En tajua itseäni enää yhtään. Lääkkeillä (ja osittain ehkä terapialla) oon saanu sen ympärivuorokautisen intensiivisen kaiken alleen jyräävän tuskallisen pahan olon pois. Voin joskus olla jopa aidosti iloinen pitkästä aikaa ja jaksan asioita ihan eri tavalla.
Mutta miltei pakonomasesti mielessä pyörii vieläkin itsemurha, jota oon tuskaisimpina aikoina toki miettiny paljon useamminkin. En vaan nyt käsitä, ku elämänhalua ei ole yhtään ja vaik mieliala on parempi, kaikki ympärillä tapahtuva on jotenki edelleen epävarmaa, negatiivista, ahdistavaa yms. ja hetkellisesti voin sanoa, että masennustunnetila palaa aina välillä, mut merkittävä ero on siinä, et se lähtee jonkin ajan kuluttua pois.
Silti tuntuu, et kaikki on vaan ihan turhaa ja vaik toimintakykyä onkin ihan eri tavalla, mä koko ajan oireilen jollain lailla ja on paha olla, kun reagoin kaikkeen ajatuksistani arkipäivän ilmiöihin negatiivisilla tunteilla, ellei oo jotain oikeen poikkeuksellista, josta nykyään osaan jopa nauttia. Mut en nyt tiiä, onko seuraava diagnoosini asenneongelma elämää kohtaan, kun kaikki on vaan niin turhaa ja synkkää mun ympärillä ja tulevaisuudessakin, mut en mä voi sanoo itteeni masentuneeks enää. Tää ero on ihan valtava meinaan ja näkyy toimintakyvyssä radikaalisti.
Silti tiiän, et mun monet ongelmat ei oo muuttunu ja kaikki tässä maailmassa satuttaa vaan mua ja saa tuntemaan itteni epäonnistuneeks. En osaa odottaa oikeen mitään, kun kaikessa kaikkialla on aina vaan liikaa pahaa ja sellasta, joka saa mun tunteet äärilaidoile surullisuudessa ja/tai ahdistuksessa ja raivossa. Kuolema ois varma tapa katkasta tää kaikki.
Pahoittelen tekstini sekavuutta, mutta osaako kukaan sanoa yhtään, mikä on ongelman nimi, tai onko itellä vastaavaa kokemusta? Kuulostaako tällanen elämä teistä ihmisarvoiselta kaikkine outoine automatisoitune reaktioineen ja voimakkaine tunnetiloineen? En edes tiiä, miten selitän tän asian mun terapeutille, kun oon muutenkin huono puhumaan ääneen mistään.
Mutta miltei pakonomasesti mielessä pyörii vieläkin itsemurha, jota oon tuskaisimpina aikoina toki miettiny paljon useamminkin. En vaan nyt käsitä, ku elämänhalua ei ole yhtään ja vaik mieliala on parempi, kaikki ympärillä tapahtuva on jotenki edelleen epävarmaa, negatiivista, ahdistavaa yms. ja hetkellisesti voin sanoa, että masennustunnetila palaa aina välillä, mut merkittävä ero on siinä, et se lähtee jonkin ajan kuluttua pois.
Silti tuntuu, et kaikki on vaan ihan turhaa ja vaik toimintakykyä onkin ihan eri tavalla, mä koko ajan oireilen jollain lailla ja on paha olla, kun reagoin kaikkeen ajatuksistani arkipäivän ilmiöihin negatiivisilla tunteilla, ellei oo jotain oikeen poikkeuksellista, josta nykyään osaan jopa nauttia. Mut en nyt tiiä, onko seuraava diagnoosini asenneongelma elämää kohtaan, kun kaikki on vaan niin turhaa ja synkkää mun ympärillä ja tulevaisuudessakin, mut en mä voi sanoo itteeni masentuneeks enää. Tää ero on ihan valtava meinaan ja näkyy toimintakyvyssä radikaalisti.
Silti tiiän, et mun monet ongelmat ei oo muuttunu ja kaikki tässä maailmassa satuttaa vaan mua ja saa tuntemaan itteni epäonnistuneeks. En osaa odottaa oikeen mitään, kun kaikessa kaikkialla on aina vaan liikaa pahaa ja sellasta, joka saa mun tunteet äärilaidoile surullisuudessa ja/tai ahdistuksessa ja raivossa. Kuolema ois varma tapa katkasta tää kaikki.
Pahoittelen tekstini sekavuutta, mutta osaako kukaan sanoa yhtään, mikä on ongelman nimi, tai onko itellä vastaavaa kokemusta? Kuulostaako tällanen elämä teistä ihmisarvoiselta kaikkine outoine automatisoitune reaktioineen ja voimakkaine tunnetiloineen? En edes tiiä, miten selitän tän asian mun terapeutille, kun oon muutenkin huono puhumaan ääneen mistään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lääkitys ?
