Sellaista kysyisin, että missä vaiheessa seurustelua seurustelukumppaninne pitäisi kertoa teille siitä, jos tämä on harrastanut esiaviollista seksiä edellisen tyttöystävänsä kanssa? Pitäisikö kertoa heti, ennenkuin ehtii rakastua kunnolla, vai vasta sitten kun on jo rakastuttu? Vai haluaisitteko tietää ollenkaan asiasta? Ja jos saatte tietää kumppaniltanne hänen tehneen niin, mitä teette? Jätätte hänet? Ette voi olla ajattelematta ja unohtamatta asiaa? Varmasti suuri riita siitä tulee...
No kuitenkin, minulla on sellainen SUURI ongelma. Olen harrastanut seksiä edellisen tyttökaverini kanssa. Ja totta kai kadun sitä typeryyttä jälkeen päin! Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi... Jos joskus aloitan seurustelun toisen tytön/naisen kanssa, pitäisikö minun kertoa hänelle harrastelustani heti, kunnes olemme jo rakastuneita vai jättää kertomatta? En haluaisi olla kertomatta, koska en haluaisi elää valheessa tai salata moista asiaa. Mutta jos kerron asiasta heti, tyttö/nainen luultavasti lähtee nosteleen heti, koska ei tavallaan menetä mitään, koska ei ole kerennyt rakastua. Toisaalta jos kerron vasta kun olemme rakastuneet toisiimme, suhde luultavasti kaatuu silloinkin. Tyttö/nainen ei voisi antaa anteeksi, koska kerron niin myöhään, eikä voisi myöskään unohtaa asiaa. Se nousisi aina esiin riidoissa. En tietenkään tunne kaikkien naisien ajatusmaailmaa enkä väitä kaikkien olevan samanlaisia. Ja harva vl-tyttö/nainen ryhtyy esiaviollisen seksiin, mutta ikävä kyllä minun kohdalleni osui sellainen ja itsekin olin niin heikko. Mutta kokemuksesta voin sanoa että riidoissa tytöt kaivavat esiin vanhojakin asioita ja näin vääntää puukkoa haavassa. Voitte oikaista jos käsitykseni on väärä, mutta sellaisia kokemuksia mulla on. Ja jos suhde ei kaatuisi, vaan menisin naimisiin jonkun naisen kanssa joskus tulevaisuudessa, niin melko varmasti suudellessa, rakastellessa nainen kuitenkin ajattelisi että toinen on tehnyt saman jonkun toisen kanssa ja se veisi sitten halun tehdä mitään sellaista.
Kaiken kaikkiaan pirullinen oravanpyörä johon luultavasti joudun joskus tulevaisuudessa...ehkä. Haluaisin alkaa joskus seurustelemaan ja mennä myöskin naimisiin, mutta pelottaa että miten mahdollinen tuleva kumppani reagoi asiaan. En haluaisi sen takia onnetonta avioliittoa jossa molemmat kärsivät.
Ottakaahan mielellään naispuoliset vl:lät kantaa, ja kyllä luen miestenkin mielipiteitä jos niitä joukkoon eksyy.
Vl-naiset/tytöt
24
3076
Vastaukset
- usk.m
niin anteeksiannettu asia on pyyhitty pois ikuisiksi ajoiksi. Siitä ei tarvitse välittää. Miksi seurustelukumppanin pitäisi tietää menneisyys? Eihän sinulla ole velvollisuutta eikä pakkoa kertoa, ei missään mielessä (uskon kannalta eikä muutenkaan).
- vl.17
Jos olet sopinut asian, sitä ei enää muisteta.
Ja jos löydät uuden rakkaan..liittossa ei katota sitä mitä on ennen tehty vaan rakastetaan sitä oikeaa rakasta sen hetkistä ystävää. Tietenkin asiasta voi jutella "puolison" kanssa jo hyvissä ajoin, mutta jos kaksi ihmistä on tarkotettu toisilleen, niin se ei kaadu menneihin asioihin.
Toivottavasti tästä oli sinulle apua..! - Nainen
Toivot kyllä vastauksia nimenomaan vanhoillislestadiolaisilta, mutta minä vastaan nyt ihan vaan ihmisenä.
Minusta aikaisemmista seksikokemuksista kertominen ei kuulu seurustelusuhteen alkuvaiheeseen. Tuo huolesi siitä, että suhde katkeaa sitten kun kerrot, on kyllä aivan aiheellinen. Luultavasti moni viaton vl-tyttö todella järkyttyisi kuullessaan, että olet tehnyt "sitä".
