Tätä aihetta pohdin tässä aikaisemminkin, nyt uusi näkökulma. Onko ketään muuta humanistisen alan korkeakoulututkinnon suorittanutta joka on päättänyt mennä ammattikorkeakouluun taideteollisuus, viestintä tms. linjalle? Millaisia kokemuksia? Itselläni aika huonoja. Ahdasmielisyyttä muiden opiskelijoiden taholta, kypsymättömyyttä, sellaista "paluu ala-asteelle" tuntemusta. Luokkahuoneessa on aina meteli. Äänekkäämmät siinä tuovat julki lähes jokaisen ajatuksensa mikä päähän tulee. Siinä sitten pitäisi keskittyä opiskeluun.. Johtuu varmaan siitäkin että meillä on suhteellisen kiinteä ryhmä ja opetus on aina siinä ryhmässä, aivan kuin vielä lukiossa. Ala on kiinnostava, ja opetuskin suhteellisen hyvää mutta hirvittävän hidasta. Varmaankaan en jaksa sellaista kovin kauan. Siis - takaisin yliopistoon väitöskirjaa tekemään ja ehkäpä työväenopiston kursseille harrastamaan tällä hetkellä opiskelemaani alaa...?
korkeasta matalaan
maisteri amk:ssa
101535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sekin ärsyttää että suurin osa opiskelijoista suhtautuu kouluun aivan kuin johonkin pakkopullaan - aijaa, tästä kurssista ei saada arvosanaa, joten tehtäviä ei tarvitse tehdä viimeisen päälle. Todella ärsyttävää. Ketä varten me oikein opiskellaan? Itse ainakin otan kaikki kurssit vakavasti koska halua oppia itseäni, ei arvosanoja tms. varten.
Jos haluat todella akkateemisen loppututkinnon ilman turhia uteluita niin varaa paikka jostain GB.n "yliopistoista".
Itse suoritin tuon ammiksen jälkeen eräässä kolkossa kaupunkipahasessa tuon tutkinnon hyvin arvosanoin vielä ( 250 € ), joten työpaikan saanti täällä suomessa onnistui yli odotusten.
Noilla Amk.n papereilla voit ihan hyvin pyyhkiä WC.ssä jotain puuta kuin peilin pintaa, sillä nykyiset olemattomat paperit takaavat yleisen arvostuksen työpaikallani. Mitäs tuosta 5000 € menosta, sillä tuloni moninkertaistui työnantajani silmissä kun repäisin paperin eli diploomin esille.
Haista paska koulutusta koko juttu ja selvää riistorahastusta ja jokaisessa paikassa.
Ihmettelenkin suuresti työnantajien sinisilmäisyyttä kun valitsevat henkilökuntaansa uusia henkilöitä suorittamaan vaativimpiakin tehtäviä.
Suomalaisissa kouluissa täytyy osata muutakin kuin jalkista tai korista, sillä eräät yliopistot pitävät opintojen ohessa pelipäiväkirjaa ja moni asia on kuitattu hyvillä pelituloksilla.
Koriksella loppututkintoon asti.....
Olipa harvinaisen epäselvä tekstin sisältö ja ajatus... siis mitä v?%#¤a??
Minulla ei ikävä kyllä ole omakohtaisia kokemuksia kysymykseesi, mutta voin sanoa, että itse en varmaan kykenisi enää siirtymään keskiasteelle (jos noita AMK opinahjoja niiksi kutsutaan)monestakin syystä, suurin syy on se, että ikää on kertynyt jo sen verran, että en jaksaisi katsella tuota mainitsemaasi touhua luokassa ja muutenkin opiskelussa. Tosin olen huomannut samaa meininkiä myös yliopistossa. Olen myöhemmin opintojeni varrella suorittanut ihan "huvikseni" johdantokursseja, jotka luonnollisesti ovat täynnä ensimmäisen vuoden NUORIA opiskelijoita, en ollut uskoa silmiäni kun nämä teinitytöt ja (pojat) tulivat yliopiston luennolle jättimäiset karkkipussit ja cosmopolitan-lehdet kainalossaan, ihan niinkuin se luentoaika olsi saatava kulumaan mahdollisimman viihtyisästi samalla jutellen kovaäänisesti kaverin kanssa. Jos tätä on yliopistossa, jonne pyritään tosissaan ja vapaaehtoisesti, mitä se enää onkaan alemmilla koulutusasteilla??
