Löytyykö muita, jotka onnistuvat hoitamaan masennustaan (itsellä pikemminkin epävakaapersoonallisuus) itse. Työn teko ja fyysisten urheilulajien (painonnosto ja kamppailulajit) pitävät itseni jaloillaan. Terapiassa käynyt 3 kertaa vuoden sisään ja aina jäänyt kesken lääkkeiden tuputtamisen takia, ja siksi, että se on joka kerta muuttunut henkisesti liian raskaaksi muutaman viikon jälkeen.
Tuntuu, että itsehoito on tässä yhteiskunnassa väärin lääkäreiden mielestä ja näin ollen diagnoosiakaan ei kirjoiteta.
Tuntuu, että itsehoito on tässä yhteiskunnassa väärin lääkäreiden mielestä ja näin ollen diagnoosiakaan ei kirjoiteta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi terapia on muuttunut "henkisesti liian raskaaksi"?
Yleensä se on raskasta, kun psyykkisiä ongelmia ja kuormia käsitellään.
Itsehoito on ihan hyväksi ja sallittua, mutta se ei usein johda yhtä vahvoihin ja hyviin tuloksiin kuin asioiden käsittely yhdessä toisten ihmisten kanssa. Näitä molempia voi myös aivan hyvin harjoittaa yhtä aikaa, varsinkin ns. "itsehoitoja" niin paljon kuin sielu sietää...
No mikäs sen parempi jos hoito itsellä onnistuu ja sitähän kai meistä jokainen tavallaan koko ajan tekee. Terapia antaa monelle vain tukea ja työkaluja hoitaa psyykettään. Ja onko ne lääkkeet niin pahasta. Moni käyttää päihteitä, kahvia ym. että jaksaa arjessa. Olen lukenut että lievä lääkitys antaa usein tehoa hyödyntää terapiaa.
Kannattaa uskoa asiantuntijoita, koska heillä on kokemusta ja plakkarissaan koottua tietoa ihmisen mielen asioista. Nykyään pelätään liikaa lääkkeitä. Popsitaan niitä fyysisiin sairauksiin. Miksi ei autettais aivojen toimintaa että psyyke voisi paremmin.
Itsellä on diagnosoituna epävakaa persoonallisuushäiriö ja voin aivan rehellisesti sanoa, etten olisi tässä pisteessä ilman seitsemän vuoden terapiaa.
Ne raskaat asiat on pakko käsitellä päästäkseen eteenpäin. Itseään kohtaan on vaikea olla objektiivinen, varsinkin tämän häiriön kanssa. Koet asiat tunnepohjaisesti, terapeutti pystyy katsomaan käytöstäsi ja tilanteita ns.ulkopuolelta.
Terapia on omalla kohdallani päättynyt jokunen vuosi sitten, ja nyt kykenen elämään elämää johon itse olen tyytyväinen, eikä jatkuva alemmuuden ja riittämättömyyden tunne vaivaa minua.