En enään pysty olla kirjoittamatta tätä tänne.
Katsoit kerran minuun, kun kirjoitin. Nostin katseeni ja sen jälkeen punouduit minuun. Samanlaisilla silmillä, kuin vaativasti käskit vastaamaan katseeseen.
Sen jälkeen kun minuun on haikeus iskenyt, olen ajatellut sinua ja maisemaani piirtyy omenapuu täydessä kukassa, joet kuhisevana virtana, tyyni järvi illassa.
Sinussa on paljon samaa kuin minussa ja siksi ajatus riistää, ettet vain ole yhtä herkkä tai yhtälailla kovia kokenut. Vaikka olet vanhempi ja pojathan eivät itke.
Arkena näemme keskellä kuhisevaa ihmismassaa missä elämät kohtaavat ja melu hälisee, kun kaverit vaihtavat omien maailmojen kuulumisia keskenään.Välillä kuuluu liiankin kovaa naurua ja näkyy estelemätöntä elekieltä. Siellä olen minä. Olen onnellinen, että asiat vievät toiseen ja löydän nyt itseni siitä.
Kesken metelin ja naurun, hetkeksi muistan sinut ja etsin katsettasi. Sinut näen ja ihastelen kuin köyhä helminauhaa, kuin koditon lämpöä, nälkiintynyt kuin uunituoreita leipiä. En saa.
Silti tässä maailmassa missä uutiset lyö sodilla ja taudeilla, ei koskaan tule uutista missä toivo ja lempi todettaisiin voimattomiksi ja kadonneksi. Anna hetki aikaa ja kerron kauneimmat asiat mitä elämässäni on tapahtunut ja tiedät, että kanssani niitä voi tehdä lisää.
Et kaipuuni tätä koskaan tule lukemaan ja siksi uskallan kirjoittaa. Tunnistaisit heti minut tästä, koska katseeni kertoo tämän kirjoitukseni sinulle joka kera kun vastaat sen värisillä silmillä mitä kuvaa se mitä me molemmat arvostamme ja missä viihdymme, ruskametsän värisillä silmillä katseeseeni. n>m.
Katsoit kerran minuun, kun kirjoitin. Nostin katseeni ja sen jälkeen punouduit minuun. Samanlaisilla silmillä, kuin vaativasti käskit vastaamaan katseeseen.
Sen jälkeen kun minuun on haikeus iskenyt, olen ajatellut sinua ja maisemaani piirtyy omenapuu täydessä kukassa, joet kuhisevana virtana, tyyni järvi illassa.
Sinussa on paljon samaa kuin minussa ja siksi ajatus riistää, ettet vain ole yhtä herkkä tai yhtälailla kovia kokenut. Vaikka olet vanhempi ja pojathan eivät itke.
Arkena näemme keskellä kuhisevaa ihmismassaa missä elämät kohtaavat ja melu hälisee, kun kaverit vaihtavat omien maailmojen kuulumisia keskenään.Välillä kuuluu liiankin kovaa naurua ja näkyy estelemätöntä elekieltä. Siellä olen minä. Olen onnellinen, että asiat vievät toiseen ja löydän nyt itseni siitä.
Kesken metelin ja naurun, hetkeksi muistan sinut ja etsin katsettasi. Sinut näen ja ihastelen kuin köyhä helminauhaa, kuin koditon lämpöä, nälkiintynyt kuin uunituoreita leipiä. En saa.
Silti tässä maailmassa missä uutiset lyö sodilla ja taudeilla, ei koskaan tule uutista missä toivo ja lempi todettaisiin voimattomiksi ja kadonneksi. Anna hetki aikaa ja kerron kauneimmat asiat mitä elämässäni on tapahtunut ja tiedät, että kanssani niitä voi tehdä lisää.
Et kaipuuni tätä koskaan tule lukemaan ja siksi uskallan kirjoittaa. Tunnistaisit heti minut tästä, koska katseeni kertoo tämän kirjoitukseni sinulle joka kera kun vastaat sen värisillä silmillä mitä kuvaa se mitä me molemmat arvostamme ja missä viihdymme, ruskametsän värisillä silmillä katseeseeni. n>m.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Don't bet on it.
Kaunista ja syvällistä tunnetta aloittajalla.
Tulee mieleen eräs nainen joka aikoinaan kirjoitti mm. näin "tahdon tehdä lumienkeleitä audin konepellille"
Noista sanoista on aikaa, mutta sitä naisen herkkyyttä, tunnetta tai sisäistä kauneutta vuodet eivät ole vieneet pois.
Silmien väri on alla...
Päivääsi iloa, valoa sekä lämmittävää hyvää tunnetta.