joo, todella olen vasta neljätoista ja päässä pyörii itsemurha ajatuksia. välillä vaan tuntuu ettei jaksa, ettei elämällä ole mitää tarkotusta. mulla ei oo mitää haave ammattia tai muita suunnitelmia tulevausuudessa se vain pelottaa ja ahdistaa mua. koulussakin kun pyydetään kertomaan jostain haave ammatista yms. vastaan vain ettei muntartte miettiä sillasta koska tuskin elän enään sillon jossen saa apua. tahtoisin taas olla oma vanha ilonen minä, mutta se tuntuu niin mahdottomalta. en uskalla hankkia apua koska pelkään että mut tuomitaan säälittäväksi tai muuta sellasta. enkä uskalla puhua kenellekkään! tartten apua sillä en oo ees kokenu puolia mun elämästä... enkä millää jaksais mitää turhia kommentteja!
apua pahaan oloon
vastanuori
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olisiko koulussasi joku koulupsykologi tai -kuraattori tms., johon voisit ottaa yhteyttä? Näillä pitäisi olla vaitiolovelvollisuus kaiken sen suhteen, mitä puhut. Voit vielä varmistaa tämän yhteyttä ottaessasi.
Jos tuollaista mahdollisuutta ei ole, niin sitten voisi yrittää varata lääkäriaikaa terveydenhuollon kautta, mielenterveyspuolelle.
Vaihtoehtoisesti ainakin seurakuntien työntekijöiden kanssa voi keskustella luottamuksellisesti, eli samat säännöt pätevät. Tässä tapauksessa voisit ottaa yhteyttä oman seurakuntasi/paikkakuntasi diakoniatyöntekijöihin.
Kaikilla näillä tahoilla on vaitiolovelvollisuus sen suhteen, mitä itsestäsi ja asioistasi kerrot.
Leimaamista ja tuomitsemista ei toisaalta tietty tavallaan ole aihetta pelätä, koska sellaisten leimojen antajat ja näillä aiheilla muita kiusaavat ovat itse pahimpia idiootteja, mitä maa päällään kantaa. Sekin on hyvä muistaa.