Minä yrittäisin sinuna valita sellaisen seurustelukumppanin, jonka arvelisin kestävän kuulla asian laidan. Kysehän ei loppujen lopuksi ole mistään hirvittävästä asiasta. Vanhoillislestadiolaisuudessa siihen vain suhtaudutaan vähän niin kuin se olisi pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Ainakin tytöillä ja naisilla on tällaista asennetta. Sinuna yrittäisin etsiä tytön, jonka maailma ei kaadu tämän asian kuulemisesta. - Mies
missään tapauksessa kannata kertoa alkuvaiheessa tällaisia, jos haluat alkaa jonkun kanssa seurustelemaan. Yleensäkään muihiin tyttöihin liittyvistä jutuista ei kannata puhua mitään, jotta hän uskoo, että olet sataprosenttisen kiinnostunut hänestä. Eihän olisi kovin romanttista luetella aiempia seurustelukumppaneita ja ihastuksien kohteita ja mitä teki tai vaikka ei tehnyt...
Myöhemmin voit kertoa, jos haluat. Useimmat ihmiset rakastelevat useamman kuin yhden kanssa elämänsä aikana ja VL:t ovat harvinainen poikkeus. Et sinä historiasi takia sen huonompi mies ole, ellei sinulla ole sukupuolitautia, mikä olisi toinen juttu. Siitä olisi velvollisuus kertoa.
Et ole ollut uskoton puolisollesi tai tässä tapauksessa tyttökaverillesi, koska hairahduksesi tapahtui ENNEN nykyistä seurusteluasi. Et ole siis pettäjä, vaikka syntiin jouduitkin. Jos asiasi on korjattu, et ole enää velvollinen asiaa muistelemaan etkä varsinkaan kertomaan, ellet tunne tarvetta siihen. Mutta alkuvaihessa ei kannata missään tapauksessa kertoa, koska silloin VL-tyttö lähtee lähes varmasti.
Siunausta matkallesi.- jooo
mutta kyllähän me ajatellaan silleen että jos ennen naimisiin menoa tekee jotain tommosta ni pettää tulevaa puolisoa,vaikka ei olisi häntä edes tavannut!mutta jos asia on pyydetty anteeksi ni eihänsiinä sitten mitään..:)en tiiä oikeen jos mulle kerrottais tommosta ni ehkä voisin antaa sen anteeks ja unohtaa jos se poika oikeesti rakastais mua..mutta voin myöntäää että mulla ja varmaan muillakin tytöillä on semmonen piirre että aina just ku tulis joku riita ni ihan varmasti muistuttais tosta jutusta..heh..se on aika tyhmää jos kumminki on antanu sen anteeks!:)
- m20vl
jooo kirjoitti:
mutta kyllähän me ajatellaan silleen että jos ennen naimisiin menoa tekee jotain tommosta ni pettää tulevaa puolisoa,vaikka ei olisi häntä edes tavannut!mutta jos asia on pyydetty anteeksi ni eihänsiinä sitten mitään..:)en tiiä oikeen jos mulle kerrottais tommosta ni ehkä voisin antaa sen anteeks ja unohtaa jos se poika oikeesti rakastais mua..mutta voin myöntäää että mulla ja varmaan muillakin tytöillä on semmonen piirre että aina just ku tulis joku riita ni ihan varmasti muistuttais tosta jutusta..heh..se on aika tyhmää jos kumminki on antanu sen anteeks!:)
Tälle edelliselle tyttökaverilleni kerroin kaiken itsestäni, ja sain kärsiä siitä sit riidoissa :) Kisko riidoissa kaikki asiat esiin, tosi vanhatki, eikä se ollu kivaa. Luulen että jos joskus alan seurustelee ja kerron asiasta, saan kärsiä siitä useastiki, kärsin siitä jo etukäteen :) No kaippa olen sen ansainnu, jos en ois ollu niin tyhmä niin ei tarvis ressatakaan siitä. Jos hän sitä sattuu kysymään niin en haluaisi ainakaan ruveta valehtelee. Kaikkein selvin ois jos jäis vanhaks pojaks, mutta evvk. Sain kokea miltä tuntuu rakkaus. Se on niinku huume, siitä ei halua luopua ja saa olon niin hyväks :) Joopajoo, aika lällyä mutta totta. Ja jos sattuu oleen sp-tauti, en ees haaveile enää seurustelevani. Mutta kiitoksia vastauksista.
