Hei!
Olen päälle parikymppinen nuorehko nainen. Ongelmanani on se, että oma ulkonäköni inhottaa minua niin suuresti, että peiliin katsominen on vaikeaa ja omien kuvien näkeminen mahdotonta ilman itkuun pillahtamista. Lisäksi tunnen jatkuvasti olevani huonompi kuin muut, tyhmempi kuin muut, rumempi kuin muut.
Opiskelen yliopistossa alaa, jolla hyvä itsetunto on erittäin tarpeellinen asia jatkuvan esillä olon vuoksi. Välillä koen epätoivon hetkiä, sillä vaikka haluan tehdä kyseistä työtä, epäilen jatkuvasti onko minusta siihen. Kiinnitän jatkuvasti huomiota mm. muiden ulkonäköön ja vertailen itseäni heihin, tuntien itseni huonommaksi. Mitä minun pitäisi tehdä? Usein oloni on totaalisen väsynyt, turta ja tuntuu kuin olisin jonkinlaisessa sumussa koko ajan. Selvennettäköön vielä, että tämä olo on seurannut minua lapsesta saakka. Olen entinen koulukiusattu ja tällä voi olla jotakin tekemistä asian kanssa. Olen aiemmin sairastanut syömishäiriötä asian vuoksi. Nyt, kun painoni on pahimmista anoreksiakausista noussut lievään ylipainoon, olen aloittanut taas oksentelemisen ja itseäni moittivat ajatukset ovat kokoajan lisääntyneet.
En vaan jaksa.
Miten oppia arvostamaan ja hyväksymään itsensä, kun itsetunto on totaalisen nollassa?
Olen päälle parikymppinen nuorehko nainen. Ongelmanani on se, että oma ulkonäköni inhottaa minua niin suuresti, että peiliin katsominen on vaikeaa ja omien kuvien näkeminen mahdotonta ilman itkuun pillahtamista. Lisäksi tunnen jatkuvasti olevani huonompi kuin muut, tyhmempi kuin muut, rumempi kuin muut.
Opiskelen yliopistossa alaa, jolla hyvä itsetunto on erittäin tarpeellinen asia jatkuvan esillä olon vuoksi. Välillä koen epätoivon hetkiä, sillä vaikka haluan tehdä kyseistä työtä, epäilen jatkuvasti onko minusta siihen. Kiinnitän jatkuvasti huomiota mm. muiden ulkonäköön ja vertailen itseäni heihin, tuntien itseni huonommaksi. Mitä minun pitäisi tehdä? Usein oloni on totaalisen väsynyt, turta ja tuntuu kuin olisin jonkinlaisessa sumussa koko ajan. Selvennettäköön vielä, että tämä olo on seurannut minua lapsesta saakka. Olen entinen koulukiusattu ja tällä voi olla jotakin tekemistä asian kanssa. Olen aiemmin sairastanut syömishäiriötä asian vuoksi. Nyt, kun painoni on pahimmista anoreksiakausista noussut lievään ylipainoon, olen aloittanut taas oksentelemisen ja itseäni moittivat ajatukset ovat kokoajan lisääntyneet.
En vaan jaksa.
Miten oppia arvostamaan ja hyväksymään itsensä, kun itsetunto on totaalisen nollassa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Miten oppia arvostamaan ja hyväksymään itsensä, kun itsetunto on totaalisen nollassa?"
Helvetin hyvä kysymys. Mullakin itseunto on riekaleina, vaikka en pidä itseäni tyhmänä tai rumana.
Mutta joo, tuollaiset käsitykset, mitä kuvaat on harhoja, joten kai sitä voisi ajatella, että voisi auttaa, jso oppii muistuttamaan itteensä tosiasioista. Mutta tässä se temppu on siinä, että saa itsensä kiinni "itseteosta".
Meditaation (esim. mindfulnes) hyöty taas on just siinä, että sen kautta paitsi oppii nollaamaan päästään ahdistavia ajatuksia, myös tiedostamaan ne kun ne vaivaa.
Mutta se vaatii kärsivällisyyttä. Ihmiset helposti alottaa, innostuu, mutta sitten se jää väliin, näin omallakin kohdalla. Nyt ole taas palannut harrastuksen pariin.
Ja sitten joku tommonen tukea antava kognitiivinen terapia voisi auttaa. Mulla ei ole terapiasta kokemusta.
Sen voin sanoa, että ainoa keino muuttaa itseään on työn tekeminen sen eteen, ihan sama mikä tilanne. Uskoontulemisista ja ihmeistä en tiedä. Vaatii liian kovaa uskoa minulle.