Eihän tämä suoraan masennusta ole mutta aiheuttaa sen että mikään ei kiinnosta.
Kauan olen kärsinyt jo sellaisesta jotta "mikään ei kiinnosta" jaksan kyllä tehdä kaikkea, käydä töissä, treeneissä ja mitä nyt milloinkin mutta elämän ilo on kadoksissa.
Nyt olen herännyt huomaamaan jotta tavallaan suoritan elämää, pyrin käyttämään ajan hyödyksi,,ajatus siitä että työpäivän jälkeen vain otan rennosti,,, niin se tuntuu ajan tuhlaukselta.
Ajattelen asioita melko paljon muiden ihmisten kautta ja toimin siten miltä se näyttää muiden silmissä esim.olemalla säntillinen töissä,, aina ajoissa jne.
Tässä kumminkin olen täysin unohtanut itseni, MITÄ MINÄ HALUAN,, enkä oikeasti edes tiedä, tuntuu että en minä mitään halua.
Olen aina pitänyt itseäni huonompana kuin muut, se on jonkinlainen itsestäänselvyys, juontaa lapsuudesta. Tässä ja monessa muussa on syy tähän elämän suorittamiseen.
1. Pitäisi alkaa elämään ja päästä pois elämän suorittamisesta.
2. Pitäisi oppia kuuntelemaan itseään, sisäistä ääntä.
Se on vain vaikeaa kun on niin tottunut tähän "suorittamiseen".
Jos jollakin on hyviä vinkkejä miten tästä oppisi elämään niin kuulisin mielelläni.
Lukemalla olen saanut paljon apua moniin ongelmiin eli jos joku tietää hyviä kirjoja aiheeseen liittyen niin niitäkin ottaisin vastaan.
-Kiitos.
Kauan olen kärsinyt jo sellaisesta jotta "mikään ei kiinnosta" jaksan kyllä tehdä kaikkea, käydä töissä, treeneissä ja mitä nyt milloinkin mutta elämän ilo on kadoksissa.
Nyt olen herännyt huomaamaan jotta tavallaan suoritan elämää, pyrin käyttämään ajan hyödyksi,,ajatus siitä että työpäivän jälkeen vain otan rennosti,,, niin se tuntuu ajan tuhlaukselta.
Ajattelen asioita melko paljon muiden ihmisten kautta ja toimin siten miltä se näyttää muiden silmissä esim.olemalla säntillinen töissä,, aina ajoissa jne.
Tässä kumminkin olen täysin unohtanut itseni, MITÄ MINÄ HALUAN,, enkä oikeasti edes tiedä, tuntuu että en minä mitään halua.
Olen aina pitänyt itseäni huonompana kuin muut, se on jonkinlainen itsestäänselvyys, juontaa lapsuudesta. Tässä ja monessa muussa on syy tähän elämän suorittamiseen.
1. Pitäisi alkaa elämään ja päästä pois elämän suorittamisesta.
2. Pitäisi oppia kuuntelemaan itseään, sisäistä ääntä.
Se on vain vaikeaa kun on niin tottunut tähän "suorittamiseen".
Jos jollakin on hyviä vinkkejä miten tästä oppisi elämään niin kuulisin mielelläni.
Lukemalla olen saanut paljon apua moniin ongelmiin eli jos joku tietää hyviä kirjoja aiheeseen liittyen niin niitäkin ottaisin vastaan.
-Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suosittelen, että lähdet vaellusretkelle jonnekin kauas vuoristoille. Kun näet pitkään horisonttiin ajatuksesi kirkastuvat. Tiedät sen jälkeen sen kuinka pieni ihminen on, kuinka vähän ihminen tietää ja kuinka vähän ihminen voi vaikuttaa. Ala meditoimaan, juo rauhoittavaa teetä.
Olet varmasti ollut tunnollinen ihminen jo nuoresta lähtien. Tee jotain kaavasta poikkevaa, ihan mitä vain. Jos sinulla ei ole lemmikkiä, suosittelen. Kissoilta oppii ihminen paljon. Hassulta se kuulostaa, mutta se on totta.