- usk.m
m20vl kirjoitti:
Tälle edelliselle tyttökaverilleni kerroin kaiken itsestäni, ja sain kärsiä siitä sit riidoissa :) Kisko riidoissa kaikki asiat esiin, tosi vanhatki, eikä se ollu kivaa. Luulen että jos joskus alan seurustelee ja kerron asiasta, saan kärsiä siitä useastiki, kärsin siitä jo etukäteen :) No kaippa olen sen ansainnu, jos en ois ollu niin tyhmä niin ei tarvis ressatakaan siitä. Jos hän sitä sattuu kysymään niin en haluaisi ainakaan ruveta valehtelee. Kaikkein selvin ois jos jäis vanhaks pojaks, mutta evvk. Sain kokea miltä tuntuu rakkaus. Se on niinku huume, siitä ei halua luopua ja saa olon niin hyväks :) Joopajoo, aika lällyä mutta totta. Ja jos sattuu oleen sp-tauti, en ees haaveile enää seurustelevani. Mutta kiitoksia vastauksista.
sinulla ei ole _mitään_ tarvetta kertoa tyttöystävälle menneisyydestäsi, ei missään mielessä. Toistan itseäni, mutta mielestäni tuo on ensiarvoisen tärkeää. Siitä ei seuraisi mitään hyvää. Enkä minäkään haluaisi tietää toisen aikaisemmasta elämästä tuollaisia asioita, jos joskus sattuisin seurustelemaan.
- Nainen
m20vl kirjoitti:
Tälle edelliselle tyttökaverilleni kerroin kaiken itsestäni, ja sain kärsiä siitä sit riidoissa :) Kisko riidoissa kaikki asiat esiin, tosi vanhatki, eikä se ollu kivaa. Luulen että jos joskus alan seurustelee ja kerron asiasta, saan kärsiä siitä useastiki, kärsin siitä jo etukäteen :) No kaippa olen sen ansainnu, jos en ois ollu niin tyhmä niin ei tarvis ressatakaan siitä. Jos hän sitä sattuu kysymään niin en haluaisi ainakaan ruveta valehtelee. Kaikkein selvin ois jos jäis vanhaks pojaks, mutta evvk. Sain kokea miltä tuntuu rakkaus. Se on niinku huume, siitä ei halua luopua ja saa olon niin hyväks :) Joopajoo, aika lällyä mutta totta. Ja jos sattuu oleen sp-tauti, en ees haaveile enää seurustelevani. Mutta kiitoksia vastauksista.
Hän on käyttäytynyt törkeästi käyttäessään riitatilanteessa hyväkseen sitä, mitä olet kertonut. Yritä etsiä sellainen tyttö, joka ei käyttäydy noin tai joka ainakin pystyy muuttamaan käyttäytymistään. Ja älä enää kerro asioitasi ihmiselle, jonka kanssa on olemassa riski, että hän pettää luottamuksesi tuolla tavalla. Parempi tosiaan vaikka valehdella. Siinä on kyllä sitten se huono puoli, että valheet vähentävät läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Siksi se onnistunut valinta kumppanin suhteen olisikin tärkeää. Ettei tarvitsisi valehdella.
- vl.kaveri
Nainen kirjoitti:
Hän on käyttäytynyt törkeästi käyttäessään riitatilanteessa hyväkseen sitä, mitä olet kertonut. Yritä etsiä sellainen tyttö, joka ei käyttäydy noin tai joka ainakin pystyy muuttamaan käyttäytymistään. Ja älä enää kerro asioitasi ihmiselle, jonka kanssa on olemassa riski, että hän pettää luottamuksesi tuolla tavalla. Parempi tosiaan vaikka valehdella. Siinä on kyllä sitten se huono puoli, että valheet vähentävät läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Siksi se onnistunut valinta kumppanin suhteen olisikin tärkeää. Ettei tarvitsisi valehdella.
ei kannata tehdä syntiä.
- usk.m
että toisten synnit eivät tunnu ollenkaan kauheilta, siis että on helppo saarnata ne anteeksi. Mutta sitten omat teot... niitä on vaikea ymmärtää, vaikea irrottautua syyllisyydestä (niin se sielunvihollinen vain tekee työtään). Vielä vaikeampi on tajuta, että ne todella on annettu anteeksi ja ettei rippi-isä ajattele minun olevan niin syntinen, etteikö voisi julistaa evankeliumia.
Toivon, että pystyt vapautumaan syyllisyydentunteesta. Kadut tekojasi, ja onhan ne todellakin annettu anteeksi. - Nainen
Lukaisin teidän muiden vastaukset, ja moni on sitä mieltä, että menneisyydestä ei pidä tässä tapauksessa kertoa. Entä jos tyttöystävä jossain vaiheessa kysyy asiasta suoraan? Siihen tilanteeseen on hyvä varautua, vaikka se ei koskaan toteutuisikaan. Valehteleminen varmasti vaikuttaisi kielteisesti suhteeseen.
