoholinkäytön HETI jos epäilevätkin voivansa olla raskaana.
En ole raskaana enkä tule.
Vastuullista sinulta.
Juotko sinä itse vai kirjoitatko ihan vaan yleisesti naisten juomisesta?
Asenteet ovat helpottuneet. Itse kertoilen alkoholinkäytöstäni, mutta määrät eivät kenellekään kuulu. Todella alussa työkaverit hämmästyivät, ikäänkuin koko ajan odottivat, milloin putoan polvilleni tai milloin jään pois töistä. Jopa johtaja tuli yhteen coctail-tilaisuuteen varta vasten kyttäämään paljonko juon. Join just niin paljon kuin mieli teki kuitenkin käytöstavat halliten. Johtaja meni mykäksi.
Nyt ovat tottuneet. Juon paljon, mutta kuin ihmeen kaupalla pystyn tekemään kaiken vaadittavan - toistaiseksi. Syön ravitsevaa ruokaa ja liikun paljon. Muut eivät puhu juomisestaan, mutta olen ihan varma, että jo prosentuaalisesti työpaikassani on muitakin juoppoja kuin minä. Tunnistan juopon heti ja huomaan toisina aamuina viinan hajun, kun joku hiipii omaan tilaansa siellä hiljaa koko päivän pysyen. Itse en siis juo joka päivä, siksi haju- ja muutkin aistit pelaavat.
Mutta aloittajan tarkoitusta en ihan ymmärrä. Miten haluaisit että olisi? Haluaisitko kertoa työkavereillesi olevasti alkoholisti? Miksi? Vai mikä on aloituksesi tarkoitus?
Halusin vain yleiseen keskusteluun naisten juomisen ja varsinkin naisvaltaisilla aloilla. Juon päivittäin 6-10 annosta ja käyn töissä, mitään muuta elämää minulla ei juurikaan ole. Tiedån että jossain vaiheessa tälle tulee toppi, ennemmin tai myöhemmin ja sitä myös haluan. Haluaisin elää selvää elämää, niinkuin suurin osa työkavereistani mutta minun elämäni on sitä että kun tulen töistä ne määrätyt määrät alko-annoksia oitäö ja juoda ja sit nukkuun ja sit töihin ja sit kotiin ja sit töihin..Eihän elämä voi jatkua näin.
Hei Joku ratkaisu, Jos aloittaisit sillä että otat kolmena päivänä ja sitten pidät yhden päivän tauon. Käveleminen ulkona vähentää viinanhimoa. Alat kiinnostua itsestäsi ja muista. Osallistu joihinkin tapahtumiin tai ryhmtapäämisiin.
Ainakin sinulla on paremmat hermot kuin minulla. Minä saan tavattoman ahdistuksen jo kolmen perättäisen illan ottamisesta ja menetän yöuneni. Kun olen toiset kolme päivää ottamatta, olen taas reipas. Ja sitten alan miettiä että nyt on taas aika ottaa kun en ole "pitkään aikaan" ottanut. Sellaista typerää kierrettä se on.
Itse siirrän just osallistumisilla ja liikunnalla yhdellä päivällä eteenpäin. eli varmaan vähän sitä päivä kerrallaan, Olen erityisen ylpeä itsestäni kun pystyn neljän-viiden päivän taukoon.
Kiitos ehdotuksestasi, idea on hyvä mutta vaikka menisin johonkin tilaisuuteen, kävelylle tms. kun tulen kotiin ajattelen että otan yhden kaksi ja sitten olen ottanutkin 5-6 annosta, voi olla että tautini on niin pitkällä ja luulenkin niin että on. Juominen on minulle ehkä palkinto, rentoutumistapa, ja mitä vielä, ehkä tekosyitä. En osaa olla kokonaista päivää ihan juomatta. Odotan oikein että pääsen kotiin ja saan rentoutua kaljani kanssa.
Tuo kihelmöivä kotiinpääsyn odotus on tuttua. Siihen on muuten yksi syy pieni nälkä. Olen keksinyt helpotuksen, jään töistä keskustaan, ostan ensihätään jätskin, jokin suolaisen kalapalan tai kanankoiven kapan tiskiltä, suklaapatukan tms. Syön sen ja kierrän tavarataloissa, saatan käydä kirjastossa. Kun sitten menen kotiin, yllätyksekseni viina ei teekään meili. Hidas näkkärin tai hapankorpun tai pähkinöiden pureskelu tvtä katsellessa myös ehkäisee himoa.
Jos vain antaisin mennä, joisin joka ilta, mutta elämä on kilvoittelua. Ja muista että samanlaista kitkuttelua on useilla laihduttajilla, he ajattelevat koko päivän, miten voisivat syödä vähemmän. Ja sortuvat kaloripitoisiin pommeihin ja sen myötä itsesyytöksiin. Niin ettemme poikkeuksia ole, meidän aineemme vain on tuomitumpaa.
On aika harvoja ihmisiä, joilla ei ole mitään liikamielitekoa. Toiset antavat periksi ja toiset taistelevat vastaan.
Hei avoin juopponen, kiitos vinkeistä, kuulostavat hyviltä. Juuri tälläisia arkipäivän vinkkejä täälläbpitäisi olla enemmän. Minulla on vaan aina ollut työpäivän jälkeen kova kiire kotiin muutamalle. Tota sun juttua tarvii kokeilla. Lisää apuja kiitos.