Oon ollu ihastuneena samaan mieheen jo vajaan 2 vuotta. Jossain vaiheessa aloin tietoisesti etsimään uutta ihastusta, että tietäisin että voin päästä hänestäkin yli niinkuin aikaisemmistakin ihastuksista.
Vaikka olen vielä suhteellisen nuori, ja tämä on vain yksi harvoista syvemmistä ihastuksista joita olen onnistunut kehittämään, tämä on niistä kaikista pisin minkä muistan.
Ollaan siis molemmat lukiossa viimeistä vuotta. Tai oikeastaan viimeistä puolta vuotta. Luku lomat alkaa helmikuussa, eikä sen jälkeen nähdä enää ehkä kuin vilaukselta kirjoituksien parissa. Sitten pitää jatkaa elämää, lähdetään eri kaupunkeihin (ehkä, enhän minä osaa sanoa mitä se mies on suunnitellut elämälleen). Joka tapauksessa, todennäköisyydet törmäillä laskee todella pieneen.
Se mikä mua pelottaa, on että en ikinä pääse yli siitä. Menen ehkä joskus naimisiin, mutta silti kadun vanhoihin päiviin asti että en tehnyt asialle mitään. Ja miksi en tee mitään tällä hetkellä- En ole varma onko se mies varattu. Viime talvena hän sanoin, että hänellä on jonkun kanssa säätöä, tai jotain sinnepäin. Nyt kuitenkin ne alussa sytyttäneet katseet on alkanut jatkumaan, kun itse uskalsin nostaa katseeni. Ja kun ajattelen taaksepäin, olen mokannut niin monta saumaa joissa olisin ollut hänen kanssaan kahdestaan, ja oltais voitu jutella.
Rukoilen johdatusta ja rukoilen vastausta. Vastausta ei kuulu, mutta johtunee siitä, että kysyn vääriä kysymyksiä.
Vaikka olen vielä suhteellisen nuori, ja tämä on vain yksi harvoista syvemmistä ihastuksista joita olen onnistunut kehittämään, tämä on niistä kaikista pisin minkä muistan.
Ollaan siis molemmat lukiossa viimeistä vuotta. Tai oikeastaan viimeistä puolta vuotta. Luku lomat alkaa helmikuussa, eikä sen jälkeen nähdä enää ehkä kuin vilaukselta kirjoituksien parissa. Sitten pitää jatkaa elämää, lähdetään eri kaupunkeihin (ehkä, enhän minä osaa sanoa mitä se mies on suunnitellut elämälleen). Joka tapauksessa, todennäköisyydet törmäillä laskee todella pieneen.
Se mikä mua pelottaa, on että en ikinä pääse yli siitä. Menen ehkä joskus naimisiin, mutta silti kadun vanhoihin päiviin asti että en tehnyt asialle mitään. Ja miksi en tee mitään tällä hetkellä- En ole varma onko se mies varattu. Viime talvena hän sanoin, että hänellä on jonkun kanssa säätöä, tai jotain sinnepäin. Nyt kuitenkin ne alussa sytyttäneet katseet on alkanut jatkumaan, kun itse uskalsin nostaa katseeni. Ja kun ajattelen taaksepäin, olen mokannut niin monta saumaa joissa olisin ollut hänen kanssaan kahdestaan, ja oltais voitu jutella.
Rukoilen johdatusta ja rukoilen vastausta. Vastausta ei kuulu, mutta johtunee siitä, että kysyn vääriä kysymyksiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ota yhteyttä hyvä nainen! Omasta mielestäni oli todella helppo mennä juttelemaan varsinkin abina muille, koska kirjoituksista löytyi niin paljon keskusteltavaa. Et menetä mitään jos juttelet toiselle. Heittelet niitä katseita ja hymyjä hänen suuntaansa. Anna mennä.
Etkä ole epäonnistunut jos juttu ei toimisikaan. Ainakaan et joudu miettimään myöhemmin "entä jos...".
Puheenaiheita löytyis mutta se ei oo kysymys. Itse istuskelen välitunnit aulassa ja se mies/poika, mikälie erillisessä vapaa-ajalle omistetussa huoneessa. Lisäksi en oo ikinä jutellu sille kunnolla, ja tuntuis itsestäkin jossain määrin oudolta pölähtää kahden vuoden odottelun jälkeen pusikoista juttelemaan niitä näitä. Mutta odottelen tilaisuutta, jos tulis vielä tämän syksyn aikana yhteisiä kursseja tms.