- usk.m
sanoisin, ettei sillä ole väliä. Anteeksiannetut asiat on pois pyyhitty ikuisiksi ajoiksi. Ei ole pakkoa kertoa, vaikka joku kysyisikin.
- Nainen
usk.m kirjoitti:
sanoisin, ettei sillä ole väliä. Anteeksiannetut asiat on pois pyyhitty ikuisiksi ajoiksi. Ei ole pakkoa kertoa, vaikka joku kysyisikin.
ei vaikuta siihen, onko sillä väliä. Pakko ei ole kertoa, mutta salailu ei tee hyvää suhteelle.
Asiat voidaan antaa anteeksi, mutta yleensä ihmisten teoilla on seurauksensa. Seuraukset eivät poistu anteeksiantamalla.
Mutta tärkeintä tässä on minusta se, että esiaviollisen seksikokemuksen ei tarvitse olla mikään maatakaatava asia. Tuleva avioliitto voi olla aivan yhtä hyvä kuin jos kokemusta ei olisi. - m20vl
Nainen kirjoitti:
ei vaikuta siihen, onko sillä väliä. Pakko ei ole kertoa, mutta salailu ei tee hyvää suhteelle.
Asiat voidaan antaa anteeksi, mutta yleensä ihmisten teoilla on seurauksensa. Seuraukset eivät poistu anteeksiantamalla.
Mutta tärkeintä tässä on minusta se, että esiaviollisen seksikokemuksen ei tarvitse olla mikään maatakaatava asia. Tuleva avioliitto voi olla aivan yhtä hyvä kuin jos kokemusta ei olisi.Kyllä se niin on että valehteleminen ja salailu vaikuttaa negetiivisesti suhteeseen. Ja jos tyttö saa tietää jotain muuta kautta siitä joskus muutaman vuoden seurustelun jälkeen, niin silloin tulee valtava riita asiasta. Asiasta ei kylläkään tiedä kuin entinen tyttökaverini, vl-kaverini jolle olen asiasta kertonut ja eräs toinen vl jolle olen myös puhunut anonyymisti eikä tunne minua henkilökohtaisesti ja pyytänyt tältä syntiäni anteeksi. Jotenka en usko hänen sitä kuulevan keltään muulta kuin minulta, mutta silti on epävarma olo asiasta. Varmaan parree olla kertomatta kuten usk.m sano. Kiitoksia vaan kaikille ja hyvät jatkot.
- nainen77
usk.m kirjoitti:
sanoisin, ettei sillä ole väliä. Anteeksiannetut asiat on pois pyyhitty ikuisiksi ajoiksi. Ei ole pakkoa kertoa, vaikka joku kysyisikin.
En ole vl, mutta uskovainen kyllä. Itse olen aina elänyt sen periaatteen mukaan, että seksi kuuluu avioliittoon. Se on ollut minulle täysin itsestäänselvää. Olen kuitenkin naimisissa miehen kanssa (uskossa hänkin), joka oli edellisen tyttöystävänsä kanssa harrastanut seksiä.
Minulle oli ensiarvoisen tärkeää, että hän kertoi sen aikaisessa vaiheessa! Ei tietenkään ensimmäisillä treffeillä, mutta muutamien tapaamisien jälkeen, kun alkoi olla selvää, että kai tämä pian seurustelua on.
En ole ikinä vetänyt asiaa esiin yhdessäkään riidassa. En tietenkään! Onhan se surullista ja välillä kirpaisee, kun sitä ajattelen, mutta kun hän on asian yläkerran kanssa sovittanut, niin hän on Jumalan silmissä neitsyt! Itselläni koko asia tulee mieleen todella harvoin. Toki olemme jutelleet asiasta joskus myöhemminkin. En mielelläni kuule ko. tyttöystävästä mitään. Jos hän sen mainitsee jossain toisessa yhteydessä, niin seksi-asiakin tulee mieleen.
Olisin pitänyt häntä äärimmäisen epärehellisenä, jos hän olisi tuon asian pantannut minulta. Asiahan olisi voinut tulla korviini jotain toista kautta.
Jos toista rakastaa tarpeeksi, niin tuollainen asia ei nouse kynnyskysymykseksi. Ja jos joku sen takia lähtee kävelemään tai ei halua edes tutustua, niin sellainen tyyppi saa mennäkin.
