Olen tuntenut itseni jo jonkin aikaa yksinäiseksi. Erosimme poikaystäväni kanssa lähes puoli vuotta sitten, enkä ole vieläkään päässyt hänestä yli. Tuntuu että elämästäni puuttuu jotakin, kun ei ole ketään kenen vierestä herätä aamuisin tai kenelle sanoa rakastan sinua. Kavereita on muutama ja yksi paras kaveri. Kuitenkaan en pysty kenellekään puhumaan minua vaivaavista asioista. Tuntuu myös, ettei minusta välitetä. Onko kenelläkään mitään neuvoja..?
rakastetaanko minua?
lonely me
292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä huoli, pelkosi on aiheeton. Vaikka koko muu maailma olisi sinua vastaan, voit aina luottaa siihen että minä rakastan sinua.
Aika parantaa. Nyt ehkä itkettää, mutta vuosikymmenen yksinäisyyden jälkeen ainoastaan vituttaa. Et enää itke herättyäsi yksin. Olet tottunut olemaan yksin, ilman, että kukaan välittää. Opit ehkä tulemaan toimeen huoliesi kanssa, tai sitten annat niiden hajottaa sinut. Tunne yksinäisyydestä on aina mukana, mutta siihen on tottunut niin, ettei kyynel enää sen takia virtaa. Sen sijaan saatat tuntea jotain sellaista, miltä auringonpaisteessa ei ole ennen tuntunut, nimittäin ajoittaista kovaakin vitutusta siitä, kuinka elämä lipuu täysin ohi, eikä ketään kiinnosta paskan vertaa mikään muu kuin oman elämänsä auvoisuus.