Olisin tiedustellut, mitä muita hoitokeinoja/apua ihmiset ovat löytäneet paniikkihäiriön hoitoon, kuin lääkityksen. Itselleni lääkkeet aiheuttavat niin monia erilaisia sivuoireita, että tuntuu mielettömältä syödä kourallinen toisia lääkkeitä sivuoireiden peittämiseksi. Olen saanut kirjoituksista sen kuvan, että terapiaa ei pidetä läheskään yhtä toimivana/tehokkaana hoitomuotona, kuin lääkitystä. -Anu-
Paniikkihäiriön hoidosta
Anu
112251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kai tiesit myös että lääkkeen sivuvaikutukset kestää yleensä muutaman ensimmäisen viikon ajan kun käytät lääkettä. Elimistölläkin kestää tottua.
Itse aloittaessani lääkityksen paniikkihäiriöön, sivuvaikutukset kesti useita viikkoja. Noin 2-3.
Ja yleensä paras hoitomuoto on terapia lääkitys. Lääke on tärkeä osa, mutta terapia ja lääkehoito tukevat toisiaan..
Luulempa kolmen vuoden lääkekokeilun jälkeen jo tietävän, että lääkkeillä on sivuoireensa. Kyse oli vain siitä, pitääkö sivuoireiden kestää yhtä kauan!Pyydän osaltasi asiallisempaa otetta!-Anu-
.... kätevästi pääsee eroon rahoistaan ja mielenterveydestään.
Moi! Ikävuosina 13-vee-26-vee muhun iski paniikkihäiriö aina ahtaissa paikoissa. Komeroon tai auton takaluukkuunhan ei ole pakko mennä, mutta minulle tekivät tiukkaa nämä aika normaalitkin tilanteet: autossa, huvipuiston laitteessa, lentokoneessa, ravintolan pöydässä, jos istuin seinän vieressä tai leffateatterissa jos olin pitkän rivin päässä se vika seinän vieressä. Vapinaa, ei saa happea, pyörtyy, sekoaa, sydän hakkaa, pakko päästä pois oli tunnetila. Koska valmistumisen jälkeen duunini vaati matkustamista, oli pakko mennä nöyränä tyttönä työterveyslääkärin puheille. Sain reseptin rauhottavia, mutta samaan aikaan aloitin myös muita juttuja koska salaisena toiveena oli päästä joku päivä lääkkeistä eroon. Menin pikkuhiljaa helpompiin tilanteisiin jossa tiesin että ahdistun. Hengitin rauhallisesti, silmät kiinni, totesin että mitään pahaa ei tapahtunutkaan. Kerroin asiasta muutamalle henkilölle eli siis taisin myöntää itselleni että tällainen "heikkous" minulla on. Asian salaaminen oli varmaankin vienyt vikatkin mehut paniikkihäiriötä vastaan taistellessa. Olen myös kasvanut kristityssä kodissa ja päätin myös rukoilla (jos kerran uskon että Jumala olemassa on) että Jumala parantaisi paniikkihäiriöni. Pyysin Jumalan apua (rukoilin hiljaa pikarukouksen mielessäni) aina kun "treenasin" itseäni helpommissa tilanteissa. Pikku hiljaa pystyin hengittämään vapaasti autossa (vaikka turvavyö tiukasti kiinni ja istuin keskellä, takapenkki täynnä ihmisiä). Uskalsin lentokoneeseen ilman rauhottavaa, tosin purkki repun taskussa varalla, samoin vesipullo hillottuna mukaan, jotta voisin napata lääkettä jos paniikki iskee.
Tilanne noin kahden vuoden jälkeen oli se että vapauduin paniikkihäiriöstä steppi stepiltä kokonaan. Lääkkeitä tuli haettua se yksi ainoa kerta. Itse näkisin niin että se oli yhteisvaikutusta: en halunnut antaa periksi koska joku toivo eli mielessäni lääkkettömästä ratkaisusta, sain lääkkeet eli back-up plan oli olemassa, pystyin tunnustamaan häiriön osaksi identiteettiäni, taisin vähän "aikuistua", rukous ja Jumalan apu, vaiheittainen treenaus. t. entinen terapiamuotojen "sekakäyttäjä" :)
Kiitos viestistä!Itse pidän juuri ongelmana, että yritän ikäänkuin liian kovin päästä paniikkihäiriöstäni eroon, enkä uskalla katsoa totuutta silmiin. Tämä taitaa vain olla edessä, sillä kolmen vuoden aikana ei ole yhtään ainutta lääkekokeilua onnistunut niin, etteikö siitä olisi jäänyt pysyvästi lääkkeiden tuomat sivuoireet päälle. Tämä on kummallista, mutta omalta osaltani totta. siksi olin niin kiinnostunut muista mahdollisuuksista hoitaa itseäni, sillä olen todella väsynyt. Paniikkikohtaukset alkavat heti aamulla ja voivat jatkua lääkityksestä huolimatta koko päivän. Olen iloinen puolestasi, että olet uskosta löytänyt voimia, itse olen vain vihanen ja peloissani.
Sinun kohdallasi ei selvästikään ollut kyse paniikkihäiriöstä, vaan fobiasta. Näiden kahden sekä oireisto että hoito eroavat toisistaan.