Itse en ikinä alkaisi salailemaan ja taakoittamaan omaa sydäntäni tuollaisella asialla. Helpompaa ja parempaa on, että toinen tietää. - Dilbert
m20vl kirjoitti:
Kyllä se niin on että valehteleminen ja salailu vaikuttaa negetiivisesti suhteeseen. Ja jos tyttö saa tietää jotain muuta kautta siitä joskus muutaman vuoden seurustelun jälkeen, niin silloin tulee valtava riita asiasta. Asiasta ei kylläkään tiedä kuin entinen tyttökaverini, vl-kaverini jolle olen asiasta kertonut ja eräs toinen vl jolle olen myös puhunut anonyymisti eikä tunne minua henkilökohtaisesti ja pyytänyt tältä syntiäni anteeksi. Jotenka en usko hänen sitä kuulevan keltään muulta kuin minulta, mutta silti on epävarma olo asiasta. Varmaan parree olla kertomatta kuten usk.m sano. Kiitoksia vaan kaikille ja hyvät jatkot.
Jt!
Ajattelinpa lisätä tähän vielä omankin kommenttini, olen meinaan samaa asiaa väännellyt mielessäni itseni kannalta. Yksinkertaisimmalta tosiaan tuntuisi, että jos sitä on perheetön lopunikää, muttei sitä tosissaan kuitenkaan toivoisi.
Ja minulla kun niitä ei ole vaan yhtä takana... (Osa elämästä on eletty epäuskoisena ja tuskin sekään yhtään helpottaa tulevaa puolisoa, että synnit on tehty epäuskossa).
Sen voin ainakin sanoa, kun kerran kokemusta on useammasta, että ei sitä tosiaankaan ajattele seksin aikana että toi nyt on tehnyt tätä jonkun toisenkin kanssa. Eli se ei käsittääkseni ole suuri ongelma. Eli käsittääkseni et itsekään ajattele ajattelevasi mennyttä tyttöystävääsi vaimosi kanssa rakastellessasi ja vaimollasikin on toivottavasti jotain tähdellisempää ajateltavaa sinun kanssasi...
Mutta sitten tuo kertominen. Onneksi en itse ole vielä joutunut tilanteeseen, jossa pitäisi ottaa asia puheeksi, mutta olen pallotellut tuota ajoitusta ja kertomisen laajuutta teoreettisella tasolla. Itse kertoisin ehdottomasti. Synnit on toki anteeksi, mutta itseni kohdalla pelkäisin että toinen saa kuulla jostain muualta. Sinun kohdallasi tätä pelkoa ei tosin ole, jos ainoa joka tietää, on ent. tyttöystävä ja se, kenelle olet ripittäytynyt. Tosin, mistä tietää kenelle ent. tyttöystävä puhuu jne. jne... Eli omaa mielenrauha on ostettavissa todennäköisesti kertomisella eikä sitten tarvii enää pohtia, olisiko pitänyt. Eikä sitten enää voi kuin vaan toivoa, että kohdalle osuu sellainen vaimo, joka ei revi kaikkea vanhaa pöydälle joka riidanavauksessa. Sen verran kuitenkin, että kertoisin vaan asian mahdollisimman lyhyesti ja parilla sanalla enkä kertoilisi suhteesta tms. muutenkaan liikaa. Se saatta muuten jäädä kaihertamaan toista. Eli kertoo ne asiat kerralla ja ilman liikoja yksityiskohtia ja sit voi jatkaa elämää, ihan kuin ketään muuta ei olisi koskaan ollutkaan! - kokemuksella
m20vl kirjoitti:
Kyllä se niin on että valehteleminen ja salailu vaikuttaa negetiivisesti suhteeseen. Ja jos tyttö saa tietää jotain muuta kautta siitä joskus muutaman vuoden seurustelun jälkeen, niin silloin tulee valtava riita asiasta. Asiasta ei kylläkään tiedä kuin entinen tyttökaverini, vl-kaverini jolle olen asiasta kertonut ja eräs toinen vl jolle olen myös puhunut anonyymisti eikä tunne minua henkilökohtaisesti ja pyytänyt tältä syntiäni anteeksi. Jotenka en usko hänen sitä kuulevan keltään muulta kuin minulta, mutta silti on epävarma olo asiasta. Varmaan parree olla kertomatta kuten usk.m sano. Kiitoksia vaan kaikille ja hyvät jatkot.
ihmettelen täällä annettuja neuvoja että asiasta ei tarvitsisi kertoa. minusta pitäisi olla itsestään selvää, että naimisiin menevän suhde on niin avoin ja luottamuksellinen, että tällaiset asiat on kerrottu. en voisi kuvitellakaan olemvani kertomatta, enkä voisi toisaalta luottaa puolisooni, jos ilmenisi, että hän on jättänyt tällaisen asian kertomatta.
