Lainauksia Antti Piipon puheenvuorosta Johtoporras-lehdessä:
- Viestinnän samanaikaisen keskittymisen myötä lähestymme totalitaarista systeemiä.
Hän sanoo näkevänsä valtakoneiston, joka muodostuu valikoiduista taloudellisen, poliittisen ja median vallan yhteenliittymästä, symbioosista. Koneiston osilla on ihmisten kasvot ja organisaatioilla nimet: Aatos Erkko, Sanoma-konserni, Tarja Halonen, demarit, Yleisradio, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitto (EK). Kaikkia näitä yhdistää Piipon logiikassa keskinäinen konsensus ja yhteiskunnallinen kaksinaismoraali.
- Helsingin Sanomat hylkäsi kolmen sukupolven nuorsuomalaiset perinteensä, liberaalit eurooppalaiset arvot ja moraalin liiketaloudellisista syistä. Se liittyi laskelmoidusti poliittiseen valtavirtaan, liittoutui sen kanssa - ja tulos oli "jokaiseen postiluukkuun sopiva, sosiaalidemokraattisia arvoja puolustava Hesari" ja sen myötä huikea taloudellinen menestys.
- Aatos Erkolla on niin paljon valtaa, että jumalaisen koskemattomuuden myytti on rikottava.
- Aateperintönsä myynyt Helsingin Sanomat on saavuttanut käytännössä konsensus-Suomen tiedotusmonopolin. Esimerkkinä vallan käytöstä riittää arvio Sanoma-konsernin roolista tasavallan presidentin valinnoissa. Vai olisiko helpompi aloittaa Kekkosen kaudesta ja kysyä, miten konserni suojeli silloista presidenttiä ikäviltä äänestäjiltä?
Alkuperäinen sosialidemokratia, johon kuului tuotantovälineiden haltuunotto, kulki mukana tavoitteiden salkussa vielä Kalevi Sorsan voiman päivinä. Kun ideologia romahti ja Sdp "joutui integroitumaan markkinatalouteen", koska sen ohjelman mukainen hyvinvointiyhteiskunta piti jotenkin rahoittaa, jäi puolueelle silti puolustettavaa - valta ja valtarakenteet.
- Demarit joutuivat luopumaan pakon edessä alkuperäisestä hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusmallistaan eli sosialisoinnista, mutta eivät onneksi vallasta.
- Lehdistön ja journalismin klassinen tehtävä on toimia vallan vahtikoirana. Tässä asetelmassa pitää kysyä, kuka vahtii ja ketä!
- Vastuu yhteiskunnan uudistumisesta on muilla. Minulle riittää, että kerron mitä näen. Se on sitten toinen asia, että tulossa oleva väistämätön talouden ja politiikan kriisiytyminen hoitaa muutoksen varmasti. Mutta miten kovilla kivuilla, sitä ei voi vielä tietää.
Ajatusviivoin merkityt Piipon lausumia. Kolmanneksi viimeiseen lausumaan toimittaja on liittänyt tekstin "Antti Piippo vinoilee". Muut kohdat toimittajan käsityksiä Piipon ajatuksista.
- Viestinnän samanaikaisen keskittymisen myötä lähestymme totalitaarista systeemiä.
Hän sanoo näkevänsä valtakoneiston, joka muodostuu valikoiduista taloudellisen, poliittisen ja median vallan yhteenliittymästä, symbioosista. Koneiston osilla on ihmisten kasvot ja organisaatioilla nimet: Aatos Erkko, Sanoma-konserni, Tarja Halonen, demarit, Yleisradio, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitto (EK). Kaikkia näitä yhdistää Piipon logiikassa keskinäinen konsensus ja yhteiskunnallinen kaksinaismoraali.
- Helsingin Sanomat hylkäsi kolmen sukupolven nuorsuomalaiset perinteensä, liberaalit eurooppalaiset arvot ja moraalin liiketaloudellisista syistä. Se liittyi laskelmoidusti poliittiseen valtavirtaan, liittoutui sen kanssa - ja tulos oli "jokaiseen postiluukkuun sopiva, sosiaalidemokraattisia arvoja puolustava Hesari" ja sen myötä huikea taloudellinen menestys.
- Aatos Erkolla on niin paljon valtaa, että jumalaisen koskemattomuuden myytti on rikottava.
- Aateperintönsä myynyt Helsingin Sanomat on saavuttanut käytännössä konsensus-Suomen tiedotusmonopolin. Esimerkkinä vallan käytöstä riittää arvio Sanoma-konsernin roolista tasavallan presidentin valinnoissa. Vai olisiko helpompi aloittaa Kekkosen kaudesta ja kysyä, miten konserni suojeli silloista presidenttiä ikäviltä äänestäjiltä?
Alkuperäinen sosialidemokratia, johon kuului tuotantovälineiden haltuunotto, kulki mukana tavoitteiden salkussa vielä Kalevi Sorsan voiman päivinä. Kun ideologia romahti ja Sdp "joutui integroitumaan markkinatalouteen", koska sen ohjelman mukainen hyvinvointiyhteiskunta piti jotenkin rahoittaa, jäi puolueelle silti puolustettavaa - valta ja valtarakenteet.
- Demarit joutuivat luopumaan pakon edessä alkuperäisestä hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusmallistaan eli sosialisoinnista, mutta eivät onneksi vallasta.
- Lehdistön ja journalismin klassinen tehtävä on toimia vallan vahtikoirana. Tässä asetelmassa pitää kysyä, kuka vahtii ja ketä!
- Vastuu yhteiskunnan uudistumisesta on muilla. Minulle riittää, että kerron mitä näen. Se on sitten toinen asia, että tulossa oleva väistämätön talouden ja politiikan kriisiytyminen hoitaa muutoksen varmasti. Mutta miten kovilla kivuilla, sitä ei voi vielä tietää.
Ajatusviivoin merkityt Piipon lausumia. Kolmanneksi viimeiseen lausumaan toimittaja on liittänyt tekstin "Antti Piippo vinoilee". Muut kohdat toimittajan käsityksiä Piipon ajatuksista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Piipolta asiaa:
Alkuperäinen sosialidemokratia, johon kuului tuotantovälineiden haltuunotto, kulki mukana tavoitteiden salkussa vielä Kalevi Sorsan voiman päivinä. Kun ideologia romahti ja Sdp "joutui integroitumaan markkinatalouteen", koska sen ohjelman mukainen hyvinvointiyhteiskunta piti jotenkin rahoittaa, jäi puolueelle silti puolustettavaa - valta ja valtarakenteet.
- Demarit joutuivat luopumaan pakon edessä alkuperäisestä hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusmallistaan eli sosialisoinnista, mutta eivät onneksi vallasta.