Heips! Tajusin joku aika takas sellasen jutun, että lihon aina, kun tunnen olevani epävarma jostakin. Jos olen tilanteessa, jossa asetan itseni jotenkin kyseenalaiseksi. Siis tunnen etten ole tarpeeksi hyvä tai vahva tai pelkään jotain. Vaikka en söisi enempää kuin normaalisti, tuntuu että varastoin silloin itselleni suojaa? Siis en tie voisko se olla nii, mut joteski tuli sellanen ahaa-elämys. Tästä lähin epävarmassa elämäntilanteessa pyrin vakuuttamaan itselleni, että olen turvassa ja rakastan itseäni! Jo pelkkä ajatus, että olenkin itseni tukena auttaa minua. Iloista syksyä kaikille teille!
mikä siinä on
jojo
3463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen jotenkin epävarma. Esim stressaantunut kun olin yrittäjänä ni pof! tuli painoa vaiks mun mielestä söin jopa vähemmän kuin ennen. Ja kyl mä itseeni arvostelinkin sillon paljon, ja viel lisää kun tuli painoakin. Siis olin tosi ankara ja sääälimätön itselleni. En tiedä miksi, kai se voi olla lapsuudestakin jotenkin kiinni- mut oikeasti sitä vois olla itseään kohtaan paljon hyväksyvämpi. Hyväksyä itse itsensä sellaisena kuin on, niin aivan varmaan se heijastuu ulospäinkin ja muutkin hyväksyy sinut. Ja painokin alkaa laskea ihan huomaamatta.
Tuntuu ett mitä enemmän kiinnittää huomiota siihen painoon ja sen tarkkailuun, sita enemmän lihoo, vaiks se niin väärin onkin toisaalta. Toisaalta jos toista kautta eli itsensä rakastamisen kautta, pääsee elämään kiinni, niin ei kai sekään huono ole.
Itselleni ja kaikilla täällä olijoille toivotan kanssa hyvää syksyä!
Alhaisen itsetunnon, johon voi liittyä myös masennustiloja sekä sosiaalista kyvyttömyyttä, eräs tunnuspiirre on usein myös lihominen eli välinpitämättömyys ravintokäyttäytymisestä.
Tietystikkään tämä ei tarkoita sitä, että kaikki lihavat olisivat jokainen huonolla itsetunnolla varustettuja. Osalla (17,8% lihavista ihmisistä) se voi olla geneettistä perua.
Valtaosalla lihavista lihavuus kielii kuitenkin psyykkisestä epävarmuudesta tai pitkään jatkuneesta psyykkisestä tasapainottomuudesta.
Siis en mä ole masentunut enkä huono sosiaalisessa kanssakäymisessä. Itsetunto voisi olla kyllä parempi, mut kenelläpä se niin kauhean hyvä lopulta on. Turha siis alkaa kauppaamaan mulle mitään sellasia oireita mitä mul ei oo...Vai tulisiko lihavuuttakin hoitaa masennuslääkkeillä ja rauhottavilla? Ei ihme, että suomalaisista niin monet niitä käyttää. Musta yksinkertaisesti parempi keino on alkaa olemaan itselleen niinkuin parhaalle ystävälle on. Kannustava, anteeksiantava jne. Eikös vaan?