Pakko kommentoida tota "Jos tätä on yliopistossa, jonne pyritään tosissaan ja vapaaehtoisesti, mitä se enää onkaan alemmilla koulutusasteilla??" Oon käsittäny, et myös ammattikorkeakouluun pyritään tosissaan ja vapaaehtoisesti. Samanikäistä sakkia sielläkin suurinpiirtein on. Laumassa ihmisiä nyt tuppaa olemaan erilaisia sieluja; hiljaisia, möykkääjiä, hälläväliä-tyyppejä jne. Joskus sattuu niin onnellisesti, ettei laumaan eksy yhtään möykkääjää, jolloin luennolla saa istua rauhassa. :)
aivan oikeassa, ei ollut tarkoitus kirjoittaa ihan tuohon sävyyn, lähinnä ihmettelin sitä, että monet pyrkivät monena vuonna peräkkäin yliopistoon lukemalla kuukausitolkulla samoja kirjoja ja sitten kun viimein päästään sisään, opetukseen suhtaudutaan kuin se olisi joku välttämätön paha koko hommassa.
En itse asiassa edes tiedä miten ammattikorkeisiin pyritään, käsitykseni mukaan systeemi ei kuitenkaan ole täysin samanlainen kuin yliopistoissa.
Jaa... no eihän elämässä juuri muuta ole pakko tehdä kuin kuolla, mutta...
Eikös AMK:uun (tms.) hakeminen ole keskeinen vaatimus johonkin valtiolta saatavaan tukeen? Näin ollen porukkaa kyllä jonkun verran päätyy olosuhteiden pakosta jonnekin opiskelemaan jotain mikä ei kiinnosta paskan vertaa. Toisin kuin yliopistoon johon ei pyritä lukiosta muistiin jääneellä tiedoilla ja käymällä näyttämässä omaa naamaa jossain tilaisuudessa, vaan tehdään oikeasti töitä jotta ovet opiskelumaailmaan aukenee.
Tämä muuten näkyy sitten luennoilla siten, että kyseisiä "möykkäjiä" ei ole...
Kyllä niitä möykkääjiä on yliopistossakin. Oman kokemuksen perusteella ne ovat useimmiten niitä juuri edellisvuotena lukiosta valmistuneita, usein vieläpä tyttöjä. Näitä on tullut vastaan ihan liian usein.
Se on minusta sääli että yliopistoon pääse suht. helposti jos on hyvät yo-paprut - tällöin voi oman oppiaineen pääsykokeenkin paikoitellen ryssiä jopa lähes täysin. Yo-koe ei mittaa minusta lainkaan yliopisto-opinnoissa menestymistä, ainakaan humanistis/yhteiskuntatieteellisissä oppiaineissa. Mat.luonnontieteissä on sitten ehkä eri asia.
Mutta siis pointtini on se, että mitä nuorempi opiskelija ja mitä helpommin on päässyt opiskelemaan, sitä paskemmat käytöstavat yleensä.
Tosiaan, on varmasti niitäkin tapauksia, jotka joutuvat hakemaan AMK:uun tukien vuoksi.
Mulla on kokemusta sekä AMK:sta että yliopistosta, ja sen perusteella tiedän, että häirikköporukkaa löytyy molemmista paikoista. Jos olisin keskimääräistä rohkeampi, olisin jo monta kertaa huutanut "turvat kiinni".
joskus pyytänyt näitä höpöttäjiä olemaan hiljaa, on tehnyt todella mieli huutaa että painukaa helvettiin täältä, mutta olen hillinyt itseni ja vain todennut, että tuossa ihan vieressä on kahvila, jossa voitte höpöttää ihan niin paljon kuin vaan ikinä huvittaa. Hiljaista tuli.