itse kerroin (olen nainen) vastaavasta asiasta nykyiselle miehelleni seurustelun alkuvaiheessa. asia oli todella kriisi ja sitä käytiin pitkään läpi; ehkäpä naisiin liittyvät odotukset puhtaudesta ja siveellisyydestä ovat suuremmat kuin miehiin? mutta rakkaus voitti ja voittaa varmasti myös sinun kohdalla. ja tällaisen kriisin ja tunteiden koettelemuksen jälkeen molemmat olemme olleet varmoja ja luottavaisia tunteidemme suhteen ja olemme oppineet hyväksymään toisemme vikoinemme ja virheinemme. kaiken jälkeen voin siis sanoa, että kertominen todella kannatti ja oli loppujen lopuksi kaikin puolin hyvä asia suhteellemme.
tuttavapiirissäni on muutama muu vastaava tapaus, ja he myös ovat kertoneet asiasta tuleville puolisoilleen, eivärt kylläkään heti seurustelun alussa, mutta ennen kihlautumista. heidän kummankaan (toinen mies, toinen nainen) moraali ja omatunto ei olisi sallinut naimisiin menoa ilman kertomista. asia vaati heilläkin lukuisia keskusteluja, monia itkuja ja epävarmuutta, mutta tunteet voittivat heilläkin.
eli kerro ihmeessä asiasta. se on vastuun kantamista omista teoistaan ja toisen kunnioittamista. jos nimittäin on niin, että mahdollinen seurustelukumppanisi ei missään olosuhteissa hyväksyisi sellaista, vaikka katuisit asiaa edelleen ja olisit tehnyt parannuksen asiasta, minun mielestä hänellä silloin pitäisi olla ehdottomasti oikeus tietää asiasta! - usk.m
kokemuksella kirjoitti:
ihmettelen täällä annettuja neuvoja että asiasta ei tarvitsisi kertoa. minusta pitäisi olla itsestään selvää, että naimisiin menevän suhde on niin avoin ja luottamuksellinen, että tällaiset asiat on kerrottu. en voisi kuvitellakaan olemvani kertomatta, enkä voisi toisaalta luottaa puolisooni, jos ilmenisi, että hän on jättänyt tällaisen asian kertomatta.
itse kerroin (olen nainen) vastaavasta asiasta nykyiselle miehelleni seurustelun alkuvaiheessa. asia oli todella kriisi ja sitä käytiin pitkään läpi; ehkäpä naisiin liittyvät odotukset puhtaudesta ja siveellisyydestä ovat suuremmat kuin miehiin? mutta rakkaus voitti ja voittaa varmasti myös sinun kohdalla. ja tällaisen kriisin ja tunteiden koettelemuksen jälkeen molemmat olemme olleet varmoja ja luottavaisia tunteidemme suhteen ja olemme oppineet hyväksymään toisemme vikoinemme ja virheinemme. kaiken jälkeen voin siis sanoa, että kertominen todella kannatti ja oli loppujen lopuksi kaikin puolin hyvä asia suhteellemme.
tuttavapiirissäni on muutama muu vastaava tapaus, ja he myös ovat kertoneet asiasta tuleville puolisoilleen, eivärt kylläkään heti seurustelun alussa, mutta ennen kihlautumista. heidän kummankaan (toinen mies, toinen nainen) moraali ja omatunto ei olisi sallinut naimisiin menoa ilman kertomista. asia vaati heilläkin lukuisia keskusteluja, monia itkuja ja epävarmuutta, mutta tunteet voittivat heilläkin.
eli kerro ihmeessä asiasta. se on vastuun kantamista omista teoistaan ja toisen kunnioittamista. jos nimittäin on niin, että mahdollinen seurustelukumppanisi ei missään olosuhteissa hyväksyisi sellaista, vaikka katuisit asiaa edelleen ja olisit tehnyt parannuksen asiasta, minun mielestä hänellä silloin pitäisi olla ehdottomasti oikeus tietää asiasta!ja voin hyvinkin olla väärässä.
