Fyysinen työ ja vajaatoiminta

Kilpirauhasen vajaatoiminta on krooninen aineenvaihduntasairaus. Suomessa sen vaikutuksia työkykyyn ei paljon huomioida, esim. Ruotsissa huomioidaan virallisestikin paljon enemmän.

Suomessakin periaatteessa pitäisi noudattaa Ruotsin ohjeistusta, siitä on sosiaali- ja terveysministeriön, Kansaneläkelaitoksen, Työeläkevakuuttajat TELA:n ja Työterveyslaitoksen yhteinen julkaisu. Klikkaa ensin kohtaa aineenvaihduntasairaudet, sieltä kilpirauhasen vajaatoiminta.

http://www.ttl.fi/fi/tyoterveyshuolto/sairaaksikirjoittaminen/Sivut/default.aspx

Kysymys: Onko lääkityksesi hyvällä tasolla?
Toteamus: Itse en pysty läheskään samaan kuin ennen vajaatoimintaa. Liothyroninin mukaantulo kyllä vei takaisin kokopäivätyöhön, mutta fyysistä työtä en pystyisi tekemään.

Tanskassa on 7.10. väitöstilaisuus, jonka pääaihe on se, että vajaatoimintapotilailla on 89 % suurempi riski päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle kuin muilla.

saaristolainen3, olisin kiinnostunut tuosta Tanskan väitöksestä. Onko sinulla enemmän tietoa?

Ei ole vielä.

Omien kokemusteni mukaan hyvässä hoitotasapainossa olevalla lääkitykselläkään ei päästä olotilaan ennen vajaatoimintaa. Siirryin eläinperäiseen n. vuosi sitten ja se paransi tilannetta hieman. Raskas fyysinen suorittaminen ei vain kerta kaikkiaan enää tunnu onnistuvan. Paikat kipeytyvät helpommin. Tulee venähdyksiä, sekä yksinkertaisesti väsyy helpommin.

Minulla on ollut luultavasti iät ja ajat vajaatoiminta, joka on seurausta todennäköisesti jo nuoruudessani alkaneesta kilpirauhasen tulehduksesta. Näin olen päätellyt n. 20 vuoden jälkeen joista kymmenenä vuonna minulla on ollut vajisoireita ja ne ovat vain pahentuneet siihen pisteeseen etten ole enää päässy sängystä ylös eikä mikään ole kiinnostanut. Painoakin on tullut mutten syytä siitä pelkästään vajaatoimintaa vaan myös sitä etten enää saanut itsestäni irti lähteä edes lenkille. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan että kaikki voisi johtua kilpirauhasesta. Vasta kun kykenin suurinpiirtein enää vain hengittämään, raahauduin lääkärille. Se muutti elämäni.

Minulla oli kilppariarvot kunnolla metsässä ja ne ovat korjaantuneet hyvää vauhtia ja oloni myös. Olen työelämässä, teen erittäin fyysistä työtä enkä koe lääkityksen saatuani että mikään minua enää jarruttaisi. Jaksan ja voin aivan mainiosti. Vielä ei ole edes täysi annostus tyroksiinia menossa mutta minä olen pirteä ja iloinen ja jaksan aivan huoletta raskaat pitkät päivät. En ole hetkeäkään tuntenut ettei tää ole enää mua varten.

Isostivajis, onneksi olkoon kun olet noin nopeasti parantunut! Suinkaan kaikki eivät kuitenkaan parane noin nopeasti, ja monet eivät koskaan saavuta samaa tasoa kuin ennen sairastumista. Monille oikean lääkkeen hakeminen on vaikeaa. Mutta kiva kuulla, että onnistumistarinoitakin on.

Minä olen joutunut vähentämään työtä 50%. Olen maanviljelijä ja karjaa on, aamuherätykset tuttuja. Vähensimme sairauden takia karjaa pois puolet ja siinähän se palkkakin liukeni taivaan tuuliin. Mutta kun ei jaksa niin ei!