taakka,tätä olen pohtinut viime aikojen tapahtumien johdosta.Tuttavilla ja vähän tuttavien tuttavilla on tapahtunut viime aikoina kaikenlaista ikävää ja väkisinkin on joutunut miettimään näitä asioita kun omat kasvaa kovaa vauhtia tuonne nuoruuden hurjiin vuosiin.Onko raskain taakka äidillä kenen lapsi tappaa tarkoituksella toisen?Onko raskain taakka äidillä kenen lapsi ajaa tahattoman tahallisesti kuolonkolarin jääden itse henkiin,ei entiselleen mutta henkiin kuitenkin?Vai näiden onnettomien tapahtumien uhrien äidillä?Totta,ehkä hänellä,mutta ei se varmasti ole helppoa näillä toisillakaan,vaikea kuvitella,et voi hyväksyä lapsesi tekoa,mutta se lapsesi tarvitsee kuitenkin tukesi.Riittääkö sitä rakkautta?Tulee mieleen,että pitäiskö olla toisenlaiset suhteet tuonne yläkertaan että näistä selviäsi jos kohdalle osuisi.Nyt niitä suhteita ei juurikaan ole minkäänlaisia.Omat syyllisyydentuntosi vielä ehkä jaksat kantaa,mutta entäs ympäristön?Sieltä ei välttämättä tule syylliselle tukea?Jaksamista teille kaikille jotka oikeasti joudutte käymään läpi kaiken tämän,en osaa edes kuvitella sitä taakkaa....elämän on kuitenkin jatkuttava.....
kenen äidillä raskain
tarja
4515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokaisen kokee asiat oman itsensä kautta.
Toiselle joku asia on raskaampi kun toiselle.
Tuntuisi siltä että jos kaiken surun ja
epätoivon keskellä joutuu vielä häpeämään, niin se olisi raskainta.
muotoilla juttusi uudelleen niin sitä jaksaisi joku lukeakkin. Esim näin.
"
taakka,tätä olen pohtinut viime aikojen tapahtumien johdosta. Tuttavilla ja vähän tuttavien tuttavilla on tapahtunut viime aikoina kaikenlaista ikävää ja väkisinkin on joutunut miettimään näitä asioita kun omat kasvaa kovaa vauhtia tuonne nuoruuden hurjiin vuosiin.
Onko raskain taakka äidillä kenen lapsi tappaa tarkoituksella toisen?
Onko raskain taakka äidillä kenen lapsi ajaa tahattoman tahallisesti kuolonkolarin jääden itse henkiin,ei entiselleen mutta henkiin kuitenkin?Vai näiden onnettomien tapahtumien uhrien äidillä?Totta, ehkä hänellä, mutta ei se varmasti ole helppoa näillä toisillakaan, vaikea kuvitella, et voi hyväksyä lapsesi tekoa, mutta se lapsesi tarvitsee kuitenkin tukesi.
Riittääkö sitä rakkautta?Tulee mieleen,että pitäiskö olla toisenlaiset suhteet tuonne yläkertaan että näistä selviäsi jos kohdalle osuisi. Nyt niitä suhteita ei juurikaan ole minkäänlaisia. Omat syyllisyydentuntosi vielä ehkä jaksat kantaa, mutta entäs ympäristön? Sieltä ei välttämättä tule syylliselle tukea?
Jaksamista teille kaikille jotka oikeasti joudutte käymään läpi kaiken tämän,en osaa edes kuvitella sitä taakkaa....elämän on kuitenkin jatkuttava.....
oletko joku uusi oikeinkirjoitusseriffi täällä?Ajattelin vaan,kun itse asiaan ei ollut mitään sanottavaa?
Kyllä se vaan niin on, että murhaajan lähisuku, jopa sisarusten lapset (ala-asteikäiset) joutuvat kokemaan nahoissaan ympäristön langettaman tuomion. En osaa edes kuvitella, miten vaikeaa voi murhaajan vanhemmilla olla, kun on painolastina sen ympäristön langettaman tuomion lisäksi vielä oma syyllisyyden tunne ja ajatukset, että mitähän minä tämän lapsen kohdalla tein väärin.
Mutta on se vaikeaa myös sillä uhrin äidillä. Sitä surua ehkä jonkin aikaa kuitenkin ymmärretään yleisestikin, mutta kun aikaa kuluu, muuttuvat ihmiset kylmiksi.