Olen 24-vuotias työssäkäyvä nainen, jonka parisuhteessa tuli äkkijyrkkä mutka miehen puolelta. Mies käytti hyväksi luottamustani ja mursi sen kappaleiksi. Tämä on jo toinen kerta ja vaikka päätinkin vielä yrittää en tiedä, miten osaisin. Tuntuu, että tämä kerta teki minuun lukon, jota en saa auki.
Näyttelen välinpitämätöntä, vaikka en olekaan. Mielessö pyörii hyvin usein ajatukset, oppiko mies mitään ja jatkaako hän, kuin mitään ei olisi sattunut? Valehtelee vaan jälleen?
Olen alkanut epäillä, että tarvitsisin psykologin apua. Stressaan todella pienistä jutuista (puoli tuntia aikaa ehtiä töihin johon ajaa 10min, ehdinkö varmasti? Harrastukseni alkaa 2h päästä, mitä jos nukahdan tai unohdan sen, maailmahan kaatuu silloin!) mitä en ole ennen tehnyt. Tuntuu, että olen nyt vain tyhjä kuori, en ole oikein läsnä enää.
Ongelmanahan tässä on, että mistä saan apua tähän? Työterveyspuolella työnantaja ei maksa yhtään mitään ylimääräistä. Sitä kautta en apua saa ja julkisella puolella ajat ovat pitkät ja niin kiven alla, etten usko, että minua otetaan vastaan. Rahatilanne on taas sen verran tiukka, etten mielelläni laittaisi n. 100€ yksityisellä käymiseen, varsinkaan, kun se yksi kerta ei riitä.
Olen miettinyt seurakunnan palveluita, mutta mitä muutama tuttavani on kertonut, kyseiset palvelut eivät ole kunnassamme kovin laadukkaita. Sinua on kuuntelemassa elämäänsä kyllästynyt virkailija, jonka ainut ohje mihin tahansa tilanteenseen on: "Sinun pitäisi ottaa itseäsi niskasta kiinni ja antaa asian mennä ohi." Kyllä minä osaan itsellekin tuon verran järkeillä, en vain enää osaa...
Osaako kukaan neuvoa tähän mitään, mistä apua voisi lähteä hakemaan? Onko ylipäätänsä mahdollista saada mistään edes kohtuusummalla apua, kun kyse ei ole kuitenkaan itsemurhan suunnittelusta?
Näyttelen välinpitämätöntä, vaikka en olekaan. Mielessö pyörii hyvin usein ajatukset, oppiko mies mitään ja jatkaako hän, kuin mitään ei olisi sattunut? Valehtelee vaan jälleen?
Olen alkanut epäillä, että tarvitsisin psykologin apua. Stressaan todella pienistä jutuista (puoli tuntia aikaa ehtiä töihin johon ajaa 10min, ehdinkö varmasti? Harrastukseni alkaa 2h päästä, mitä jos nukahdan tai unohdan sen, maailmahan kaatuu silloin!) mitä en ole ennen tehnyt. Tuntuu, että olen nyt vain tyhjä kuori, en ole oikein läsnä enää.
Ongelmanahan tässä on, että mistä saan apua tähän? Työterveyspuolella työnantaja ei maksa yhtään mitään ylimääräistä. Sitä kautta en apua saa ja julkisella puolella ajat ovat pitkät ja niin kiven alla, etten usko, että minua otetaan vastaan. Rahatilanne on taas sen verran tiukka, etten mielelläni laittaisi n. 100€ yksityisellä käymiseen, varsinkaan, kun se yksi kerta ei riitä.
Olen miettinyt seurakunnan palveluita, mutta mitä muutama tuttavani on kertonut, kyseiset palvelut eivät ole kunnassamme kovin laadukkaita. Sinua on kuuntelemassa elämäänsä kyllästynyt virkailija, jonka ainut ohje mihin tahansa tilanteenseen on: "Sinun pitäisi ottaa itseäsi niskasta kiinni ja antaa asian mennä ohi." Kyllä minä osaan itsellekin tuon verran järkeillä, en vain enää osaa...
Osaako kukaan neuvoa tähän mitään, mistä apua voisi lähteä hakemaan? Onko ylipäätänsä mahdollista saada mistään edes kohtuusummalla apua, kun kyse ei ole kuitenkaan itsemurhan suunnittelusta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.