- Helsinkiläinen
kokemuksella kirjoitti:
ihmettelen täällä annettuja neuvoja että asiasta ei tarvitsisi kertoa. minusta pitäisi olla itsestään selvää, että naimisiin menevän suhde on niin avoin ja luottamuksellinen, että tällaiset asiat on kerrottu. en voisi kuvitellakaan olemvani kertomatta, enkä voisi toisaalta luottaa puolisooni, jos ilmenisi, että hän on jättänyt tällaisen asian kertomatta.
itse kerroin (olen nainen) vastaavasta asiasta nykyiselle miehelleni seurustelun alkuvaiheessa. asia oli todella kriisi ja sitä käytiin pitkään läpi; ehkäpä naisiin liittyvät odotukset puhtaudesta ja siveellisyydestä ovat suuremmat kuin miehiin? mutta rakkaus voitti ja voittaa varmasti myös sinun kohdalla. ja tällaisen kriisin ja tunteiden koettelemuksen jälkeen molemmat olemme olleet varmoja ja luottavaisia tunteidemme suhteen ja olemme oppineet hyväksymään toisemme vikoinemme ja virheinemme. kaiken jälkeen voin siis sanoa, että kertominen todella kannatti ja oli loppujen lopuksi kaikin puolin hyvä asia suhteellemme.
tuttavapiirissäni on muutama muu vastaava tapaus, ja he myös ovat kertoneet asiasta tuleville puolisoilleen, eivärt kylläkään heti seurustelun alussa, mutta ennen kihlautumista. heidän kummankaan (toinen mies, toinen nainen) moraali ja omatunto ei olisi sallinut naimisiin menoa ilman kertomista. asia vaati heilläkin lukuisia keskusteluja, monia itkuja ja epävarmuutta, mutta tunteet voittivat heilläkin.
eli kerro ihmeessä asiasta. se on vastuun kantamista omista teoistaan ja toisen kunnioittamista. jos nimittäin on niin, että mahdollinen seurustelukumppanisi ei missään olosuhteissa hyväksyisi sellaista, vaikka katuisit asiaa edelleen ja olisit tehnyt parannuksen asiasta, minun mielestä hänellä silloin pitäisi olla ehdottomasti oikeus tietää asiasta!Mitä ihmettä niillä asioilla, jotka ovat tapahtuneet ennen suhdetta on tekemistä uuden suhteen kanssa. Eihän meidän tarvitse muistakaan anteeksiannetuista synneistä tehdä jotain luetteloa edes omalla vaimolla tai miehelle. Kun asia on anteeksiannettu varsinkin, niin sitä ei tarvitse edes muistella. Ja kaikilla meillä on ollut omat syntimme ja vikamme joita ei tarvitse muistaa tai muistella, kun ovat kertaalleen anteeksiannettu.
- Kirppu
Mielestäni sovittu asia on pois pyyhitty, eikkä siihen tarvitse enää kajota. Sinun ei ole pakko kertoa siitä ellet välttämättä halua.. Itse ainakin kyllä haluaisin tietää asiasta, ja jos asia on sovittu, siihen en kyllä enää kajoaisi. Eihän se edes olisi syy lopettaa suhdetta! Eihän se ole haittana tutustumiselle tai seurustelulle tai ylipäätänsä ystävyydelle, mitä toinen on tehnyt. Sehän on kuitenkin pyyhitty pois jo!
Ole kuitenkin rehellinen! se vaikuttaa todella paljon! Muhun ainakin vaikuttaa tosi paljon se että mies on rehellinen! silloin siihen mun mielestä voi täysin luottaa! Iloa ja toivoa elämään! - Vesku
Älä kerro, eihän sillä mitä on tapahtunut ole mitään merkitystä teidän suhteen kannalta. Kaikki ovat tehneet myös erehdyksiä eikä sinun niistäkään tarvitse tehdä tiliä hänelle. Meillä kaikilla on menneisyys, mutta ei siitä kaikesta tarvitse kertoa edes tyttöystävälle.
- kokemuksella
minun mielestäni on eri asia kertoa tällaisesta asiasta, koska oletusarvohan on, että uskovainen menee naimisiin "koskemattomana". Ehkä olen vanhanaikainen, kun olen sitä mieltä, että pitäsisi kertoa. Mutta jos näin moni on sitä mieltä, ettei tarvitse kertoa se lienee myös aivan hyväksyttävä tapa toimia. Riippunee myös asianomaisen omista ihanteista siitä, kuinka rehellinen, suoraselkainen ja avoin haluaa tulevalle puolisolle olla. Jos asiaa lähtee peittelemään, voi joutua sellaisen valehtelun kerteeseen (koska varmasti tulee keskusteluja, joissa omia menneisyyden kokemuksia joutuu peittelemään), että siitä suosta ei kovin helposti noustakaan! Ja auta armias, jos seurustelukumppani/puoliso sen jälkeen saa teitää, mitä on petelty. Sehän on sellainen soppa, jota saa selvitellä vuositolkulla. Helpoimmalla pääsee, kun rykäisee jossakin sopivassa keskustelussa, että tällaisia kokemuksia on, mutta että ne on anteeksi pyydetty ja saatu.