Paniikkihäiriökohtakset ilmenevät nimenomaan tilanteissa, joissa ei ole mitään hermostuttavaa - esim. kotona, kaupassa, jossain ihan tavallisessa tilanteessa. Kohtausten odottamattomuus ja ennustamattomuus on paniikkihäiriö-sairauden yksi kriteeri.
Hei vaan Anu,
Minun mielestani sinulla ei paniikihairiota vaan olet ahdistunut. Onko psykiatri antanut sinulle PH diagnoosin ? Mita reseptivalmisteita olet kayttanyt paniikkiin ?
Ahdistus on pysyva tila mutta paniikki taasen ei ole. Paniikki tulee kohtauksittain erilaisissa tilanteissa missa sinun ei edes tarvitsisi pelata.
PH hoidetaan nykyaan monin eri valmistein ja ollaan saatu hyvia hoitotuloksia.
Ahdistunut ihminen on tuskainen ja "vihainen" eli mistaan ei oikein tule mitaan. Sinuna ottaisin yht. Psykiatriisi ja kertoisit uudelleen hanelle milta sinusta tuntuu.
Millaisia sivuoireita sinulle on jaannyt laakkeiden jalk ?
Kiitos sinulle. Kerroin viestissäni, että kohtaukset kestävät lähes koko päivän. Tarkoitin, että kohtauksia tulee useampia päivän aikana, mutta ne täyttävät mielestäni hyvin paniikkikohtauksen määreet. Oikeassa olet siinä, että tunnen olevani myös ahdistunut. Erilaisia lääkkeitä olen syönyt niin paljon, etten nimiä edes jaksa muistaa. Sivuoireina on ollut jatkuva pahoinvointi, päänsärky, tärinä ja sydämen tykytys. Oireet lähtevät heti kun lopetan lääkkeiden syönnin. Nyt on taas melko hyvä olo, kun vieroitusoireet lääkkeiden syönnin lopettamisen jälkeen ovat loppuneet;kohtaukset ja ahdistus vaimentuneet selvästi. Kummallista eikö totta! Psykiatrini totesi myöskin, että on kummallista, ettei minkään lääkeaineryhmän lääkkeet tunnu minulle sopivan. Nyt kokeillaan hoitaa vaan kohtauksia ja minä itse yritän hyväksyä tilanteen niin, että kohtauksia tulee, mutta ei enää sillä voimakkuudella miten ne aluksi lapsen syntymän jälkeen alkoivat. Silloin en pysynyt enää tajuissani, kun kohtaukset tuntuivat vyöryvän ylitseni. Nyt kohtaukset ovat sydämen tykyttelyä ja ahdistuksen tunnetta sekä lievää pakokauhua. Tämäkin tuntuu lähtökohtaan nähden siedettävältä. Kiitos sinulle!
Minä olen päässyt paniikioireista erittäin hyvin eroon luonnonlääkkeillä. Kuuriin sisältyi E-EPAa, karnosiinia ja lisänä sinkkiä ja magnesiumia. Alussa söin 2000 mg epaa/vrk ja tiputin sen 500 mg/vrk 3-4 kk:n aikana. Karnosiinia olen syönyt koko ajan 800 mg/vrk. Käsitykseni mukaan paniikkioireiden suurin apu tässä cocktailissa tulee karnosiinista.
Asiasta on paljon juttua täällä: www.tukiasema.net. Valitse sielä keskustelu/lääkkeet. Olen kirjoitanut sinne viestejä otsikolla "Kokemuksia E-EPAsta ja karnosiinista". Tuotteet herättävät monelaisia mielipiteitä etenkin sen takia, kun keskusteluun osallistuu Biovitan johtohahmo tohtori Tolonen. Ja ihmisillä on käsittämättömän suuri kunnioitus auktoriteetteihin kuten lääkelaitokseen ja lääkeyhtiöihin.
Luonnonlääkkeet eivät aiheuta pahoja sivuvaikutuksia. Epa voi alussa aiheuttaa närästystä, mutta siihen tottuu pian. Minä en ole koskaan syönyt ssri-lääkkeitä, koska saan aina pahimmat sivuoireet kaikista lääkkeistä. Enkä ymmärrä, miksi niiden syöjien pitäisi kärsiä viikkoja tai kuukausia ennen kuin ne tehoavat.
Suosittelen, että kokeilet luonnonlääkkeitä. Ota ainakin selvää niistä. Biovitan sivuilla on valtavasti asiaa niistä. Minä en edusta mitään luonnonlääkeyhtiötä vaan olen tavallinen kuluttaja. Voit tietysti jutella asiasta lääkärisi kanssa, mutta he suhtautuvat pääsääntöisesti kielteisesti luonnonlääkkeisiin. Syitä siihen on monia. Tietämättömyys on yksi niistä.
Jos haluat jutella lisää niin Tukiasemalta löydät yhteystietoni.
Kiitos sinulle vastauksestasi! Suhtaudun erittäin positiivisesti näihin kertomiisi vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Luen antamastasi osoitteesta lisää tietoa! Kiitos sinulle paljon!
homeopatiaa.minulla auttoi ja ei aiheuta niin paljoa inhottavia sivuoireita. tsemppiä!