Kun lääkäri ei kuuntele

Heini Ramasay?

Mikä ihme vaivaa nykyistä hoitohenkilökuntaa, niin lääkäreitä kuin hoitajia? Aina valitetaan kiirettä, mutta näkeehän sen vieraillessa, onko oikeasti kiire vai ei! Kävin Meilahdessa katsomassa sukulaistani, joka oli ollut sydänleikkauksessa. Kauhistuin,miten oman onnensa nojassa huonokuntoiset potilaat ovat! Hoitajia ei näy missään, vaikka osa huojui kaikkine tippoineen ylös sängystä!Ihan rauhassa saisivat pudota ja kaatuilla, jos potilaat eivät itse vahtisi toisiaan!Tämä ei kyllä edistä paranemista!! Hoitajilla EI OLLUT kiire, vaan istuivat porukassa kikattelemassa omia juttujaan!!Huoneissa ei ole edes TV:tä, muusta virikkestä puhumattakaan! Ei ihme, että puolikuntoiset lähtevät liikkeelle! Potilaita ei käydä yhtään rohkaisemassa tai jututtamassa! KAUHEAA , MISSÄ EMPATIA ja INHIMILLISYYS!!

Tuo on totta! Potilas saa miltei pyytää anteeksi, jos häiritsee hoitajia. Itsestään selvää ei ole, että hoidettavilta kysytään vointia tai tarvitseeko tämä jotain. Moni kertoo palelevansa yön aikana, eikä kukaan tuo peittoa! Jos ruoka ei maistu, kukaan ei kiinnitä siihen huomiota! Liikkumiskiellossa oleva, harhainen potilas kävelee huoneessa häiriten toisia, kukaan ei huomaa! Mitenkähän paljon kaatumisia ja putoamisia tapahtuu pelkästään valvonnan puutteesta!!??Muualla Suomessa luullaan, että Meilahdessa on maamme paras hoito - ei pidä paikkaansa! Joka puolella on inhimillisyys ja hoitovastuu kadonnut, tilalle tullut välinpitämättömyys ja rahan ahneus!

Ennen hoitoalalle hakeutuivat vain henkilöt, jotka oikeasti halusivat auttaa ja hoitaa ihmisiä. He tekivät työtä sydämestään, huomattavasti pienemmällä palkalla, kuin nykyisin, mutta hoito oli hyvää ja tunnollista. Nykyisin alalle hakee sinne täysin sopimattomia henkilöitä. Usein joukossa on vallan käyttäjiä, jotka tuntevat itsensä tärkeäksi heikkojen ja avuttomien potilaitten joukossa. Kyyti on kylmää!

Hoitajilta ei vaadita edes alkeellisimpia käytöstapoja. Käytävillä käveleviä omaisia / vieraita ei tervehditä tai oteta edes katsekontaktia. Usein hoidettavat ja läheiset ovat hädissään ja peloissaan, pienikin ystävällisyys ja jutustelu helpottaisi ja lohduttaisi. Luulisi jokaisen itse joskus olleen sairaana ja ymmärtävän, mitä merkitsee toisen hellä kosketus ja huolenpito. Sen olen myös huomannut, että aina ei ole kiire, siihen on turha vedota!

Ottakaa hoitoalalla työskentelevät krittiikkiä vastaan, vaihtakaa alaa jos ette tunne mitään sympatiaa hoidettavia kohtaan! Koulutusten tulisi olla hoitotyön parantamiseen ja potilaan inhimilliseen kohtaamiseen liittyviä, eikä pelkkiä tietokonekursseja! Työaikana pitäisi omat jutut (juorut) jättää kertomatta ja käyttää kaikki TYÖAIKA potilaiden kanssa olemiseen!

Tietokoneet vievät luvttoman paljon aikaa oikeasta hoitotyöstä. Jotkut tekevät sillä töitään mielummin, eihän se haise eikä marise. Koneella tehdään paljon kaikenlaista turhaa, se aika on maksavilta potilailta pois! Kyllä kiireeseen vedotaan liikaa, toki sitäkin on, muttei koko päivä. Läsnäoloa, kuuntelua ja seurantaa tulisi lisätä kaikissa hoitolaitoksissa! Varmasti toipuminenkin tapahtuisi nopeammin, jos potilas tuntisi olonsa turvalliseksi ja että hänestä välitetään!

Tämä on niin vielä tätäkin päivää.

Missä on omaisten tuki, jota sairaalatkin painottavat?

Varsinkin mielenterveyshoitotyössä ihmisen kohteleminen ihmisenä on aivan kauhealla tolalla. 400 000 ihmistä masennuslääkkeissä lääketehtaiden sanelemana. Jos olet vaikka psykoosin kokenut, niin sinulla ei ole enää mitään sanansijaa hoitoosi, koska sinä et kuulemma ymmärrä omaa tilaasi terveinäkään aikoina. Mielenterveyshoitajilla ei ole minkäänlaista ymmärrystä fyysisistä taudeista ja mielenterveyspotilailla fyysiset sairaudet jätetään hyvin paljon huomiotta. Tästä on tutkimuksia ollutkin, miten mielenterveyspotilaat kuolevat 10-20 vuotta valtaväestöä nuorempina fyysisiin sairauksiin. Jos tämä väestönosa olisi vaikka mustat, niin johan olisi erilainen ääni kellossa. Mutta mielenterveyspotilaat ovat kiltisti ylilääkittyinä zombieina eikä kai riitä energiaa protestointiin, niin homma saa jatkua.

Omasta kokemuksesta välttäkää varsinkin Jaakko Paavilaista Turusta, jos ette halua tulla kohdelluksi ilmana.

Joillakin lääkäreillä on sellainen tapa kun sattuu hoitovirhe niin aletaan syytää potilasta
että potilaalla on mielenterveysongelmia. Se tuntuu oudolta että potilaalle tulee psyykkisiä vaivoja vaikka polvileikkauksen jälkeen. Täytyyhän lääkärin keksiä jokin syy kun leikkaus on epäonnistunut.

Oli kauhea kokemus, laitettiin osaamaton lääkäri tekemään syöpäpotilaalle rakkotähystystä. Tyyppi ei edes löytänyt oikeaa paikkaa mihin se tähystin olisi pitänyt työntää. Aiheutti kova kipua mutta ei kuunnellut valitustani!