Mutta, kuten sanoin, tässä tullaan henkilökohtaisten ihanteiden ja periaatteiden alueelle. Minun mielestä tulevalle puolisolle pitää kertoa "kaikki" asiat ihan senkin takia, että puhevälit muodostuisivat ja pysyisivät avoimina. - mar--ge
kokemuksella kirjoitti:
minun mielestäni on eri asia kertoa tällaisesta asiasta, koska oletusarvohan on, että uskovainen menee naimisiin "koskemattomana". Ehkä olen vanhanaikainen, kun olen sitä mieltä, että pitäsisi kertoa. Mutta jos näin moni on sitä mieltä, ettei tarvitse kertoa se lienee myös aivan hyväksyttävä tapa toimia. Riippunee myös asianomaisen omista ihanteista siitä, kuinka rehellinen, suoraselkainen ja avoin haluaa tulevalle puolisolle olla. Jos asiaa lähtee peittelemään, voi joutua sellaisen valehtelun kerteeseen (koska varmasti tulee keskusteluja, joissa omia menneisyyden kokemuksia joutuu peittelemään), että siitä suosta ei kovin helposti noustakaan! Ja auta armias, jos seurustelukumppani/puoliso sen jälkeen saa teitää, mitä on petelty. Sehän on sellainen soppa, jota saa selvitellä vuositolkulla. Helpoimmalla pääsee, kun rykäisee jossakin sopivassa keskustelussa, että tällaisia kokemuksia on, mutta että ne on anteeksi pyydetty ja saatu.
Mutta, kuten sanoin, tässä tullaan henkilökohtaisten ihanteiden ja periaatteiden alueelle. Minun mielestä tulevalle puolisolle pitää kertoa "kaikki" asiat ihan senkin takia, että puhevälit muodostuisivat ja pysyisivät avoimina.Mies ja nainen tulevat avioliitossa yhdeksi lihaksi. Kuinka he voisivat salata toisiltaan yhtään mitään?
- aviossa
kokemuksella kirjoitti:
minun mielestäni on eri asia kertoa tällaisesta asiasta, koska oletusarvohan on, että uskovainen menee naimisiin "koskemattomana". Ehkä olen vanhanaikainen, kun olen sitä mieltä, että pitäsisi kertoa. Mutta jos näin moni on sitä mieltä, ettei tarvitse kertoa se lienee myös aivan hyväksyttävä tapa toimia. Riippunee myös asianomaisen omista ihanteista siitä, kuinka rehellinen, suoraselkainen ja avoin haluaa tulevalle puolisolle olla. Jos asiaa lähtee peittelemään, voi joutua sellaisen valehtelun kerteeseen (koska varmasti tulee keskusteluja, joissa omia menneisyyden kokemuksia joutuu peittelemään), että siitä suosta ei kovin helposti noustakaan! Ja auta armias, jos seurustelukumppani/puoliso sen jälkeen saa teitää, mitä on petelty. Sehän on sellainen soppa, jota saa selvitellä vuositolkulla. Helpoimmalla pääsee, kun rykäisee jossakin sopivassa keskustelussa, että tällaisia kokemuksia on, mutta että ne on anteeksi pyydetty ja saatu.
Mutta, kuten sanoin, tässä tullaan henkilökohtaisten ihanteiden ja periaatteiden alueelle. Minun mielestä tulevalle puolisolle pitää kertoa "kaikki" asiat ihan senkin takia, että puhevälit muodostuisivat ja pysyisivät avoimina.Kerroimme seurusteluaikanamme toinen toisellemme aikaisemmista seurustelusuhteistamme. Koska olemme molemmat uskovaisia, ei asioista sen koommin sitten puhuttu, nehän oli jo anteeksiannettuja asioita.
Avoimuutemme näissä asioissa oli aivan peruslähtökohtana, eteen ei ole sitten tullut asioita, joista joku toinen olisi paremmin tiennyt kuin me kaksi.
Meille jopa kävi niin, että eräs entinen yritti tulla väliin ja kertoili osaksi perättömiäkin tarinoita tulevasta puolisostani. Muistututimme yrittäjää siitä, että asiat on korjattu kaikinpuolin, asianosaiselta on anteeksipyydetty ja myös rippi-isä on ne anteeksi todistanut, tuleva puolisokin tietää. Yrittäjälle jäi vain tyhjää käteen.Yksityiskohtaisesti ei ole varmaankaan syytä asioita puida, mutta kertoa, jos on kertomista, jotta luottamus olisi joa alusta alkaen yhteiselon perusta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6437907Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4512190Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2282092- 1431668
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511224Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251205Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule981075Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65829Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.54724Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6715