Tilanteessa, jossa ei ole sanoja, on vain teot. On niiden monimutkaisuus, ristiriitaisuuskin. Kun ei voi olla siellä missä haluaisi. On muualla, olematta läsnä. On aamu, sen tuoma mahdollisuus. Toinen todellisuus. Muttei tiedä onko se toinen enää siellä. On vain muistojen sekasotku. Sanottujen sanojen paino, tehtyjen tekojen taika. Ikävä menneeseen, tilaan johon ei enää halua palata. Toive todellisemmasta toisinnasta, parempien päivien piiloutuessa.
Hiljaisuus, jossa kaikuu
sanomattomat sanat
6196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
voi olla tekoja joita ei näe, on vain sanoja jotka jokainen tulkitsee omalla asenteellaan.
Teot ovat näkyviä yhteyksiä, sanat ovat kuultuja yhteyksiä, ja niitä kuultuja yhteyksiähän voi pitää paremmin kuin niitä näkyviä, näkymättömiä yhteyksiä.
Kumpa kerran vielä elämäni aikana saisin edes ne kuullut asiat saada kuultavakseni, ne kauniit sanat mitkä mies minulle kertoi, kirjoitti ja muotoili ne sanoiksi illemmalla, olemalla läsnä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Kyllä sitä on todellista toisintaa voisi kokeilla. En ole mitään sitä vastaan.Olen varsinainen mielikuvitusmatkaaja. Todellisuudesta täytyy ottaa selko.
et sinä tyhmä ole kirjoitat hyvin mutta eikö olisi parempi sellainen rakkaus missä tehdään jotain kun vain ollaan epätietoisuuden ja magiikan rajalla?siinä ne todelliset tunteet ja kiinnostuksen kesto mitataan kuin jossain tyhjiössä hiljaa olemalla, ei kai kenenkään pää sellaista kestä
No juu kyllä se konkreettinen rakkaus on tarkeämpää, kuin pään sisällä. Tämä on ollut aikamoinen pudotus todellisuuteen. Näkemiin tyhjyys. Ehkä minä osaan olla nyt kuin ihminen.
sellainen missä tehdään jotain myös eikä vain olla hiljaa ja oleteta että on jotain taikaa leijumassa jossain, vaikka voihan se olla, mutta arkihan se on mikä ihmisen elämää pyörittää noin muuten, eli mitä tehdä yhdessä, nauttiiko siitä, ei kai vain istuskelu auta tutustumaan toiseen
Ei ole enää siellä...