En tiedä mitä kirjoittaisin? On niin paha olla. Rukous on puhetta Jumalan kanssa? Onko niin? Olen rukoillut Jumalalta öin ja päivin apua ahdinkooni, mutta asiat vain kun eivät järjesty ja pitkittyy, niin silloin ne myös mutkistuu.
Olen huokaukseni lähettänyt Taivaan Isälle ja en voi sille mitään kun uskoni Hyvään Jumalaan horjuu. Olen monesti ajatellut Jobin koettelemuksia ja hakenut niistä lohtua.
Nyt vain tuntuu siltä, että en yksinkertaisesti jaksa enempää taakkoja harteilleni ja rukouksen mielellä tätäkin kirjoitan että Jumala auttaisi minua.
Väsymys painaa fyysisesti ja henkisesti. Risti alkaa olla niin painava etten jaksa sitä kauan kantaa. Kuten tekstistä ilmenee, niin toivon(uskon)kipinä vielä elää sisimmässäni.
Jotenkin uskonelämän "perusturvallisuus" on järkkynyt näitten koettelemusten keskellä. Herää kysymyksiä; miksi Jumala "rankaisee" minua, mitä pahaa olen tehnyt jne.
Jos Jumala minuakin vielä rakastaa ja haluaa pitää lapsenansa, niin rukoilen että kurittamisen jälkeen seuraisi armo ja hyvyys-
Olen huokaukseni lähettänyt Taivaan Isälle ja en voi sille mitään kun uskoni Hyvään Jumalaan horjuu. Olen monesti ajatellut Jobin koettelemuksia ja hakenut niistä lohtua.
Nyt vain tuntuu siltä, että en yksinkertaisesti jaksa enempää taakkoja harteilleni ja rukouksen mielellä tätäkin kirjoitan että Jumala auttaisi minua.
Väsymys painaa fyysisesti ja henkisesti. Risti alkaa olla niin painava etten jaksa sitä kauan kantaa. Kuten tekstistä ilmenee, niin toivon(uskon)kipinä vielä elää sisimmässäni.
Jotenkin uskonelämän "perusturvallisuus" on järkkynyt näitten koettelemusten keskellä. Herää kysymyksiä; miksi Jumala "rankaisee" minua, mitä pahaa olen tehnyt jne.
Jos Jumala minuakin vielä rakastaa ja haluaa pitää lapsenansa, niin rukoilen että kurittamisen jälkeen seuraisi armo ja hyvyys-
Vastaukset 12
Vanhimmat
tapahtunut?
koettelemuksilla on jokin tarkoitus? Ehkä koettelemukset saavat sinut - ja monen muun - kääntymään Jumalan puoleen, mitä emme ehkä tekisi, jos meillä menisi koko ajan lujaa...?
Ymmärrän kyllä tuskasi. Itsekin olen kulkenut tosi raskaita teitä elämässäni, ja joskus on tuntunut, että ristin paino saa minut vapisemaan voimattomana ja pysähtymään täysin, enkä ole jaksanut ottaa enää askeltakaan. Silloin olisi tärkeää, että saisi kerätä voimia ja saisi muilta apua, että pääsisi taas eteenpäin. Vaikka suoranaista huojennusta ei heti saisi, olisi hyvä, että osaisi iloita niistä ohikiitävistä onnen hetkistä, joita kuitenkin joskus tulee. Ei onnen aiheet niin kummoisia tarvitse olla. Voi oppia iloitsemaan pienistä ja muistuttamaan itselleen niistä asioista, jotka vielä mahdollisesti ovat hyvin omassa elämässä...ehkä tämä tuntuu turhanpäiväiseltä lässytykseltä, mutta kirjoitan niin kuin olen muilta kuullut ja itsekin kokenut hyväksi.
Kirjoituksestasi tulee mieleen, että odotat Jumalan järjestävän asiasi kuntoon. Ei se niin mene. Sinun pitää itse toimia.
Elämässä voi olla todella suuria koettelemuksia, eikä niiden tarkoitusta voi tietää. Itsellänikin uskonelämää on rajusti koeteltu fyysisellä sairaudella, joka ei ole voinut olla vaikuttamatta uskonelämään. Sanotaan, että Jumala ei anna suurempaa kuormaa kuin jaksaa kantaa ja että kaikella kärsimyksellä on tarkoituksensa. Vaikea uskoa!!
Tämän kaiken keskellä on usein vaikea uskoa rakastavan Jumalaan, joka kuulee rukouksemme. Katkeruus tulee helposti pintaan.
Tuntemuksesi ovat minulle täysin tuttuja. On turha antaa mitään erityisiä neuvoja kun en tunne tilannettasi. Itseä on auttanut se kun JOS on jaksanut puhua läheisille. Välillä on tuntunut että ei jaksa eikä halua pyytää evankeliumia. Oon ajatellut että ei siitä mitään hyötyä ole,mutta lopulta kun on "jaksanut" pyytää evankeliumia on ollut vähän helpompi jatkaa.
vaivoilleni ei ole loppua näkyvissä, oma "uskontaisteluni" jatkuu..
Voimia sinulle, rukoilen puolestasi
Kärsimys vain on. Vai voiko nälkään kuolevalle afrikkalaiselle sanoa, että Jumala ei anna sinulle suurempaa kuormaa kuin jaksat kantaa? Minusta kenellekään kärsivälle ei voi sanoa niin.
Minua ovat auttaneet kirjat. Esimerkiksi Martti Lindqvistin kirjoissa on ollut todella hyviä ajatuksia.
Kärsimys ei ole syntiä. Ei myöskään katkeruus.
toivoisit elämältä? Muuta kuin ahdingosta pois?
toivoisin, että pääsisin ahdingosta pois.
suotavina ratkaisuina, joiden avulla ahdinko loppuisi?
(Tosin eihän olekaan niin, että elämää olisi helpoksi tarkoitettu. Se, mikä ahdistaa niin se asia on lupa kuormana jättää pois. Ei lammasta ole tarkoitettu kuorman kantajaksi.)
Jos on mielenterveysongelmia, niin silloin toki kannattaa myös terkkarille varata aika ja kertoa siellä probleemansa. Ne on siellä sitä varten, että kuuntelevat.
Se riippuu kokonaan ahdingon laadusta. Tuo neuvo terkkarilla käynnistä oli hyvä. Oletko itse noudattanut sitä?
terkkarilla olen ihan tavallisia sairauksia käyny hoidattamassa... kurkkukipua ja sen sellaista. Olen kyllä perehtynyt esim. masennukseen (ja muihinkin jonkin verran), että sen suhteen on jotain tietämystä asiasta. Oireiden perusteella pystyy näkemään, onko tarvetta millaiseen hoitoon. Siksikin kuka tahansa voisi lukea erilaisista sairauksista ja oireista, en usko, että hirveen pahitteeksi olisi.
käynyt terkkarilla hoidattamassa mielenterveysongelmiasi?