Ensin se tekee ihmisestä sekoboltsin. Sitten se tuhoaa. Ennen kuin niin tapahtuu, pitäisi tehdä joku radikaali liike sovinnon suuntaan. Myös apua pitää hakea.
Rakkaus voi tuhota ihmisen
Totuus.
21277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
En ole samaa mieltä, rakkaus on paras asia ihmisen elämässä :)
Kyllä ne tuhoavat voimat ovat lhtöisin jostain ihan muusta lähteestä kuin rakkaudesta.
Eri mieltä. Kun rakastat täydestä sydämestä, kuolet. Se kuuluu rakkauteen. Aitoon ja puhtaaseen. Vilpittömään.
Kuoleman jälkeenkin on elämää, usko vaan.
Minä olen nähnyt monta ihmistä jotka kuolevat ja kuolaavat vuoronperään kuka kenenkin perään, ei siinä kovin suurille tunteille ei sen suuremmille kuolemille ole sijaa.
Hyvähän se on että osaa ottaa asiat kevyesti, muttei pidä yrittää sellaisten ihmisten elämään jotka elävät syvissä vesissä.
Ei mitään tuollaista. Ego kuolee vain kerran sen todellisen rakkauden tähden.
Minusta sinun ajatuksesi ovat aika lapsellisia.
EI se mitään. Ei minusta tarvitsekaan pitää, jos ei halua. Tiedän vain omasta kokemuksesta ja len lukenut saman useista hieroglyfi-kivitauluista.
https://www.youtube.com/watch?v=hkVy-3QNTtU
Sovita vaan omaan päähäsi.
Turot ei iske. En edes kuuntele. Mukavaa iltaa.
Moi moi!
Rakkaus tuhoaa vain jos ei ole sen rakastetun kanssa.
Allekirjoitan. Jo kuukauden päivät olen tehnyt hiljaista kuolemaa. Henkisesti olen kuollut, tyhjä. Fyysisesti elossa. Onneksi hän ei tiedä mitään tuntemuksistani. Tuskinpa kiinnostaisikaan.
Mitä hemmetin höpinää päästelet julkisella foorumilla? Oikea rakkaus ei häviä mihinkään, vaikka rakastettu olisi toisella puolella maapalloa. Olet käsittänyt jotain perusteellisen väärin niin elämästä kuin maailmastakin. Se on ymmärrettävää vain, jos olet alaikäinen / teini.
Rakkauden mahdollisuus, se ei häviä. Ensin pitää osata rakastaa itseään.
Niin, eli egon tulee kadota. Siten voi rakastaa itseään. Ei muuten.
Ihminen voi tuhota rakkauden, niinpäin (aloittajalle)
Sitä odotin rakkaaltani. Ei kai sitten ollut rakas.
Itse olen eri mieltä. rakkaudessa useampaankin kertaan pettyneenä voin sanoa, että uskon silti rakkauteen ja kestävään rakkauteen. Rakkaus on elämän suola! Pitää vain uskaltaa rakastaa. Joku viisas on sanonut, että rakkaus syntyy kahdella tavalla. Suuri rakkaus voi tulla kulman takaa yllättäen tai se voi kasvaa ajan kanssa.
niin mutta kun se on tunne ja miten voit tunnetta paeta pää sekoaa joo. avun hakeminen sekin on työllästä. nykyään ku meet hakee apua ahdistukseen lennät sukkana maijan takaloossiin. eli viisain ratkaisu älä pakene tunnetta joka valtaa sinut ei pää sekoo.
Oikea rakkaus ei kylläkään tuhoa ketään, päinvastoin. Mutta se, minkä ihmiset kuvittelevat olevan rakkautta, se kyllä tuhoaa, koska se on kuvitelmaa, jolla ei ole oikean realistisen arkielämän kanssa mitään tekemistä.
Ja oikea, realistinen, kylmä, kova, puuduttava arki astuu aikanaan joka ainoaan suhteeseen. Vasta silloin 'se' juttu punnitaan.
Rakkaus ei tuhoa vaan rakkaudettomuus.
No rakkaus sekoittaa ensin järjen ja sitten mielen. Lopulta herää todellisuuteen. Se on joko mukava tai piinaava paikka. Jos ei älyä lähteä ajoissa, tulee hulluksi. Mistä esimerkki lähipäiviltä. No se oli kyllä aikamoinen spektaakkeli. En hae lähestymiskieltoa ;).