Voit myös tehdä mielikuvaharjoittelua. Pelkäätkö kuolemaa? Kuvittele itsesi kuolleena. Syvenny ajatuksiisi, anna niiden johdatella, käy vaikka manalassa. Elämän turhamaisuutta vastaan haluat varmaan kamppailla. En usko siihen etteikö ihminen voisi muuttua. Itse pyrin kanssa muuttumaan. Saavuttamaan nirvanan.
Samoja piirteitä on minullakin ollut kuin aloittajalla ja on osittain vieläkin. Sitten kun sairastuin psykoosiiin ja masennukseen ja tätä on jatkunut noin 10 vuotta on ollut pakko alkaa ajatella eri tavalla. Ensinnäkin kannattaa miettiä mikä on todella tärkeää ja mikä ei. Kokeile vaikka ajatella niin että saisit kuulla että sinulla on enää vuosi elinaikaa jäljellä. Silloin tuskin kuntoilu tai työelämä tuntuisi enää kovin tärkeältä. Mikä sitten olisi tärkeää? Itse koen että sisäinen rauha, sellainen tunne että tapahtuu mitä tapahtuu, en stressaa siitä vaan elän mukana. Myöskin oikeanlainen itsekkyys, se että osaa ottaa rennosti vaikka on pelko että joku pitää laiskana tai tulee tunne etten saa mitään aikaan. Ei se ole vakavaa, maailma kyllä pyörii omalla painollaan vaikka yksi ihminen välillä laiskottelisikin. Ja mieti mistä nautit, varmasti on jokin asia tai asioita. Yritä saada jokaiseen päivään jotain sellaista. Varsinkin jos on jotain mikä saa vaikka ajantajun katoamaan hetkeksi. Jos mahdollista siirrä vastuuta töistä tai muista asioista jollekin joka jaksaa sen kantaa äläkä yritä itse hoitaa kaikkea. Joskus on hyvä yksinkertaisesti miettiä että kuolenko minä tai kuoleeko joku muu jos jätän tämän asian hoitamatta tänään. Jos vastaus on ei, asian voi hoitaa myöhemmin. On myös todella tärkeää jos pystyt jotenkin ajattelemaan että olet hyvä juuri noin, vaikka sitten keskeneräisenä ja viallisena aivan kuten kaikki muutkin. Ihminen ei ole koskaan valmis tai täydellinen. Näitä itsekin opetellessa. Kaikkea hyvää elämääsi ja toivottavasti oli edes vähän apua.
Kiitos.
-Ihan hyviä neuvoja.
Kaikkea hyvää myös sinulle.
Kyllä sinä varmaan tiedät asioita, jotka tuovat sinulle itsellesi hyvän mielen. Suo niitä itsellesi työpäivän jälkeen ja muina vapaina aikoina. Ei ne tarvitse isojakaan alussa olla. Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Itsestä ja omasta hyvinvoinnista se lähtee.
Itse olen elänyt samalla tavalla. Minulla johtuu lapsuudesta ilman rakkautta ja aikuista, joka rakastaisi ehdoitta. Tunneköyhä lapsuus esim ilman vanhempaa tai vuorotyötä tekevän yksinhuoltajan lapsena tekee tällaisia ihmisiä.
Itsellä kesti pitkään tajuta, että myös minulla on ihmisenä arvoa, en ole pelkästään tekemieni hyödyllisten ja hyvien asioiden summa.
Voisin veikata, että sinäkin olet elänyt elämäsi "kilttinä" muille ihmisille. Lopulta kiltteys kostautuu ja itse ei enää jaksa. Kun vuoro-kaudesta loppuvat tunnit muille "hyödyllisten" asioiden tekemisessä on alamäki edessä.
Pitää muistaa, että ihminen on kuin akku: virta loppuu, jos välillä ei ladata.