Lääkitys on Seronil 30 mg
Kun olet pohtinut pitkän aikaa kuolemaa ja itsemurhaa, aivoissa on tuo ajatusmalli ja muistijälki. Sinun pitää nyt saada nuo urautuneet ajatuspolut sotkettua aivan kaikella muulla. Ala suuntaamaan ajatuksia uusille urille tekemällä erilaisia juttuja, liiku luonnossa, laita ruokaa, keksi uusia harrastuksia, liiku uusissa porukoissa.
Kyllä sinulla on paikkasi ja aikasi täällä niin kuin meillä kaikilla.
jo hulluksi tulee;
Seronil.
4. MAHDOLLISET HAITTAVAIKUTUKSET
Kuten kaikki lääkkeet, myös Seronil voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.
Hyvin yleiset haittavaikutukset (useammalla kuin yhdellä 10:stä):
unettomuus (esim. ennenaikainen aamuherääminen, nukahtamisvaikeudet, katkonainen nukkuminen)
päänsärky
ripuli, pahoinvointi
väsymys, voimattomuus
Yleiset haittavaikutukset (harvemmalla kuin yhdellä 10:stä):
unihäiriöt tai poikkeukselliset unet (myös painajaisunet)
horros, uneliaisuus (liikaunisuus)
haukottelu
ruokahaluttomuus (mukaan lukien anoreksia), painon lasku
ahdistuneisuus, hermostuneisuus, levottomuus, jännittyneisyys
näön hämärtyminen
huomiokyvyn häiriöt
huimaus, vapina, sydämentykytys
punastuminen, kuumat aallot
vilunväristykset
makuaistin muutokset, suun kuivuminen
oksentelu, ylävatsavaivat
ihottumat (esim. punoittava, hilseilevä tai rakkulainen ihottuma, yleistynyt ihottuma), nokkosihottuma, kutina
liikahikoilu
lisääntynyt virtsaamistarve (myös tiheävirtsaisuus)
seksuaalisten halujen väheneminen, erektiohäiriöt, ejakulaatiohäiriöt
gynekologinen verenvuoto (esim. kohdunkaulan, kohdun, sukupuolielinten tai emättimen verenvuoto, runsaat tai epäsäännölliset kuukautiset)
nivelkipu
Melko harvinaiset haittavaikutukset (harvemmalla kuin yhdellä 100:sta):
itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen
mielialan kohoaminen, euforia
epänormaalit ajatukset
tahattomat liikkeet, pakkoliikkeet, lihasnykäykset, haparointi
epämiellyttävä tai ahdistava rauhattomuus ja liikkumispakko
pahoinvointi, epänormaali olo
kylmän tai kuuman tunne, kylmä hiki
poikkeava orgasmi (myös orgasmikyvyttömyys), seksuaaliset toimintahäiriöt
hampaiden narskuttelu
erikokoiset pupillit
matala verenpaine
tasapainohäiriöt
hengitysvaikeudet, nielemishäiriö
hiustenlähtö
mustelmataipumus
virtsaamisvaikeudet
Harvinaiset haittavaikutukset (harvemmalla kuin yhdellä 1 000:sta):
äkillinen yliherkkyysreaktio (käsien ja huulien voimakas kihelmöinti, kutina ja turvotus, nokkospaukamat, hengitysvaikeudet, pahoinvointi, oksentelu), seerumitauti (nokkosihottuma, nivelkivut)
nielutulehdus
ruokatorvikipu
paikallinen iho- ja limakalvoturvotus
valoherkkyys
mustelmat, purppura
veren matala natriumpitoisuus
hypomania, mania
hallusinaatiot, kiihtymys, paniikkikohtaukset
verisuonten laajeneminen, verisuonitulehdus
virtsaamiskyvyttömyys
maidon erittyminen rinnoista
Haittavaikutuksia, joiden yleisyyttä ei vielä tunneta:
verihiutaleiden niukkuus
antidiureettisen hormonin epäasianmukainen erittyminen
itsemurha-ajatukset ja –käyttäytyminen
sekavuus
serotoniinioireyhtymä (kuumeilu ilman selvää syytä, nopeutunut hengitys tai sydämen syke, hikoilu, lihasjäykkyys tai vapina, sekavuus, huomattava ärtyneisyys tai unettomuus)
änkytys
korvien soiminen (tinnitus)
keuhko-oireet (mm. erilaisista kudospatologisista syistä johtuvat tulehdusprosessit ja/tai fibroosit)
nenäverenvuoto
verenvuoto ruoansulatuskanavassa
verenvuoto limakalvoilla
maksatulehdus
vaikeat ihoreaktiot (esim. erythema multiforme (punavihoittuma), voi kehittyä Stevens-Johnsonin tai Lyellin oireyhtymä)
lihaskipu
virtsaamishäiriö
pitkään jatkuva erektio (kestoerektio)
poikkeavat maksan toimintakokeet
Potilailla, jotka käyttävät selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, kuten Seronilia, on havaittu olevan suurentunut riski luunmurtumiin.
jos et jaksa elää nii tapa ittes.niin mäki teen.