Miltä kateus tuntuu?

Pistävältä tunteelta, josta tulee paha mieli. Tuntee olevansa huonompi kateuden kohteeseen verrattuna. Ahdistaa ja ajattelee vain huonoja puolia itsestään. Tuntee katkeruutta toista kohtaan, koska hän on esim. kaunis mitä itse ei ole.

Ole onnellinen ettet tiedä miltä kateus tuntuu.

Just noin kuten Minusta paitsi että tunnen katkeruuden itseäni kohtaan en sitä kateuden aiheuttajaa kohtaan. Mutta jatkan vielä. Sen jälkeen rupean miettimään, miten pääsisin samaan. Esim. jos hän pukeutuu nätisti, pukeudun minäkin, en kuitenkaan samoin. Jos hän on hoikempi, laihdutan. Jos hänellä on enemmän koulutusta, opiskelen, mieluummin enemmän kuin hän. Näin olen toiminut koko elämäni. Tällä hetkellä ei ole ketään jota kadehtisin, mutta varmasti tulee. Toivottavasti ei ralliautoilun harrastajaa, siihen en kykenisi ja on niitä muitakin asioita joita en saavuta.

Saa kaverin hirviöksi pahimmillaan.

Myöskään minä en ole tietääkseni koskaan ollut kateellinen! Ihmettelen, voiko tällainen tunne puuttua kokonaan ihmisestä, sillä kaikkihan eivät tunne esim. rakkautta, vaan hakevat pelkkiä yhdenillanjuttuja tai sitten pilaavat kaikki suhteensa jo alkumetreillä. Meitä on monenlaisia. En pysty ajattelemaan kateellisesti, vaan olen onnellinen tai iloinen toisen menestyksestä. Tämä taitaa olla harvinaista, sillä kohdalle on osunut haukkujaa ja alistajaa, sekä niitä kateellisia. Yleensä nämä henkilöt eivät ole mitään suorittaneet elämässään ja siksi katkerina. Olen katkaissut kaikki välit tällaisiin ihmisiin, sillä he ovat kuvottavia. Tämä on hyvä rakaisu, sillä enempää puheita ei silloin tarvitse enää sietää.

Olen tuntenut kateuden piston, vihlaisun. Se antoi esimakua tunteen voimasta.

Kaikki eivät todella ole taipuvaisia tuntemaan kateuden tunnetta. Useimmat tuntevat kateutta joskus, mutta on olemassa ihmisiä, joiden toimintaa kateuden tunne ohjaa niin merkittävästi, että se vaikuttaa heidän kaikkiin ihmissuhteisiinsa.

Psyykkisesti terve ihminen ottaa etäisyyttä kateellisista ihmisistä. Tämä on ehkä pahinta kateudessa, sillä jäljelle jäävien ihmisten psyykessä on myös jotakin sellaista, johon kateellisen valtapelit vetoavat. Näin kateellisen maailmankuva vahvistuu.

Aloittaja: sinulla on sitten kaikki hyvin loppuelämässäsi?
Lapsuudenperheesi rakastaa sinua, olet saanut harrastaa,matkustaa, opiskella ilman rahahuolia. Et ole joutunut tekemään töitä iltaisin, viikonloppuisin, lomilla saadaksesi rahaa vaatteisiin tai koulukirjoihin?
Olet myös hyvännäköinen ( ilman mitään meikkejä tai muita lisäkkeitä).

En tiedä, kun kaikkea on paitsi rahaa.

Olen kateellinen ja katkera kaikille parisuhteilijoille, etenkin jos näyttävät onnellisilta yhdessä ja hehkuttavat onneaan. Alan vaan niin inhoamaan itseäni kun en ole koskaan onnistunut itse saavuttamaan samaa enkä varmaan koskaan tule saavuttamaankaan, vaikka mahdollisuuksia olisikin ollut. Olen pelokas luuserimies joka antaa pelon hallita elämäänsä. Kyllä olen yrittänyt tulla rohkeammaksi, mutta se on sitä askel eteen-kaks taakse yleensä. Olen myös vähän kateellinen naisillekin kun ne aina valittaa miten eivät koskaan tule saamaan parisuhdetta ja tulevat olemaan ikuisia sinkkuja, muttei kauaakaan mene kun niillä aina kuitenkin tärppää, jonkun minua rohkeamman miehen toimesta jotka laittaa asiat tapahtumaan. Tavallaan ärsyttää että tänä tasa-arvon aikana minun miehenä edelleen pitäisi tehdä ne kahvittelu yms. pyynnöt naisille, mutta ärsyttää sekin ettei minussa ole edes sitä perinteistä miestä moiseen kun se hylkäyksen pelko on niin suuri heti alkuunsa.

En tiedä, en osaa olla kateellinen toisten hyvinvoinnista. Olen kiitollinen siitä mitä minulla on.

Olen kateellinen sinulle.

Tajuavatkohan jotkut ihmiset olevansa sairaalloisen kateellisia silloin, kun pyrkivät systemaattisesti väheksymään ja mitätöimään kateutensa kohdetta? Kauheeta, kun Terhillä on sellaiset rillit ja farkut, mutta ihanaa kun lapsuudenystävälläni on, häntähän mielistelen mennen, tullen ja palatessa! Terhi on kamala joka tapauksessa, niin tai näin, aina väärin päin. Teenpä nyt itse niin tai näin, postaanpa vielä facebookiin ja odotan kehuja!

En tiedä mitä on olla varsinaisesti kateellinen. Tiedän kyllä tunteen kun haluaisi itsekin jotain mitä ei saa, mutta siltikään ei kiellä sitä muilta eikä ahdista vaikka joku muu saa sitä mitä itse ei saa. Olen aina ajatellut, että kaiken eteen pitää nähdä vaivaa ja se mikä helpolla tulee se helpottaa ponnisteluista. Mutta kadehtimalla ei saa mitään, tuhlaa vaan senkin ajan hukkaan kun voisi kateuden sijaan keskittyä hyviin asioihin tai sen jonkin saavuttamiseen murehtimatta muiden onnea. Kyllä joku on kateudeksi sanonut sitä, että ärsyttää muiden pöyhkeily jollain mitä jollain toisella ei ole. Väärin, siinä tosiaan vaan ärsyttää se pöyhkeily, ei sen kummempaa. Miksi pitää lesota, kun voi olla lesoamattakin muita kiusaamatta.

Tuntuu kyllä vähän oudolta jos ei ole koskaan tuntenut kateutta ,koska minusta se on
vain tunne tunteitten joukossa eikä vahingoita ketään ,muuta kuin itseä jos ei
tunne sitä ja hyväksyy myös sen itsessään .Ettei ole sen huonompi eikä
parempi vaikka tunteekin kateuden ja kaikki tunteet on normaalia sillä ne on vain
tunteita ne tulee ja menee omia aikojaan ja ovat tärkeitä hahmottelemaan
omaa tilaamme ,on vain hyväksyttävä ne itsessään sellaisena kun ne tulee .