huh huh sanoisin. vuosi on reilusti kulunut kun jätin ja lähdin suhteesta.
en ole katunut mutta väsymys on ollut kova.
se lähes viiden vuoden ylämäki alamäki kymmenine ihastumisine uudestaan ja erot kulutti energiat todella.olin siinä narsistin koukussa siis.
hän puhui hienosti aina minut takaisin ja minä sinisilmäisenä menin takaisin aina.
kunnes viimeisen kerran näin kaiken mitä ja mikä ja mihin se ihminen pystyy.
se oli päätös lähteä ja hakea itselle apua.
nyt voin sanoa alkavani jo olemaan suurimmasta selvinnyt mutta pohdin ja mietin välillä ja olen tarkoituksella tällä matkallani lähtenyt pohtimaan omiakin heikkouksiani. terveessä suhteessa ei tapahdu asioita mitä koki narsistin rinnalla ja on ollut mietittävä mitä ja miksi narsisti antoi sellaista että aina palasi siihen.
lopetin kaiken silloin väliltämme koska ymmärsin vuosien kokemuksella että jos ei vahvasti päätä olla pitämättä minkäänlaista yhteyttä niin narsisti ei jätä rauhaan.
se on ainoa keino päästä irti.
jokainen viesti on vaan huomionhakua ja toisen tunnekoukussa pitämistä..
vastaat nätisti niin se nauttii sinun kertomista tunteistasi ja saa annoksensa, ja jos vastaat rumasti mitä elämä hänen rinnallaan oli niin saat syytösryöpyn niskaasi.
lopuksi tajusin että mitä itse saan , en mitään joten mitä sitä vastailemaan.
aika on todella parantava ja suosittelen oman ajan ottamista näiden kokemusten jälkeen, itse en olisi tässä jalat massa seisovana jos en olisi ottanut aikaa ja elänyt kaikia tunteita läpi suhteen jälkeen.
kummituksia tulevaisuuden elämään en halua mukaani tästä.
ja vuosi on jo hyvä aika mutta matkani on vielä kesken joten jatkan..
voimia narsistin uhreille ja kaikille jotka kamppailevat narsismin piirissä
en ole katunut mutta väsymys on ollut kova.
se lähes viiden vuoden ylämäki alamäki kymmenine ihastumisine uudestaan ja erot kulutti energiat todella.olin siinä narsistin koukussa siis.
hän puhui hienosti aina minut takaisin ja minä sinisilmäisenä menin takaisin aina.
kunnes viimeisen kerran näin kaiken mitä ja mikä ja mihin se ihminen pystyy.
se oli päätös lähteä ja hakea itselle apua.
nyt voin sanoa alkavani jo olemaan suurimmasta selvinnyt mutta pohdin ja mietin välillä ja olen tarkoituksella tällä matkallani lähtenyt pohtimaan omiakin heikkouksiani. terveessä suhteessa ei tapahdu asioita mitä koki narsistin rinnalla ja on ollut mietittävä mitä ja miksi narsisti antoi sellaista että aina palasi siihen.
lopetin kaiken silloin väliltämme koska ymmärsin vuosien kokemuksella että jos ei vahvasti päätä olla pitämättä minkäänlaista yhteyttä niin narsisti ei jätä rauhaan.
se on ainoa keino päästä irti.
jokainen viesti on vaan huomionhakua ja toisen tunnekoukussa pitämistä..
vastaat nätisti niin se nauttii sinun kertomista tunteistasi ja saa annoksensa, ja jos vastaat rumasti mitä elämä hänen rinnallaan oli niin saat syytösryöpyn niskaasi.
lopuksi tajusin että mitä itse saan , en mitään joten mitä sitä vastailemaan.
aika on todella parantava ja suosittelen oman ajan ottamista näiden kokemusten jälkeen, itse en olisi tässä jalat massa seisovana jos en olisi ottanut aikaa ja elänyt kaikia tunteita läpi suhteen jälkeen.
kummituksia tulevaisuuden elämään en halua mukaani tästä.
ja vuosi on jo hyvä aika mutta matkani on vielä kesken joten jatkan..
voimia narsistin uhreille ja kaikille jotka kamppailevat narsismin piirissä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihanaa että olet päässyt irti narsististasi jo vuoden ajan. Voimia jatkoon myös sinulle :)
Minäkin olen päässyt tavallaan irti, mutta välillä hän ottaa edelleen uudelleen yhteyttä muhun ja siitä alkaa alla listaamieni ajatusten kierre:
- En voi edelleenkään täysin hyväksyä että hän ei tuntenut samoin kuin minä, kaikki ne hänen luomat mielikuvat siitä mitä hän tuntee mua kohtaan, kaikki ne sanat yms. olivat vain narsistin valheita saadakseen minusta lähdettä. Manipulaatiota.
- Haluaisin jotenkin hänen ymmärtävän koko perkeleen jonka hänen vuokseen kävin läpi. Tiedän ettei hän tule sitä ymmärtämään koska on narsisti, joten en voi edes sanoa sitä hänelle, hän saisi siitä vaan narsistista lähdettä sekä manipulointivälineitä.
- Vaikeaa ignoorata häntä, todella vaikeaa, olen lipsahtanut joka kerta siinä yrityksessäni, nyt en aio lipsahtaa, haluan irti lopullisesti.
Ihana lukea nitarin kirjoitus. Se antaa itselle jotain toivoa nyt kun on pahin hetki. Mitä tapahtui että tajusit lopulta lähteä etkä enää palannut?
PARISUHDEPALSTA!
Minä lähdin narsistin luota evakkoon helmikuussa ja se on ollut erittän hyvä ratkaisu. Olisin muuten tuhoutunut. Narsistini yrittää edelleen hallita tekemisisäni ja kiusaamisyrityksiä on edelleen päivittäin. EN vastaa viesteihin enkä puheluihin. Hain avun terapiasta ja sain apua. Nyt opettelen elämään omaa elmääni. Minullakin on osuuteni siihen, että suostuin kiusattavaksi. Olen nk. kiltteydestä kipeaä, mutta siitäkin oppii pois. Opettelen tervettä itsekkyyttä ja se vaatii opettelua sekä sitkeyttä.
Oma kipeyteni on juuri kiltteys myös. Nyt kun nään narsistini päivittäin (pakkotilanne siis koska työyhteisö on sama) niin mua tekee kipeää nähdä se masentuneena ja tekee mieli sanoa että hae hyvä mies apua kun vielä voit.. Mutta en voi tosiaan mitään tilanteelle vaan toivon sydämestäni kaiken kokemani perusteella että jostain muualta löytyy apu. Tuho olis tullut itselle jos olis jäänyt. Tunteet oli suuret mutta vaan minulta ja hän petti minut liian monesti ja valehteli ja manipuloi kaiken peittääkseen. Ymmärrän kuitenkin että sairaus se on ja haluaisin että hakee apua itselleen